Avainsana: Oma aika

Mistä aika bujoiluun?

Heippa!

Täällä kirjottelee 33-vuotias, 4 pienen lapsen äiti. En edes muista milloin ja missä törmäsin bujoiluun, ehkä jossain mammaryhmässä. Muistan ihastuneeni ajatukseen heti ja aloin selvittämään asiaa tarkemmin.

Mie haluaisin monesta eri asiasta läärytä mutta ajattelin paneutua nyt asiaan, mikä on vaatinut itseltä kovasti harjoittelua.. Ehkä seukki kerralla jokin vähän mielentiintoisempi aihe. 😀 Mutta minun aiheeni tänään on… Mistä aika bujoiluun?

Kuten mainitsin, niin minulta löytyy neljä pientä lasta. Isoin aloitti koulun ja pienin on 1v4kk. Päivät ovat täynnä menoa ja meininkiä. Aviomieskin löytyy ja sillekin pitäisi aika jostain raapia. Mutta mie olen huomannut, että kun saan pitää itseni kartalla menoista, olen hiukan rennompi.

Minulla on käytössä lettu (leuchtturm1917). Minulla on vakiintunut viikkonäkymä, joka toimii monien menojen kanssa. Voin tehdä näkymän pariksikin viikoksi etiäpäin, mutta viikonloppuna otan aina hetken bujoiluun, ja koristelen seuraavan viikon. Jos koristelen. Monesti koristelu jää pariin tarraan. 😀

Kahvikuppi ja bujo, mies lasten kanssa muualla, tai kuulokkeet minulla korvilla. Olen onnellinen, että mieheni ei tästä valita, antaa minulle hetken omaa aikaa ja tietää miten se helpottaa minun arkea, kun pysyn asioista kärryillä. Eli pieni neuvoni on se, että ota se hetki jostain. Kyllä sen jostain aina repäisee. Vaikka sitten lapsen kanssa yhdessä, lapselle vaikka oma vihko.

Minun ensi viikkoni on syyslomaviikko ja ajattelin kokeilla erilaista viikkonäkymää. Mutta siitä tuli ihan pelkistetty! Vain vähän teippiä ja yksi kynä. Apua. Ei vain pystynytkään enempään, tällä kertaa ei jaksanut.

Mutta muutama kuva lokakuun alusta ennen merkintöjä sekä ensi viikko! Sori ettei se ole kummempi.

Oikein nautinnollista syksyä kaikille! Otetaan hetki itsellemme kaiken keskeltä.
-Tiina Sipola
Ps. Ehkä ensi kerran voisin esitellä parhaimmat tarvikkeeni bujoiluun. Vaikkei nekään mitään erikoisia ole.

Kalenterimania muuton keskellä

Heippa hei! Ryhmässä olenkin jonkin verran kirjoitellut muutto- ja remppakuulumisia päivittäisissä off topic -ketjuissa, joten ainakin osalle teista tilanteeni on tuttu. Kerrataan kuitenkin vielä tilanne, jotta kaikki pääsevät kärryille skenaariosta josta kirjoitan. Eli; ostimme viime kuussa avomieheni kanssa talon. Ensimmäisen OMAN asunnon. Saatiin kaupat tehtyä, ja avaimet uuteen kotiin elokuun puolen välin kieppeillä. Nykyisestä asunnosta meillä on aikaa lähteä syyskuun loppuun asti. Eihän tässä mitään, mutta tokihan me päätimme hieman remontoida taloa ennen muuttoa.

Alunperin piti ihan vain maalata seiniä, ja vaihtaa kulunut parkettilattia laminaattiin parista huoneesta. Sitten alkoi se ”no mutta entä jos vielä lisäksi..” -projektien salakavala kertyminen aloitettujen ja tehtävien hommien listalle. Tässä kohtaa päästäänkin postauksen ydinkysymyksen äärelle – kuinka mahduttaa kalenterimania remppa-muutto-säätö-kaaokseen? Kaupantekopäivästä asti ovat päivät menneet hyvin pitkälti samaa kaavaa; töitä, koiran hoito, remppaa, koiran kanssa koirapuistoon. Illat ovat venyneet vaihdellen pitkiksi sekä erittäin pitkiksi, ja vapaapäivinäkin on tekemistä löytynyt kummasti muualtakin kuin askartelupöydän äärestä.

Ovatko minun kalenterini nyt sitten aivan kaljuja ja unohdettuja? Myös omaksi yllätyksekseni voin vastata että eivät ole! Tai no, yksi viikko, jonka olin suurimmaksi osaksi kuumeessa, on kyllä melkoisen valju. Mutta on sielläkin teippejä ja tarroja kipeänä-merkintöjen lisäksi.

Ennen remppahommien aloittamista surin jo etukäteen (koska mikä olisikaan hauskempaa kuin asioiden etukäteen märehtiminen), kuinka bullet journalini varmasti jää aivan tyhjäksi, kalenterini jää hunningolle kokonaan ja unohdan varmaan mennä töihinkin kun enhän millään kerkeä työvuorojakaan kirjoittamaan mihinkään ylös. Toisin on kuitenkin ilokseni käynyt.

Alunperin suunnittelin kovasti ottavani saman strategian muuton keskellä kalenterointiin kuin Suvi ja pakkaavani Survival Kitin tuunaustarvikkeista. Ja ihan käytännössäkin tätä kyllä kokeilin – en vain löytänyt tarpeeksi itsehillintää pakata pois niin paljoa tavaraa kuin ehkä olisi pitänyt, jotta olisin voinut sanoa kasanneeni vain tärkeimmät asiat selviytymispaketiksi. Mutta ainakin sain aloitettua askartelutarvikkeiden pakkaamisen vaikka niitä reilusti vielä esille jäikin!

Miten sitten oikein olen saanut täytettyä kalentereita, vaikka on tuntunut ettei siihen olisi ollut aikaa? Vastaus on erittäin, ehkä jopa ärsyttävänkin, simppeli. Olen yksinkertaisesti ottanut ”väkisin” ajan kalentereillekin, vaikka olisi väsyttänyt/pitänyt imuroida/voinut pakata hetken jotakin. Ja olen ollut todella tyytyväinen tähän ratkaisuun! Vaikka välillä on silmät jo lurpsaneet viimeisillä hereilläolominuuteilla bullet journaliin ostoslistaa päivittäessä, ja vaikka olisin ehkä saanut tuunailuun käytetyssä ajassa pakattua jo monta laatikkoa enemmän kuin nyt. Olen nimittäin saanut kalenteriharrastuksesta uskomattoman paljon energiaa. Juuri nyt, muun hektisen säheltämisen keskellä on korostunut kuinka tärkeää se oma, vaikka kuinka pieni tai lyhyt, hetki kalenterin ääressä voikaan olla. Puhumattakaan siitä, etten olisi varmaan vieläkään muistanut esimerkiksi tehdä osoitteenmuutosta, jollen olisi sitä useaan kertaan kirjoittanut ylös ja aina vain siirtänyt tekemättömänä eteenpäin viikkoaukeamilla!

Nyt on sovittuun muuttopäivään enään noin viikko aikaa, joten nyt alkaa pikkuhiljaa olla edessä se hetki, että ne loputkin tuunaustavarat on vain pakko pakata. En ole kalenterin aukeamia koristellut kuluvaa viikkoa pidemmälle, ja hieman huolehdin (taas etukäteen – tästä tavasta täytyy kyllä pyrkiä pois!), miten muistan jälkeenpäin niitä koristellessa, että millaiset fiilikset on olleet, mitä on tapahtunut, tai oliko päivissä hauskoja yksityiskohtia jotka tahtoisin merkitä vaikkapa juuri tietyllä tarralla. Rakensin itselleni bullet journaliin ratkaisun! Tällä hetkellä bullet journal-käytössäni on Artebenen A6-kokoinen pistemuistikirja. ”Normaalisti” olen tehnyt viikkonäkymän joko yhdelle sivulle, tai korkeintaan yhdelle aukeamalle. Nyt tein pari viikkoa eteenpäin niin, että jaoin viikon kahdelle aukeamalle. Näin sain reilummin tilaa per päivä. Nyt voin kirjoittaa päivittäin laajemminkin mitä on tapahtunut tai tehty – ja luntata näiltä sivuilta tapahtumat sitten kun on taas aikaa kaivaa uudessa kodissa askartelutarvikkeet muuttolaatikoista esiin ja koristella kalenteria ajatuksen kanssa. ❤

 

♡, Inka