Kalenterirauha on jännä tunne. Se voi iskeä yllättäen sen jälkeen, kun on kokeillut kaiken mahdollisen bullet journalista plannereihin ja siltä väliltä. Itse saavutin sen, kun Vihkokauppaan tuli myyntiin Nuunan Milky Way Weekly Diary -kalentereita vuodelle 2019. Laatu on pettämätöntä Nuunaa, kannet ovat kauniit, ja mikä parasta, se on juuri sopivan kokoinen kulkeakseen mukana aina. Oi sitä tunnetta, kun Vihkokaupan toimitus saapui perille ja pääsin avaamaan paketin. Ainahan näitä paketteja on huikeaa availla, mutta tällä kertaa odotin sen avaamista erityisen innokkaasti: saavuttaisinko viimeinkin maankuulun kalenterirauhan, jonka olemassaoloon en oikein tahtonut uskoa aikaisemmin. Olin nimittäin pohtinut kiivaasti jopa hybridiversioon siirtymistä opintojen aloituksen myötä. Kyllä, pääsin kuin pääsinkin opiskelemaan yliopistolle alaa, jolle hakeutumista olin kypsytellyt muutaman vuoden, ja jonne päätin hakea kevään 2018 yhteishaussa.
Nuunan Weekly Diary on mielestäni hybridiversio, juuri kätevä tällaiselle ajoin laiskalle bujoilijalle (kyllä, unohdan toisinaan tehdä jopa parin viikon viikkoaukeamat, vaikka menoja olisi vaikka millä mitalla). Kalenteri alkaa perinteisesti vuosiaukeamalla jatkuen seuraavaksi kevyeen kuukausihahmotelmaan. Se on siitä kätevä, että se on jaoteltu kahdelle aukeamalle, eli puoleksi vuodeksi kerrallaan. Tottahan sinne on jo merkitty ensimmäisen harjoittelun ajankohta, sekä tietysti vuoden 2019 Tuska. Maakohtaiset juhlapyhät löytyvät omalta aukeamaltaan, ja ennen varsinaisen kalenteriosuuden alkua tilaa on sekä projektisuunnitelmille että aikataulutukselle.
Projektisuunnitelma-aukeamia aion käyttää bujomaisina trackereina: olen keksinyt eri asioille omat symbolimerkityksensä, ja yhdelle päivälle näitä mahtuu laidasta laitaan merkkaamaan töitä, opintoja, liikuntaa, unta ja mielialoja. Aikataulusuunnitelmia taas käytän unelmapäivän hahmotteluun (kunhan ensin keksisin, millainen se on) sekä elämän liikkuvien osasten yhteensovitteluun. Saapa nähdä, kuinka suunnitelmat ja todellisuus kohtaavat tämän oman elämänsä tohelon kalenterissa. Onneksi on olemassa myös post-it-lappusia muistuttamaan tärkeimmistä jutuista.
Kalenterin viikkoaukeamat ovat selkeät, ja niiden pelkistetyn ulkoasun ansiosta ne voi tuunata juuri mieleisekseen koristeellisemmin tai pelkistetymmin. Minä suosin hyvin pelkistettyä tyyliä, sillä aikaa ei tahdo riittää töiden, opintojen ja kotihommien jälkeen vapaa-ajalle, saati nukkumiselle juuri lainkaan.
Tässä kalenterissa on myös oma osionsa suositelluille asioille alkaen matkustus- ja kulttuurijutuista ihan arkipäiväisiin asioihin, kuten lääkärisuosituksiin. Koska olen itse kohdannut syksyn 2018 aikana aika kylmää kyytiä erään lääkärin taholta, luulen käyttäväni tätä nimenomaista osiota aika hanakasti. Lopuksi Weekly Diaryssa on runsaasti tilaa myös omille muistiinpanoille, ja olen käyttänyt niitäkin muun muassa vuosilokiin ja unelmakarttoihin. Näin jo kevään 2018 yhteishaun aikana unelmien voivan toteutua.
Oikeastaan ainoa miinus Weekly Diaryssa on kunnon kuukausiaukeman puute, ja sen vuoksi pidän edelleen bullet journalia tämän rinnalla. Teen sinne kuukausiaukeamat sekä vapaamuotoisia to do -listoja aina kutakin kuukautta kohti. Tekemistä tuleekin riittämään, sillä katsoin keväälle 2019 olevan aika monta kurssia suoritettavana. Onneksi suurinta osaa saa tenttiä verkossa juhannukseen saakka, ja osa taas toteutuu verkkoympäristössä oppimistehtävineen. Joka tapauksessa kalenterirauha on nyt saavutettu, kiitos Nuunan Milky Way Weekly Diary 2019:n. Tämän avulla uskon selviytyväni niin opinto- kuin muistakin haasteista.
Pitkästä aikaa teidän, Anna
