Avainsana: nuuna

Päiväkirjan aloittaminen

Meitä on varmasti monia, jotka löytävät lohdutusta ja selkeyttä päiväkirjaan kirjoittamisen kautta. Päiväkirja voi toimia peilinä, kun kohdataan vaikeita tunteita elämässä, tai kun elämä on tullut solmukohtaan. Päiväkirjan sivuille mahtuu myös ilot, siinä missä surutkin. Vihaa ja muita hankalaksi koettuja tunteita voi vapaasti vuodattaa päiväkirjan sivuille.

Joskus aloitteleva päiväkirjan omistaja voi olla hieman sormi suussa – mitä ihmettä tälle pitäisi nyt tehdä? Kuten kalenteriaskartelussa, päiväkirjan ja muiden muistikirjojen kanssa voit kohdata esimerkiksi jännitystä tai hämmennystä. Omat odotukset voi olla korkealla ja nostaa aloittamisen kynnystä. Erityisesti päiväkirja on henkilökohtaista aluetta. Teet sinne sinua koskevia asioita ja pohdintoja. Asioita, jotka liittyvät sinuun ja sinun elämääsi. Omalla tavallasi. Ole villi ja ole luova. Samalla, jos haluat vain kirjoittaa, tee niin.

Osalle päiväkirjasta muodostuu rakas rutiini ja osa ei koe sitä millään tavalla omakseen. Ongelma voi olla siinä, että ei ole ihan varma mitä haluaa, voi ja uskaltaa kirjoittaa näkyväksi. Haastetta voi olla myös siinä, että mieli kaipaa rakennetta ja muotoa. Voit ottaa tavaksesi kirjoittaa esimerkiksi joka päivä vähintään kolme asiaa, joista olet kiitollinen. Sen jälkeen voit kirjoittaa lyhyen kuvauksen päiväsi kulusta ja arkeasi värittävistä tunteista. Käy mielessäsi läpi, millaisia asioita ja ihmisiä kohtasit. Millaisia tunteita se herätti sinussa? Miten reagoit? Miten aiot vastaisuudessa toimia/sanoa/reagoida? Miksi?

Henkilökohtaisesti pidän päiväkirjaa (kuvan ihana Nuuna) säännöllisen epäsäännöllisesti ja se on minulle melkein terapeutti arjessa. Voin tarvittaessa palata vaikeisiin hetkiin elämässä ja peilata sitä nykyisyyteen. Tai voin vain palata johonkin rakkaaseen muistoon, herättää sen tuomia tunteita eloon uudelleen. Päiväkirja opettaa minulle paljon minusta itsestäni. Tyhjät sivut eivät arvostele, ohjaa tai kommentoi. Kaikki saa olla raakaa, sellaista kuin sen itse koen. Ja se on aika ihanaa! Kun arjessa kaikki on niin sanotusti ookoo, päiväkirja unohtuu helposti. Itse ajattelen silti, että myös arjen havainnot ovat tärkeitä. Niihin vasta onkin ihana palata, vuosien päästä.

Käytä rohkeasti myös kirjoittamisen tueksi asioita. Tässä ihana intuitio-pakka apuna päivän ajatuksille.

Sinua, rakas kalenteriharrastaja, haluan rohkaista. Aloita päiväkirja! Ota esiin vaikka ruttuisin ruutuvihko, jonka omistat, kirjoita päivämäärä ja ala kirjoittaa. Voit vuodattaa, raivota ja nauraa. Anna palaa!

Eve

Bullet journalin hiljainen kausi

Tyhjää. Todella tyhjää. Siltä näyttää tällä hetkellä suurin osa bullet journalin loppukevään ja kesän aukeamista. Viime viikon maanantaipostaus inspiraatioblokista osui itselläni myös erittäin lähelle tätä tilannetta, sillä olen kärsinyt joka kesäisestä inspiraation katoamisesta, väsymyksen lisätessä omaa vaikeustasoaan tilanteeseen.

En varmasti ole ainoa, jolla kasvaa kynnys palata takaisin muistikirjan tai kalenterin pariin kun päivät venyvät viikoiksi ja viikot kuukausiksi ja yhtäkkiä huomaat, ettet ole koskenutkaan kalenteriin muutamaan kuukauteen. Tilanteessa on vain pakko osata olla itselleen armollinen ja muistuttaa, että aina ei ole pakko jaksaa, aina ei pysty jaksamaan, ja se on ihan okei. Siitä huolimatta, että tiedän tämän, olen saanut itseni kiinni siitä, että syyllistän omaa jaksamistani (tai oikeastaan sen puutetta) ja puuttuvaa inspiraatiotani ties mistä turhasta.

Vielä en ole tosin löytänyt sitä virallista syytä, että miksi tämä sama tilanne tuppaa olemaan joka vuosi kesällä, oli sitten kyse alku- tai loppukesästä. Osaksi tämänhetkinen tyhjyys Nuunani sivuilla on perua loppukevään ja alkukesän vaivanneesta ylitsepääsemättömästä väsymyksestä, joka vei energiani kaikelta muulta kun yritin keskittyä siihen, että selvisin työpäivistäni hengissä. Nyt voin onneksi hyvillä mielin sanoa, että tuo väsymys alkaa olemaan takana päin, ja koen uutta energiaa ja jopa kaipuuta työpöytäni ääreen.

Koska hallitsen arkeani lähtökohtaisesti bujoni avulla, on pakko kuitenkin hehkuttaa, että kaaos ei ole iskenyt, sillä future logini eli tulevaisuuslokini on toiminut tänä vuonna enemmän kuin hyvin. Kenties tämä on ollut myös yksi mielenrauhani pelastaja, kun ei ole ollut pakko väkisin kaivaa tuunaustarvikkeita esille ja tehdä niitä aukeamia, jotta pysyisi itse kartalla menoistaan.

Näen kuitenkin tulevan valoisempana ja uskon, että tästä blokista selvitään kyllä, kuten aikaisemminkin on selvitty. Uudella tarmolla ja inspiraatiolla vain kiinni kun siltä tuntuu. Ja siihen asti aion nauttia ja ihastella mitä ihanaa muut ovat saaneet aikaiseksi Kalenterimanian Facebook-ryhmän puolella.

Joten ollaan armollisia itsellemme tällaisissa tilanteissa ja luotetaan siihen, että kyllä se into sieltä vielä palaa. Ihania kesäpäiviä! – Laura