Avainsana: onni

Perjantaipäiväkirja – Mira

Rakas perjantaipäiväkirja,

juuri nyt olen Islannissa. Mutta kun kirjoitan tätä, olen vielä kotona Turussa, matka on vasta ajatuksissa. En ole matkustanut vuosiin. Tai toki, olen käynyt Tukholmassa ja Tallinnassa ja matkustanut ihan kotimaassa, mutta en ole lentänyt mihinkään. Se jännittää. Rehellisesti, ensimmäistä kertaa mietin, että mitä sitten jos jotain tapahtuukin kun olen poissa? Jos rajanaapuri päättää hyökätä meille, jos minulle sattuu jotain, jos lapselle sattuu jotain? Onneksi lapsi sentään on turvallisessa ja luottavassa paikassa, sillä rakas ystäväni Linkinen on luvannut ottaa lapseni huomaansa.

Huomaan, että työ on alkanut vallata enemmän ja enemmän aikaani. Ja se on mahdollista vain, koska lapseni kasvaa ja itsenäistyy. On samalla kutkuttavaa ja pelottavaa ajatella, että enää ei mene kauan, kun hän huitelee kaupungilla ystäviensä kanssa. Pitää uskaltaa päästää irti. Onneksi minulla on työni, koska ilman sitä napanuora olisi edelleen tiukka.

Kalenterimania on perustettu, kun olin vielä kotiäiti. Tyttäreni oli hyvin pieni, hän on kasvanut askartelutarvikkeiden ja kirjapinojen keskellä. Sen lisäksi viimeiset vuotensa hän on viettänyt minun kanssani töissä. Jos käyttäisin sanaa siunattu, sanoisin nyt että olen siunattu, koska minulla on juuri tämä työpaikka. Se on mahdollistanut paljon, mutta pakko myöntää etten ihan heti keksi missä toisessa työpaikassa vastaanotto olisi ollut samanlainen, kuin täällä.

Täällä olemme osa yhteisöä, kai tätä voisi sanoa jonkinlaiseksi perheeksi. Nämä ihmiset ovat ottaneet paitsi minut avosylin vastaan, myös tyttäreni. Kun esimieheni ilmoitti, että lähden Islantiin, hän sanoi että on miettinyt lastani ja hän voi hoitaa tytärtäni reissun ajan. Ja se kertoo paljon, että hän huomioi töitäni pohtiessaan myös lapseni. Ja haluaa olla mahdollistamassa minun kasvuani. Se merkitsee minulle paljon.

Palataan matkani jälkeen,

Mira

Perjantaipäiväkirja – Terhi

Kuvissa näkyvä Ajaston Wega Plus on saatu yhteistyössä Ajaston kanssa.

Rakas päiväkirja,

olen yrittänyt ottaa kalenterin osaksi arjen hallintaa ja tehdä siitä rutiinin, että viikonloppuisin istuisin alas kirjoittamaan asioita muistiin. Tammikuun ensimmäisen viikon osalta tämä ei toteutunut. Vaikka viikonloppu oli pitkä loppiaisen vuoksi, meni se ohi hujauksessa. Perjantaina pidin huolta itsestäni, lauantaina laitoimme kotia ja sunnuntaina pesin pyykkiä monta tuntia. Sunnuntaina olin todella väsynyt ja niin väsynyt, etten saanut aikaan istua alas ja kirjoittaa kalenteriin asioita muistiin. Otin sen takaisin kuitenkin maanantaina, kun aamulla oli aikaa hengähtää ja istua alas.

Olen onnellinen, että olen saanut otettua aikaa kalenterille, lukemiselle ja itsestä huolehtimiselle. Olen myös aloittanut päiväkirjan, jota kirjoitan fiilispohjalta ja toisinaan se täyttyy pienistä kuvista kirjoitusten sijaan. Kalenterin on vallannut värikoodaus, tarrat ja pienet merkinnät esimerkiksi lukemisen kestosta, työvuoroista ja teoista, joilla pidin itsestäni huolta. Enemmän voisin kirjoitella omasta hyvinvoinnista ja siihen liittyvistä asioista kuten lääkkeiden ottamisesta, unirytmistä, fiiliksistä ja vaikka hyvinvointihetkistä. Noh, pienin askelin eikä kerralla syvään päätyyn.

Kaikkinensa olen tyytyväinen tähän hetkeen ja alkaneeseen vuoteen. Olen varma, että tästä vuodesta tulee ihana kalenterivuosi!

Halauksin, Terhi