Avainsana: oma tyyli

Kalenterimania inspiroijana

Liityttyäni Kalenterimaniaan minun askartelu-/sälä- ja tuunausvarastoni oli aika minimaalinen. Pärjäsin hyvin muutamalla washilla, markettitarroilla ja peruskynillä. Tarvikkeet mahtuivat yhteen laatikkoon ja kaapissa oli ehkä hyllyllisen verran. Enpä arvannut mitä kaikkea kalenteriharrastajien yhteisö tuo tullessaan.

Alkuun innostukseni pyöri erilaisten kalenterivaihtoehtojen parissa. On tullut kokeiltua DIY-kalenteria, perus kaupan kalenteria, Glitterin pocket-kokoista ja nyt tämänhetkisenä Happy Planner Mini -kalenteria. Rinnalla kulkee myös bujo johon kirjoittelen päiväkirjaa ym. Näiden nykyisten kanssa on löytynyt se paljonpuhuttu kalenterirauha. Hyvä niin, koska sen rauhan löytymisen jälkeen on tullut tilaa uusille hurahduksille.

Toki jo aiemmin alkoi varastoni kasvaa erilaisilla plannereilla; jouluplanneri, ystäväkirja, valokuville oma sekä erinäisiä vihkoja doodlailuun, käsialaharjoitteluun jne. Samaan tahtiin lisääntyi muun materiaalin määrä. Nyt on jo yksistään teippejä se laatikollinen, kuten myös tarroja, papereita, leimasimia, maaleja, kyniä… Tarvitsin siis jo oman työpisteen harrastuksilleni.

Tätä materiaalia on nyt kertynyt jo niin paljon, niin sitähän on myös käytettävä. Aivan ihana tapa päästä käyttämään erilaisia materiaaleja on Art Journal. Joten nyt minulla on myös erilaisia vihkoja ja Traveler’s Notebook art journalia varten.
En tiedä oikeastaan paljonkaan oikeista termeistä, tekniikoista tai niiden nimistä tms, mutta minulle art journalin tekemisestä on tullut intohimo. Kun aloittelin, se oli aluksi varovaista ja arkaa kokeilua, mutta olen tullut koko ajan rohkeammaksi kokeilemaan mitä mieleen juolahtaa. Tartun myös mielelläni haasteisiin, joissa poistutaan ns. normityylistä.

Teen art journalia vain itselleni. Täten minun ei tarvitse miettiä mitä muut ajattelevat tai onkohan tuotokseni ihan kamalia. Kun rupean jotain tekemään, minulta saattaa kadota ajantaju, hups vaan voi vierähtää kokonainen ilta tuhraten maalia eri tyyleillä paperiin; leimaillen, silputen. Minulle art journalin tekeminen on rentouttavaa, terapeuttista, iloa tuottavaa itsensä toteuttamista ja usein suollan paperille ajatuksia ja tunteita joilla en muita halua ahdistaa. Jos siinä sivussa voin tuottaa ihastusta toisille niin se on ekstraa. Toki se tuntuu hyvältä jos joku tykkää ja kehaisee ”sotkujani.”

Joskus tuntuu että aika ei riitä niihin kaikkiin ideoihin, mitä päähän putkahtelee. En ole oikea taiteilija, mutta joskus mietin että saatan aavistaa mitä tarkoitetaan luomisen tuskalla. Monesti kuulee ihmisten harmittelevan etteivät osaa piirtää, maalata tms. Mielestäni kyse on kuitenkin paljolti uskalluksesta, arvostelun – myös oman – pelosta sekä arkuudesta. Kun uskaltaa kokeilla ja hyväksyä ”huonotkin” tuotokset niin aikaa myöten harjaantuu. Jos olet oikeasti kiinnostunut ja halukas niin anna mennä! Tee itsellesi ja nauti tekemisestä ja joskus myös lopputuloksista.
Kalenterimaniasta olen saanut paljon inspiraatiota omille tekemisilleni ja olen voinut ihailla erilaisia kätten tuotoksia. Vaikka olen jo lapsesta asti ollut kiinnostunut piirtämisestä, niin vasta nyt, Kalenterimaniaan kuulumisen aikana, olen löytänyt rohkeuden toteuttaa itseäni ilman arvostelun pelkoa. Ja nautin siitä. Nauti sinäkin!

P. S. Tämän tekstin kirjoittaminen oli minulle haasteellista. Mutta sekin on Kalenterimanian ansiota, että olen uskaltautunut kokeilemaan myös blogipostauksia ja jopa livevideoita, koska täällä tuetaan, rohkaistaan ja kannustetaan.

– Tiia M

Matkalla työpöytäihmisyyteen

En ole koskaan ollut työpöytäihmisiä. Tämä johtuu siitä, että kaikki omistamani työpöydät ovat poikkeuksetta toimineet kissojen makuualustana, tavaroiden dumppauspisteenä, lautasten kerääjänä tai muuten vain tavararöykkiönä. En ole koskaan omistanut kaunista, funktionaalista työtasoa, jonka ääressä voisin laittaa planneriani – piirrän useimmiten epäergonomisessa asennossa sohvalla, näin tuunasin aiemmin myös kalenterini sivuja. Jossain vaiheessa kuitenkin päätin roudata (keskellä yötä) omistamani ikivanhan työtason yksiöni sisälle, jotta saisin tavaroilleni lisää tilaa.

Taiteilijakäyttöön tarkoitetun, lasisen ”valopöytäosuuden” omaavan IKEA-roinan hyllymäinen lisäosa pysyi kuitenkin vielä vuoden parvekkeella ilman, että jaksoin sitä kiinnittää itse tasoon. Vähän aikaa saitten kuitenkin sain hirveän hingun laittaa tavarani oikeasti järjestykseen niin, että minulla olisi kerrankin elämässäni ”se oma nurkka”, jonka ääressä lisätä tarroja planneriini. Vaikka asun yksin, on tällainen puhtaasti näpertelyyn tarkoitettu tila jotenkin tosi miellyttävä idea. Oma pieni kalenterinurkka.

Kaatuvat tarrapinot, putoilevat kynät ja maalitahrat saivat siirtyä uuden tieltä. Koitin rakentaa pöydästä omannäköiseni, mutta samalla käytännöllisen. Lontoon maisema on vanhan peltisen keksipurkin kansi, ja jostain nurkkiini päätyneestä keraamisesta purkista löytyy sekalaisia kyniä, joita keräsin pöydältä yhteen paikkaan.

Työtason takaosa on magneettitaulu, johon lisäsin askartelulipastostani pienen nauhan, johon ripustelin kaikkea hauskaa pöydältäni. Ryhmäläiseltä ATC-vaihdossa saatu kaunis kortti, söpö kahvikuppiaiheinen die cut, magneetteja, kalenterikoru ja muuta hauskaa. Oikean reunan Slytherin-solmio on mulla (näin muka aikuiseksi ihmiseksi) naurettavan usein käytössä – nyt silläkin on oma, näyttävä ja kiva paikka, josta saan sen aina napattua halutessani mukaan. Magneettitaululta löytyvät lasikapussimagneetit on tehty itse kynsilakoilla koristelemalla.

Äidilläni turhina pyörineet pienet Aalto-maljakot saivat uuden elämän kynä- ja klipsipurkkeina. Kalenterien päälle en ole vielä onnistunut löytämään kätköistäni välihyllyjä, jotta saisin lisätilaa vielä niiden avulla plannereiden ylle. Kunhan paikallistan puuttuvat levyt, saan nyt hieman kyseenalaisessa läjässä olevat jutut siistimmin omille paikoilleen.

Toisesta reunasta löytyy ihanat Mermaid Markerit, sakset, täysin epäkäytännöllinen mutta sitäkin hauskempi haikynä ja liuta muistikirjoja. Tällaiset pienet ja turhat elementit saavat pöydästä vielä enemmän näköiseni, enkä tahdo että pöytäni olisi millään tapaa minimalistinen, yltiösiisti tai väritön. Pallerohaikynä sopii hyvin minulle.

Haluankin upottaa pöytäni ympärille paljon yksityiskohtia ja sellaisia asioita, joiden ympärillä luovuuteni pääsee hyvin valloilleen. Pastellililoja muistilappuja, spiraalisia klemmareita, Slytherin-kynä, sekä rasia josta löytyy musteita, sinettivahoja ja muita tarpeellisia juttuja. Päälle vielä mielestäni tosi rumat aurinkolasit, jotka vaan näyttävät hauskalta purkin päällä. Vielä kun keksisin, mihin saisin sijoitettua kaikki tarrat ja washit, niin pöytä olisi oikeasti toimiva ja järjestelmällinen ratkaisu.

Vaikka tarrani ja washini ovatkin vielä muovipusseissa lattialla, on mulla ja mun pinkillä ukulelella vihdoin oma askartelunurkkaus. Tämän ääressä on hieman helpompi tehdä livejä, kalenteriaukeamia ja muuta, kuin aiemman, alati uudesta reunasta romahtavan tavararöykkiön luota. Tämä on jonkinlainen alku – tai sitten vain esimakua seuraavan tavararöykkiön muodostumista edeltäneestä tilanteesta. Ehkä mustakin kuoriutuu vielä työpöytäihminen.

– Milja