Avainsana: onnistumiset

Onnistumiset – Aliisa

Se olisi viimeisen ylläpidon onnistumiset -torstaihaasteen vuoro. On ollut ilo lukea aiempia ajatuksia ja kokemuksia onnistumisista. Koenkin olevani etuoikeutettu, koska saan kirjoittaa onnistumisista luettuani kaikki aiemmat blogipostaukset aiheesta, jotka löydät täältä. Tosiaan löysin Kalenterimanian facebook-ryhmän vuoden 2020 lopulla ja ylläpidossa olen ollut vasta loppuvuodesta 2021 eli maniataipaleellani olen vielä lapsen kengissä. Ylläpidon tehtävien opetteleminen on vienyt aikaa, vaatinut kärsivällisyyttä ja opettanut kantapään kautta kysymään neuvoa ja apua. Olen pohtinut paljonkin kuinka laajasta ja monipuolisesta kokonaisuudesta onkaan Kalenterimaniassa kyse; rivijäsenenä ollessani en hahmottanut murto-osaakaan.

Koen tähän astisen maniamatkan onnistuneen inspiroimaan ja innostamaan kokeilemaan uutta sekä ylläpitämään vanhaa jo hyväksi havaittua. Olen aina haaveillut, että osaisin kirjoittaa päiväkirjaa, mutta bullet journalin löydettyäni olen ymmärtänyt, että päivän tapahtumista ei tarvitse kirjoittaa romaania tai edes novellia vaan yksittäisten tilanteiden tallentaminen on yhtä tärkeää ja merkityksellistä. Onnistuinkin kirjoittamaan bujoani lähes koko viime vuoden kesälomakuukausia lukuunottamatta.

Pidän johdonmukaisuudesta, säännöllisyydestä ja perinteistä. Koen onnistuneeni muodostamaan maniaan liittyviä rutiineja ja rytmiä. Maanantailiveilyt ovat jo muutaman kuukauden aikana muodostuneet minulle todella tärkeäksi viikkotehtäväksi. Noin tunnin maanantai iltoina olen pyhittänyt vain ja ainoastaan luovalle tekemiselle. Liveillessä tulee keskityttyä valitsemaansa tekemiseen, eikä poukkoile niin paljoa ajatuksissa tai työskentelyssä mihinkään muualle. Nykyään todella tärkeä taito, kun elämä tuntuu jatkuvilta keskeytyksiltä ja ajatuskatkoilta.

Vuosi 2022 on Kalenterimaniassa tekemisen vuosi. Onnistumisen tunne syntyy myös siitä, että saa jakaa ajatuksia ja kokemuksia toisten kanssa. Missä sinä olet onnistunut? Tänään, eilen, viime viikolla, tässä kuussa, tänä vuonna? Olisi kiva lukea vielä onnistumisistasi ryhmässä sekä keskustella millaisia ajatuksia ja tunteita onnistuminen sinussa herättää.

Terkuin Aliisa

Onnistumiset – Suvi

Mainos: postauksen kuvassa näkyvä kalenteri saatu Ajastolta, korttipakka Se Hämeenpuiston Vihkokaupasta

Olen tuntikaupalla tuijottanut tätä typötyhjää artikkelipohjaa ja miettinyt kovasti mistä kirjoittaisin – missä olen onnistunut? Olen aikanaan pitänyt esimerkiksi onnistumispäiväkirjaa, ja taas kerran olen sen äärellä että on olevinaan hankala sanoa ääneen yhtään mitään.

Maapalloa on runnelleet globaalit kriisit eikä henkilökohtaisiltakaan kriiseiltä ole vältytty. Minusta tuli viime vuonna äiti, ja melkein samaan hengenvetoon isäni oli vähällä menehtyä. Loppuvuosi 2021 meni kuin sumussa ja yhä edelleen pitää välillä pysähtyä vetämään happea. Ajatuksia pitää kerätä kasaan ja kerätä luottoa valoisampaan tulevaisuuteen. Olen soittanut kriisipuhelimeen, aloittanut uudelleen säännölliset psykologikäynnit ja hakeutunut sairauteni kanssa kuntoutukseen. Jo vuosi aiemmin asetin itseni luottokieltoon saadakseni tunneshoppailukierteen katkeamaan. Tätä mielenterveysongelmien sävyttävää elämän vuoristorataa on mielenkiintoista kulkea. Välillä sitä toimii itse jarrumiehenä, välillä joutuu vaunun kyytiin ilman turvavyötä.

Kaiken tämän keskellä olen onnistunut olemaan ihan hyvä ja rakastava äiti, ehkä vähän vähemmän hyvä puoliso ja ystävä, mutta raapinut kasaan niin paljon jaksamista kuin suinkin. Olen onnistunut näin kevään korvalla taas innostumaan myös kalenterituunailusta ja #kmfiilismiitit ovat realisoineet minulle sitä, kuinka paljon rakastankaan Kalenterimaniaa ja ihmisiä siinä. Harrastamiseni ei enää perustu sille, mitä kaikkea uutta olen hankkinut, vaan rehellisesti sille että kalenteri on rehellinen apuväline arkeen. Onhan se kiva ulkomuoto ja söpöys silti aina plussaa!

Summa summarum, olen käynyt pohjalla, mutta nousemassa taas jaloilleni. Repussani on taas lisää tietoa, taitoa ja ymmärrystä, ripaus uskoa ja luottamusta. Olen onnistunut kasvamaan taas vähän ihmisenä.

Suvi