Avainsana: nanna

Perjantaipäiväkirja – Janita V.

Keväästä saakka minusta on tuntunut, että ajatukseni käyvät ruumiillista toimintaa nopeammin. Huomaan yrittäväni hoitaa useaa tehtävää yhtä aikaa ja harvoin onnistun saamaan mitään niistä tehdyksi. Ajatukseni vaeltavat pois tehtävistä, jotka eivät kiinnosta minua ja siirrän niitä loputtomasti tulevaisuuteen. Esimerkiksi kirjoittaminen on yksi niistä asioista, jota en millään muotoa tunne omakseni. Siksi jätän tällaiset asiat viime hetkeen ja lopulta istun yöhön saakka kirjoittamassa, että saan sovitut tehtävät määräaikaan mennessä hoidetuksi.

Haluaisin lukea enemmän kirjoja, mutta jos teksti ei heti kiinnosta minua tai tunnu helposti luettavalta jätän sen kesken. Hyllyssäni on monta kesken jäänyttä kirjaa, joille en ole antanut uutta mahdollisuutta. Lukemisen olen yrittänyt korvata äänikirjoilla. Sitä luulisi olevan helppo keskittyä kuuntelemaan kuulokkeista tulevaa ääntä. Todellisuus on kuitenkin aivan muuta. Aivoni ovat kuin televisio, jossa kaikki kanavat ovat yhtä aikaa päällä. Yritä siinä sitten keskittyä yhteen äänilähteeseen, kun 99 muuta kanavaa huutaa vieressä.

Illalla pään tyynyyn laskiessani televisio on edelleen päällä, vaikka kuinka väsyttäisi. Yritän käyttää kaiken energiani niiden 99 kanavan sulkemiseen ja keskittää mieleni niistä yhteen. Nuku, nuku, nuku. Voi, kuinka ihanaa olisi vain laskea pää tyynyyn ja viisi minuuttia myöhemmin olla täydessä unessa. Aivoni ovat kuitenkin toista mieltä. Nousen käymään pissalla vähintään kahdesti, vaikka olisin juuri nukkumaan mennessä käynyt tarpeillani. Huomaan mieleni vaeltavan loputtomassa ajatuksien valtameressä, jossa minä pikku sintti yritän räpiköidä eteenpäin.

Keväästä saakka olen käynyt keskustelua itseni kanssa mahdollisesta syystä aivoissa jatkuvasti käynnissä olevalle toiminnalle. Olen keskustellut ystävien ja perheenjäsenten kanssa. Olen tehnyt netissä aikuisille suunnatun ADHD-testin ja todennut, että kaikki testin kysymykset ovat paikkaansa pitäviä kohdallani. Silti en ole saanut aikaiseksi viedä asiaa eteenpäin, vaikka tiedostan hyvin miten paljon apua siitä voisi olla. Sitä vain on hirveän vaikeaa myöntää itselleen, että omassa mielessä on jokin vialla. Sitä ei olekaan niin tasapainoinen ihminen, kun on itsestään ajatellut.

-Janita V. ja ne 99 muuta kanavaa

Uuden vuoden kynnnyksellä

Ihanaa vuoden viimeistä maanantaita kaikille. Joulu on vietetty ja on aika valmistautua ottamaan ensivuosi avosylin vastaan. Mennyt vuosi on ollut monella tapaa raskas. Korona on vaikuttanut meistä jokaisen elämään ja tulee varmasti vaikuttamaan vielä pitkään. Rajoituksia puretaan ja taas tiukennetaan. Onko meidän arkemme jatkossa jatkuvaa varpaillaan oloa, vai uskaltaako sitä toivoa, että tämän vielä joskus helpottaa? Rajoitukset vaikuttavat arkipäiväisiin valintoihimme, mutta haaveita se ei saa meiltä viedä. Näin uudenvuoden kynnyksellä on tapana muistella menneen vuoden tapahtumia sekä tehdä suunnitelmia alkavan vuoden varalle. Millaisia haaveita sinulla on ensivuodelle?

Uusivuosi koetaan yleensä jonkun ajanjakson päätöksenä ja uuden alkuna. Tuntuu uskomattomalta, että 10-vuotta sitten laskin pahvilaatikon kädestäni pienen yksiön lattialle ja mietin että tässä sitä nyt ollaan. Sydän avoinna ottamaan vastaan kaiken sen mitä on tarjolla. Nyt istun työpöytäni ääressä, musiikki soi taustalla ja mietin, että tässä sitä ollaan edelleen. 10-vuotta myöhemmin sama kaupunki, sama ihminen ja edellee sydän avoinna uusille sekkailuille. Kymmeneen vuoteen mahtuu paljon elämää. Niin iloa, surua, kun rakkauttakin ja jokaisesta niistä olen kiitollinen.

Uusi vuosi on uusi sivu. Sinulla on kynä kädessäsi ja mahdollisuus kirjoittaa elämästäsi kaunis tarina.

-Bisous Nanna