Avainsana: nuuna

Trackerit huonolla huumorilla höystettyinä

Bullet Journal on ollut Suomeen rantautunut, nykyään jo hyvin tunnettu menetelmä oman ajan- ja elämänhallinnan lisäämiseksi. Sen kehitti Ryder Carroll, joka kärsi kauan oppimisvaikeuksista. Ideana on tehdä lyhyitä, luotimaisia muistiinpanoja tehtävistä ja tapahtumista, joiden avulla voi jäsentää elämänsä asioiden prioriteetteja. Sittemmin bujoilu on mielletty erityisesti naisten harrastukseksi ja Kalenterimaniankin ryhmässä näkee mitä upeimpia tuotoksia. Minäkin olen hakenut oman bujon suhteen suuntaa syys-lokakuusta lähtien ja vihdoin Se Oma Tyyli on löytynyt. Joitakin ideoitani olen jakanut myös Kalenterimaniassa.

Hurahdin bujoiluun oikeastaan niin kovaa, että tällä hetkellä minulla on käytössä sekä pää- että pikkusiskobujo. Tässä tekstissä keskityn oman pääbujon esittelyyn, joka on siis Nuuna-muistikirjan kuosi Masterplan.

Aluksi, bujoon hurahdettuani, matkin innolla kaikkien muiden trackereita ja ideoita niihin. Lopulta yritysten ja erehdysten kautta ymmärsin, mitä haluan omalta bujoltani. Bujoiluun liittyy hyvin vahvasti myös tila, jossa suunnittelen bujoa eteenpäin. Mukana tekstissä onkin otos työpöydästäni, joka muuntuu arkisin työpöydäksi, ja viikonloppuisin bujoilen, planneroin ja kirjoitan sekä luen vaihtelevalla menestyksellä pääsykokeisiin. Pöydälläni on pari korillista täynnä tarroja, läppäri, bujot ja muut jutut.

Oma tyyli sisältää nykyään kuukausilokin, yksinkertaiset viikkosivut ja seurannat sun muut, jotka koen itselleni merkityksellisimmiksi.

Äitini sairastui vuonna 2013 levinneeseen rintasyöpään, johon sittemmin myös kuoli, joten sen vuoksi itselleni tärkeä seuranta on menkka- ja tissientutkimisseuranta. Olen liittänyt rintojentutkimussivulle myös tutkimusohjeet sekä merkit, jolloin on ehdottomasti hakeuduttava lääkäriin.

Tämän lisäksi tein lukujärjestyksen maaliskuulle, joka antaa osviittaa siitä, kuinka työpäivien lomassa on järkevintä limittää pääsykoeluvut. Sunnuntait pidän vapaapäivinä. Liukumaa saa ja pitääkin olla, mutta ideana olisi saada opiskeltua ainakin yhteensä 16 tuntia viikossa.

Maaliskuulle tein myös omaa hyvinvointia edistävän ”Pitäisi tehdä useammin” -aukeaman. Siihen sisältyvät niin kirjoittaminen, oma aika kuin ulkoilukin. Olen huomannut, etten voi hyvin mikäli en tee niitä asioita joista nautin – niitä, jotka toisaalta pitävät vireystilaa yllä. Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä, mukana menossa on KAKKALISTA. Minulle on tehty neljä isoa vatsaleikkausta, joiden seurauksena vatsaontelooni on muodostunut kiinnikkeitä, eli ns. vatsansisäistä arpikudosta. Käytännössä minulla ei ole vapaata vatsaonteloa laisinkaan, ja koska olen ollut sairaalassa kahden ison suolitukoksen vuoksi, kipujen ja vatsan toiminnan seuranta ovat elintärkeitä lääkäriin hakeutumisen ja oikea-aikaisen avun saamisen kannalta. Koska huumorini on mustaa, tein myös kakkalistan omalla tyylilläni. Bujoilu on auttanut paljon arjen hallinnassa ja selkeyttänyt myös fyysisten oireiden seurantaa. Lisäksi olen tehnyt oman osion mielialalle, mutta koska en ole muistanut koskaan täyttää mood trackeria eli mielialaseurantaa, olen päätynyt kirjaamaan viikkoaukeamalle kunkin päivän kohdalle mielialan mikäli siinä ilmenee jotain erityistä.

Kalenterimaniassa parasta on, kun voi itse saada ja antaa inspiraatiota ja ideoita muille. Oma tyylini on yksinkertainen, mutta minulle toimivin. Seurannoissa olen huomannut tärkeimmäksi niiden täyttämisen muistamisen, joten siksi olen tehnyt näistä vain itselleni tärkeimmät omiksi osioikseen, ja päivittäistoiminnot sisällytän viikkonäkymille. On inspiroivaa huomata, kuinka bujot ja seurannat ovat persoonallisia, aivan kuten kuuluukin! Seuraavassa jäsenpostauksessani keskityn pikkusiskobujon, eli S-koon Nuunan, kehitykseen luotimerkintäisestä päiväkirjamaisempaan muotoon.

Anna

Pistevihot kynätestissä!

Heissan.

Olen hurahtanut bujoiluun aivan täysillä. Viime vuonna bujoni oli Nuuna-muistikirja, joka kuitenkin syrjäytyi Ajaston planner-muistikirjan tieltä, jota aloin täyttää tammikuussa 2018. Itseäni on paljon mietityttänyt erilaisten pistemuistikirjojen sivujen vahvuudet ja se kuinka paljon sitä ” ghoustausta” eli tekstin toiselle puolelle näkymistä esiintyy.

Pistemuistikirjoja on nyt kasaantunut muutamia… Tässä testissä on mukana keltainen Leuchtturm1917 -muistikirja (käytän nimitystä Lettu), pronssinen Ajasto planner-muistikirja, musta Victorias journal- muistikirja (käytän nimitystä Viki) ja ruusu-kultainen Nuuna-muistikirja koossa S.

Kyniä joita testaan on iso määrä:

Löytyy Happy Plannerin yliviivaustusseja, Stabilon yliviivaustusseja, Pilotin pois pyyhittäviä kyniä, Schneiderin kuitukärkistä kynää ja i COLOR-kynää (saman tyyppinen kuin muji-kynä).

Tavallista kuulakärkikynää, Micron 03, Mangakan 08, Mangakan 05, Pilotin Tec-c 0.4 kuitukärkikynää ja Model girlin metallikyniä.

Tradion 07 kaksi samanlaista kynää (roosanauha-kampanjakynä ja perus musta kynä) ja Zebra Mildliner-kyniä eri väreissä.

Sitten testailemaan ja ensimmäisenä testiin pääsee Lettu.

Aikapaljon Lettu ghoustaa läpi jokaisessa kynässä. Kaikkiahan tämä ei häiritse – jossain tilanteissa jopa aika hauska. Seuraavaksi Ajaston planner.

Tässä huomaa, että ghoustausta ei niin paljon ole. Jotkut tietyt kynät enemmän kuin toiset. Sitten Viki. Jossa muuten pisteet ovat isommalla välillä kuin muissa.

Ghostausta ei niin paljon ole kun esim. Letussa. Viimeisenä Nuunan pikku vihko.

Hiukan ghoustausta mutta huomattavasti vähemmän kuin muissa..

Se on tietenkin makuasia mistä kukakin tykkää. Itse käytän tosiaan Ajastoa bujona ja Lettua koulun muistiinpanoissa. Vikiä käytän silloin tällöin muuten vaan listoissa ja Nuunaan olen piirrellyt jumppaohjeita ja kirjoittanut reseptejä ylös.

Tässä näkyy pisteiden tiheys ja sivujen värit. Ylhäällä valkoisin on Nuunan s-koko- siinä pisteet lähellä toisiaan mutta johtunee siitä kun vihko normaalia pienempi- isommassa Nuunassa ei pisteet ole ihan niin tiheään. (En löytänyt A5 kokoista Nuunaani mistään tätä tehdessä). Keskellä Lettu, alhaalla vasemmalla Viki ja oikealla Ajasto.

Mukavaa viikkoa kaikille ja toivotaan että tästä oli hyötyä teille 🙂

Rebecca