Avainsana: oma tyyli

Maijun bujo

Aloitin ensimmäisen kerran bujoilun vuosia sitten silloin, kun Ryderin kirjan myötä bujobuumi iski koko internetkansan tietoisuuteen. Ensimmäisen bujoni myötä olin aivan koukussa. Oli niin upeaa tehdä juuri omannäköistä kalenterin, päiväkirjan ja tehtävälistojen sekoitusta, että en osannut enää kuvitella tekevänikään mitään muuta. Joitain kalentereita yritin välillä pitää bujon sivussa, mutta ne jäivät aina ”kesken”, kun taas bujo pysyi sitäkin tiukemmin mukana.

Vuosien saatossa bujoiluni on kehittynyt pelkästä huvikseen koristelluista ja piirroksia täynnä olevista aukeamista siihen, että sullon bujoni täyteen muistoja. Muistojen tallentamisen tärkeys on eritoten teroittunut esikoiseni menehtymisen myötä. Kuukausien päästä hänen kuolemastaan luin tippa silmässä vanhoja bujojani ja kaikkia niitä häneen liittyviä merkintöjä, jokainen yhtäkkiä kultaakin arvokkaampi välähdys menneestä ja nyt saavuttamattomasta ajasta. Siten tänä vuonna aloittamani bujon olen nimennyt ”Muistojen Hamstraajaksi”.

Valitsen kuukauden teemat sen mukaan, mikä juuri sillä hetkellä on lapsistani ”trendikästä” ja hurjan mieluista. Jokainen bujoon tehty piirros onkin oma muistonsa lapsistani ja arjestani. Tähän mennessä teemat ovat olleet:

Tammikuu: Bluey -tv-sarja. Tätä Disney+:lla näkyvää tv-sarjaa meillä katsotaan päivittäin.

Helmikuu: Cinnamoroll. 8-vuotias tyttäreni on aivan hullaantunut kaikkeen Sanrio-aiheeseen liittyvään, ja hän itse toivoi Cinnamorollia helmikuulle.

Maaliskuu: Pokemon Go. Pelaamme tätä niin lasten kuin kavereiden, perheen ja suvun kanssa. Piirtämäni Pokemonit liittyvät joko täysin peliin, kuten Sprigatito, johon liittyi yksi pelin sen hetkisistä tehtävistäni, tai sitten tyttäreni oli toivonut tiettyjä Pokemoneja bujooni.

Huhtikuu: Futurama. Edesmenneen tyttäreni ikisuosikki tv-sarja. Huhtikuu on hänen syntymäkuukautensa, miksi Futurama pääsi huhtikuun teemaksi.

Toukokuu: Miraculous Ladybug & Cat Noir. 8-vuotiaan tyttäreni yksi suosikkielokuva ja tv-sarja, josta hän katsoo jatkuvasti editoituja videoita YouTubesta. Hän valitsi kuukauden teeman Miraculous -sarjan ja Encanton välillä.

Rakennan bujoni hyvin systemaattisesti. Ensimmäisillä aukeamilla on ”tulevaisuusloki”, jonne kirjaan kaikki tapahtumat ja vastaanottoajat ylös eritoten silloin, jos kyseiselle kuukaudelle ei ole vielä omia sivuja tehtynä. Bujostani löytyy myös vuoden tavoitteet ja toiveet sekä listaukset luetuista kirjoista ja kuunnelluista äänikirjoista, siivousträkkerit, ”milloin viimeksi” -sivu, katsotut elokuvat ja niin edelleen. Yksi tärkeimmistä alkupään aukeamista on ”vuosi kuvina” -sivut, jonne jokaiselta kuulta valitsen yksi tai kaksi muistorikasta kuvaa jostain erityisen ihanasta hetkestä. Tämä on aiemmissakin bujoissani noussut yhdeksi arvokkaimmista bujoni sivuista. Kuukaudet rakennan niin, että en käytä arvokkaita sivuja kuukauden ”kansisivun” tekemiseen, vaan aloitan suoraan kuukausiaukeamalla. Sen jälkeen tulee kuukauden ”tee nämä” -lista, ostoslista ja tapamonitori, jonka moni tuntee sanalla ”habit tracker”. Sitten päästään jo itse viikkoaukeamiin. Sivuja säästääkseni piirrän aina kaksi viikkoa per aukeama, sillä niihin aukeamiin täytän vain tarkemmat tehtävälistat kyseisille päiville ja sovitut menot.

Tulevaisuuden kannalta kaikkein tärkeimmät bujoni sivut tulevat viikkoaukeamien jälkeen, sillä kirjoitan joka ilta niille ”päiväsivuille” kaiken sen, mitä siltä päivältä haluan muistaa. Oli se sitten luetteloa kaikesta, mitä olin sinä päivänä saanut aikaiseksi tai niitä hauskoja juttuja, mitä olimme lasten kanssa sinä päivänä tehneet. En ikinä rajoita sitä, kuinka paljon pitää jokaiselta päivältä kirjoittaa. Joskus tekstiä tulee vain parin rivin verran, joskus täyttyy kokonainen sivu ja enemmänkin. Mutta näiden merkintöjen takia olen säästellyt muissa sivuissa, sillä juuri näitä ”päiväjuttuja” on ihana lukea myöhemmin.

Aiemmissa bujoissani olin muun muassa pitänyt ”One line a day” -tyyppisiä juttuja, eli ”yksi rivi päivässä”, ja juuri ne olivat niitä antoisimpia muisteluhetkiin herkistäviä asioita. Oma yksityiskohtansa päiväsivujen ja tapamonitorin välillä on se, että jokaisella päivällä on oma yliviivaustussivärinsä päiväsivuilla, ja käytän samaa väriä tapamonitorissa kuin mitä sinä päivänä yliviivaustussina päiväsivuilla.

Kun minä haluan muistaa. Haluan muistaa kaiken, mitä lapseni ovat tehneet ja mistä he ovat milloinkin olleet kiinnostuneita. Ajattelen, että sitten aikanaan nämä minun kirjaset tulevat olemaan hyvin arvokkaita lapsilleni. Hehän pääsevät lukemaan näiltä sivuilta omasta lapsuudestaan minun näkökulmastani. Jo nyt he tykkäävät selata bujoani ja lukea merkintöjä, katsella kuvia ja hihkua, että tuo päivä se muuten oli äiti se paras päivä ikinä, kun me teimme sinun kanssasi sitä ja tätä… Tällaiseksi bujoni on vuosien saatossa kehittynyt. Yhdeksi muistojen laariksi. Inspiroiko sinua jokin minun tavassani pitää bujoa ja miksi? Haluaisin mielelläni kuulla siitä, mitä ajatuksia minun bujoni juuri sinussa herätti!

-Maiju

Maiju on kirjailijan urasta unelmoiva kotiäiti, joka on 7-vuotiaasta saakka pitänyt päiväkirjoja ja on aina tuunannut kalenterinsa. Kalenterimanian rivijäsen hän on ollut vuoden 2016 lokakuusta lähtien. Hän postaa Instagramiin silloin tällöin materiaalia bujoistaan nimimerkillä @meriannenbujo.

Kirjoittajan bujo

Harrastajakirjoittajana ja sanataideohjaajana halusin oman muistikirjan kirjoittamista varten. Niinpä aloitin viime vuonna kirjoittajan bujon.

Kotiutuuko listahirmu bujoiluun?

Rakastan listoja. Luulin, että bullet journal olisi aivan ehdottomasti ja täydellisesti minun juttuni. Yritelmäni laatia bujo kalenteriksi oli kumminkin niiiiiin sillisalaatti, ettei siitä tullut oikein mitään. Vähän budjettia, pikkuisen suunnittelua ja jokunen ruokalista, MUTTA. 

Joku esitteli päiväkirjabujon idean, ja siitä innostuin enemmän. Kun silloisessa työssäni tuurasin muita milloin missäkin, oli oikein kätevää laatia päiväkirjamaiset listat viikoksi kerrallaan. Vaan sekin jäi.

En suostu luopumaan erillisestä päiväkirjasta, enkä siedä ajatusta, että päivittäinen kirjoitustila on etukäteen säännelty. Pitää saada riipustaa vaikka kymmenen sivua, jos niikseen tulee, tai tyytyä kymmeneen sanaan, kun sydän on liian täynnä. 

Mutta kirjoittaminen! Koska ajattelen parhaiten kynä kädessä, ja joitakin juttuja olisi paras muistaa ajoissa, tuumin kokeilla, millainen kirjoittajan bujosta tulisi.

Mikä kirjoittajan bujo? 

Aloitin 2023 kirjoittamisjuttuihin oman muistikirjan, paksun ja herkän roosan Leuchtturmin bullet journalin. Työmatkani on melko pitkä, joten bujo kulkee usein mukana (tauolla runotyötä!) ja rähjääntyy reissussa. Kierreselkäistä en voi ajatellakaan.

Kynästäni tulee vain sanoja: piirtäminen on pakkopullaa. Koska kirjoittaminen on minulle kaikkein suotuisin ja turvallisin tapa ilmaista itseäni, uskallan kirjoittajan bujossani kokeilla edes vähän,  millaista on vetää kuukausinäkymän päivät vapaalla kädellä. Uskallan vähäsen kohdata ja käsitellä sitä häpeää, että visuaalisen maailman asukkina en ole visuaalinen ihminen. Itsellenihän sentään vain muistikirjaa muokkaan.

Aloin koota kirjoittajan bujoa omin neuvoin. Ei käynyt edes mielessä tutkailla, mitä väki harrastebujoihinsa ylimalkaan sisällyttää. 

Niinpä bujoiluni on vieläkin haparoivaa.  Teen jonkinlaisen kuukausinäkymän, jonka koristelen jotenkin kirjoittamiseen tai lukemiseen sopivasti. 

Listaan kiinnostavat kirjoituskilpailut ja tekstien palautuspäivät. Näkyypä kalenterissa nyttemmin silloin tällöin Kalenterimanian blogin jäsenpostauksen palautuspäiväkin.

Kun on kirjoittamispäivä, laadin työlistan tai merkitsen, mitä sain kyhätyksi. Kenties päiväsivulle tulee kumpikin: työsuunnitelman kohdat saavat eteensä tarran, kun olen tarttunut toimeen ja nakuttanut ne.

Omia kirjoitushaasteita

Marraskuussa 2023 asetin tavoitteeksi kirjoittaa joka päivä. Kirjoittaisin vaikka vain aamusivut tai päiväkirjaa, mutta jotain päivittäin. Jos runot tai tarinat etenisivät, aina parempi. 

Tyyli ja tapa hakusessa

Alkuvuodesta 2024 käytän Moleskinen muistikirjaa. Etsin tyyliäni edelleen.

Kirjoituskilpailun lisäksi kalenteriaukeamalle ovat ilmaantuneet runoillat. Koristelussa palvelevat enimmäkseen tarrat ja teipit, kuten aina. 

Mitä sinä seuraat harrastebujossasi? 

Aloitin uutena juttuna aamusivuseurannan. Aamusivuthan ovat kirjoittamisen opettajan Julie Cameronin idea. Tarkoitus on kirjoittaa kolme sivua tajunnanvirtaa mahdollisimman pian heti herättyä. Toisinaan jatkan koristelemalla vielä yhden sivun.

Vuorotyöläiselle homma on hieman haastava. Mietin, pitäisikö seurata sitä, kirjoittaako aamu- tai iltapäiväsivuja, ja miten vuorokaudenaika vaikuttaa. Muuttuuko tajunnanvirtaa sisältö enemmän sen mukaan, onko tapa säännöllinen, vai kirjoitusajan mukaan? Kunhan jonakin hetkenä päivittäin saisi tajunnanvirtapurskahduksen paperille, luovuus pysyisi auki.

Nyt olen alkanut kirjoittaa aamusivuja bujoon sen sijaan, että käyttäisin päiväkirjaa tai erillistä vihkoa. Niinpä meneillään oleva Moleskine ei riitä kuin ehkä kevääksi. 

Jokohan seuraavassa, kolmannessa kirjoittajan bujossani olisi selkiytynyt, yhtenäinen rakenne? 

Joitakin ideoita löysin tästä Writer’s notebook -blogikirjoituksesta.

Mitä sinä ehdottaisit kirjoittajan kesäbujoon?

Kirjoittamisen ja koristelun iloa sinulle edelleen! 
-Anna