Avainsana: oman näköinen kalenteri

Satunnaisesta riipustelijasta kalenterimaanikoksi

En itse asiassa tiedostanut ennen kuin nyt alkaessani kirjoittaa tätä tekstiä, että minähän olen itse asiassa ollut jo ala-asteikäisenä kalenteriin kirjoittelija. Ensin oli perinteinen ystäväkirja, sitten päiväkirja, johon tuli rinnalle teinikalenteri. Nuorena aikuisena elämisen vauhti oli sellainen, että kaikenlainen kirjausten ja päiväkirjan tekeminen jäi unohduksiin.

Kunnes muutama vuosi sitten silloinen työkaverini otti esille työmatkalla ihanan näköisen kalenterin, johon hän oli kirjoittanut kauniilla käsialalla merkinnät, jotain kuviakin siellä oli. Rohkaistuin sitten kysymään mitä kaikkea tuossa on… Siitä se lähti.

Tajunnanräjäyttävä maailma tarroista, leimasimista, die cutseista ja muista avautui rytinällä, kun hän tutustutti minut eri sivustoihin. Ensimmäinen mihin liityin oli Kalenterimania. Ja se on muuten kohta ainut, jossa vierailen säännöllisesti.

Ensimmäinen kalenteri oli Happy Planner Classic-koossa. Ihan jees, mutta koko alkoi olemaan liian suuri kuljetettavaksi mukana. Sitten vuoden päästä vaihdoin Personal Planneriin, koska siinä viehätti mahdollisuus suunnitella layout. Rinnalle hommasin bujon, johon liimailin, kirjoittelin ja tuunasin kaikenlaista sekavaa.

Näiden kokeilujen jälkeen rohkaistun hankkimaan Hobonichi Weeksin. Alkuun pienempi koko, herttaisen herkkä paperimateriaali ja jonkinlainen herkkyys vähän arvelutti, kun katsoin muiden ideoimia ja toteuttamia sivuja. Itselläni oli hyvinkin bohomainen ote koko hommaan. Välillä (yhä) lätkin tarroja ja värejä käytän rohkeammin, sitten tulee ”seesteinen” vaihe ja silloin värit hempeytyy, tulee kukkaa ja koukeroa mukaan. Mutta jossain vaiheessa tajusin, että kyllä tämä on minun juttuni ja kalenteri muodostuu juuri sellaisen näköiseksi kuin omistajansa. Miksi tehdä sen näköistä mitä muut tekevät ja jotka ehkä tekevät tätä puoliammatillisestikin?

Minulle tärkeintä juuri nyt on saada kirjattua ylös helposti nähtäville päivittäiset menot, sovitettuna kolmivuorotöiden aikatauluihin. Samalla haluan pitää selvästi toisella sivulla ns. muut asiat, kuten treenit, kivat iskulauseet, trackerit jne. Päivämääräosiolle tulee sitten ne arjen menot ja muistettavat aikataulut.

Weeksin loppuosaan Notes-puolelle kirjaan sitten eri elämäni osioita kuten terveysasiat, tulevat suuret juhlat ja niiden valmistelut, neulontaan liittyvät vinkit ja kirjaan myös ylös nettiostokset ja harrastukseen liittyvät vinkit hyvistä nettikaupoista. Suosin suomalaista ja/tai eurooppalaista kauppaa, varsinkin tänä aikana se on tullut minulle entistä tärkeämmäksi.

Yhteiselo Hobonichin kanssa mitä todennäköisemmin jatkuu. Lisäksi minusta on ihanaa vaihtaa päivän kuulumisia Kalenterimanian sivulla ja off topic WhatsApp -ryhmässä.

Aurinkoista kevättä!
-Anne-Marie

Tekemisen vuosi – Carita

Postauksessa näkyvä kalenteri on saatu yhteistyössä Chic Companylta.

Tämänkertaisen torstaipostaussarjan teemana on Tekemisen vuosi – ajatus, joka on kulkenut Kalenterimanian mukana oikeastaan koko vuoden. Itselleni tämä on ollut mieluinen teema, koska se on jälleen haastanut minua käyttämään luovuuttani eri tavalla kuin ennen. Ja haasteistahan minä tykkään!

En ole enää pitkään kokenut suurempaa tarvetta ostella uusia asioita ja tänä vuonna se on tuntunut konkretisoituvan erityisen hyvin. Olen pysytellyt samassa kalenterissa koko vuoden ja tehnyt sen rinnalla bullet journalia omaan vapaaseen tyyliini. Päätin jo alkuvuodesta kalenterin aloittaessani, että pyrin koristelemaan sitä uusin tavoin ja ennen kaikkea hyödyntämään kaikkea sellaista, mitä minulta jo löytyy kotoa. Materiaalia on vuosien varrella ehtinyt kertyä hyvinkin paljon, joten siitä homma ei ainakaan olisi jäänyt kiinni.

Tänä vuonna kalenteriharrastukseni on painottunut pitkälti nimenomaan kalenterin koristelemiseen, minkä uskon johtuvan siitä, että olen ollut niin tyytyväinen Tinne + Mia -kalenteriini. Kalenterituunauksen lisäksi lähellä sydäntäni on erityisesti maalaaminen. Haluaisin kirjoittaa tähän, miten Tekemisen vuosi -teema näkyy ennen kaikkea siinä, miten paljon olen tänä vuonna maalannut, mutta valitettavasti se ei ole aivan totta. Olen kyllä maalannut, mutta kiireisen arjen ja koiranpennun tulon myötä hyvin paljon vähemmän kuin esimerkiksi viime vuonna. Toisaalta kuka noita laskee. Niin kauan kuin tekeminen pysyy itselle mielekkäänä eikä vaadi itseltään liikoja väkisin, on kaikki hyvin. Ja sitä ajatusta minä olenkin pyrkinyt noudattamaan.

Voisi kai siis todeta, että kaiken aikaansaadun lisäksi Tekemisen vuosi on tarkoittanut minulle ennen kaikkea sitä, että harrastan täysin omilla ehdoillani ja oman jaksamiseni puitteissa. En ehkä ole maalannut ihan yhtä paljon kuin olisin toivonut, mutta edelleen maalaaminen on tuottanut minulle joka kerta suurta iloa, aivan kuten viikoittainen (tai edes kuukausittainen, jos arki oikein vie mennessään) kalenterin koristelukin. Tavaravarastokin on mukavasti pienentynyt ja koen onnistuneeni käyttämään paljon sellaista koristetta ja materiaalia, joka olisi muuten voinut jäädä käyttämättä. Kaiken kaikkiaan oikein hyvä ja ennen kaikkea armollinen kalenterivuosi siis takana.

Mukavaa syksyn jatkoa!
-Carita