Avainsana: onni

Inspiroidu kulttuurista – Tia

Mainos Mod podge ja Tacky glue ostettu Klemmarikellarista.

Oli vaikea päättää teenkö tämänkertaisen ylläpidon torstaihaasteen kierrätyskulttuurista vai käsityökulttuurista. Mietin teenkö Art journal -aukeaman kierrättäen, vai ehkä käsityönä kesäisen kassin tai vaikka korin askartelutavaroille. Kalenterikoruja kun on jo kasa päin.

Päädyin kierrätykseen, ja keräsin pöydälle Art journalini kaveriksi lehtileikkeitä, vanhoja lahjapapereita, silkkipapereita, karkkipapereita, viinipullonkorkkeja, kuivatettuja neliapiloita, aaltopahvia, leffalipun, varashälytintarran ja käsitöistä jäänyttä minimoppilankaa.

Selatessa arttiani, joka sivulta löytyi jokin kierrätetty juttu tai lehtileike, joka teki minut iloiseksi. Olen ollut aina pieni hamstraaja siinä mielessä, että näen roskissakin melkein aina mahdollisuuden. Paidoista leikkaan ripustusnauhat, niistä saa haarukan avulla tehtyä minirusetteja kortteihin. Teatteri- sekä leffalipuista saa kivoja muistoja kansien väliin. Vanhoista lahjapapereista on syntynyt jouluinen Junk journal ja skumppapullon korkilla voi tehdä korkkikoristeita tai leimata, kuten myös kuplamuovilla sekä aaltopahvilla. Lista on loputon! Hyödynnän samaa uusiokäyttöä esimerkiksi vaateompelussa.

Eniten pöydällä minua alkoi inspiroimaan elokuvalippu näytöksestä Jättiläiskoira Clifford – tarina jättimaisestä punaisesta koirasta, mutta myös pöydällä lepäävä maapallo ja hyeenat vetivät minua puoleensa.

Ideana sivulle oli ajatus kulutuksesta ja kierrätyksestä, ihmisistä tuhlaamassa maapalloa ja vähät välittämässä jätteestään jossa tulevat sukupolvet kahlaavat. Ja maa, jota maailman ”suuret johtajat” niin hanakasti itselleen lisää kahmivat. Tuli heti mielikuva hyeenista repimässä saalistaan. Aloitin liimaamalla hieman tähtipölyä taustalle, eli Mod podgella silkkipaperia ryppyyn vihon sivuille. Vihko on muuten Tigerista.

Tacky gluella liimasin kaikki lehtileikkeet kiinni. Revin sekä leikkasin kuvat haluttuun muotoon, ja ne löysivät kuin itsestään paikkansa. Ensimmäistä kertaa arttityöni on myös koko aukeaman kokoinen, yleensä teen yhden sivun kerrallaan. Lisämausteeksi liimasin sivulle vielä kuivatetun onnen apilan Mod podgella alta ja päältä toivoen, että apila kestää lakan alla.

Muun ylläpidon kulttuurista inspiroinnit löydät tästä linkistä.
Kierrätys kunniaan!

Kaikki on tahmeaa ja lemuaa

Postauksessa mainittu tahmea traveler`s notebook on ostettu kaupallisessa yhteistyössä Klemmarikellarista

Pirteää alkuviikkoa kaikille, mitä teille kuuluu? Olisi kiva kuulla teidän kaikkien kuulumisia, sillä tällä hetkellä tuntuu että lillun täysin oman arkeni vietävissä. Rehellisesti on jotenkin todella irtonainen olo, vaikka samalla tunnen vahvasti olevani juuri siellä missä pitääkin. Viihdyn töissäni, vaikka nyt onkin erinäisistä syistä ollut aikamoista emotionaalista vuoristorataa. Olen oppinut paljon omasta jaksamisestani, löytänyt itseni jollain tasolla uudestaan ja oikeastaan ehkä tärkeimpänä: saanut uuden ystävän. Tämähän ei siis mitenkään liity Kalenterimaniaan, mutta halusin silti kertoa.

Mutta jos menen nyt vihdoin siihen asiaan tai aiheeseen, eli kalentereihin. Kalenteri ja penaali kulkevat minulla mukanani töissä ja ovat aiheuttaneet parin työkaverin osalta kiinnostuneita kysymyksiä. Minullahan on käytössäni standard-kokoinen traveler`s notebook jota oikeasti tykkään esitellä. Se on simppelin ja siistin näköinen, mutta kätkee sisäänsä kaikenlaista. Nyt myös Teho-juomaa. Nimittäin juuri tänä aamuna, samana päivänä siis kun kirjoitan, hajosi laukkuuni Teho-juomatölkki. En voi käsittää miten tuo jumalten juoma kääntyi minua vastaan, mutta niin vain kävi. Ja voin kertoa, että se tähmärä litku, niin paljon kuin sitä juotuna rakastankin, on varsin kettumainen siivottava nahkalaukusta. Ja kalenterin kansista, puhumattakaan kangaslompakosta ja kankaisesta penaalista. Tai niistä maskeista joita kannan mukanani. H U O H.

Oikeasti tämä onnettomuus ei suuremmin harmittanut minua, oikeastaan se nauratti. Koska se on juuri sellainen asia mitä minulle tapahtuu. Syy hajoamiselle oli nimittäin virkkuukoukku. Niinpä, tiedän että jokainen siellä ruudun toisella puolen joka oikeasti tuntee minut, kohottaa nyt kulmiaan. MITÄ, VIRKKUUKOUKKU? Mutta kyllä vain, olen tässä syysalkajaispuhteikseni opetellut virkkaamaan. Teen tossuja. Ja sitten aion tehdä uuden aluevaltauksen ja yrittää kutoa kirjoneulesukat. Ja ehkä jotain kalentereihin liittyvää! Uusi ystäväni nimittäin opetteli myös virkkaamaan ja hän teki penaalin! Ja se vasta nätti penaali onkin.

Mitä minulle siis kuuluu? Tähmärää ja lemuavaista. Toivottavasti teillä on ollut rauhallisempi viikon aloitus.

-Mira