Avainsana: nahkapaperi

DIY Traveler’s Notebook

Hei vaan kaikki manialaiset! Oon siis Teija ja kirjotan teille mun TN-projektista. Nyt on pakko pohjustaa hiukan, että miten päädyttiin tähän hetkeen ja tämän postauksen aiheeseen eli DIY traveler’s notebookiin.

Vielä lokakuun alussa TN eli traveler’s notebook oli mulle aika vieras käsite, ja aloin kyselemään Kalenterimanian Facebook-ryhmässä pikkuisen tarkemmin asiasta. Sieltä sitten Laura ja Mira olivat ihania ja tekivät hyvät videot siitä, että mitä se TN syö, miten ne insertit laitetaan, mitä muuta sinne voi laittaa ja mitä kaikki eri härpäkkeet on nimeltään. Sittenpä aloin miettimään, että mä tarviin oman TN:än, nyt just heti. Oon siis budjettibujoilija, joka on aloittanut ruutuvihoista ja sitten siirtynyt itse sitomiinsa kirjasiin. Nyt on ollut Burden pistemuistio käytössä. Oon myös diy-ihminen, joka käyttää kaikki roskat ja roinat mitä ihmeellisimpiin projekteihin eli tämä mentaliteetti piti saada myös tähän TN:ään. En löytäny mieluisaa mistään tai en ehkä uskaltanu hypistelemättä tilata, joten *BING* lamppu syttyi pään päällä ja päätin tehdä ite.

Halusin ehdottomasti nahkaiset kannet, aitoa tai keinoa. Pinkaisin siltä istumalta kirpparille ettimään nahkatakkeja ja laukkuja. Löysin vaaleanpunasen, röyhelöisen keinonahkalaukun.

Suuntasin Halpa-Halliin hakemaan projektiin muita tarpeellisia juttuja. Kuminauhaa piti saada, mutta oli vähän turhan kapeaa tarjolla. Sen voi onneksi vaihtaa myöhemmin.

Samalla reissulla löytyi Kapelin nahkapaperia, ja valitsin tähän projektiin mustan värin sisuksiin. Samalla se sai toimia kansien vahvikkeena.

Samalla löysin myös kivoja Karton pistevihkoja, jotka ajattelin laittaa TN:n väliin.

Yhessä diy-videossa käytettiin eyelettejä eli rengasniittejä, joiden läpi kuminauha pujotetaan, jotta kuminauha ei kulu ja rispaannu heti. Kävin läpi kaikki kylän rautakaupat sun muut, ja lopulta paikallisesta IKH:sta löytyi niitä tilattavaksi 4mm halkasijalla. Pakkaus sisälsi myös sen työkalun, jolla ne saa litistettyä materiaaliin kiinni.

En voi antaa mitään tarkkoja mittoja tai oikeen kunnollisia ohjeitakaan, koska tämä oli täysin kokeilumielessä tehty, ja kannet muuntautu pikkuhiljaa. Virheitäkin tuli tehtyä… monta. Tämän TN:än sisään mahtuu A5-kokoiset vihot.

Purin laukun pala palalta. Ensin leikkasin hihnat, käänsin laukun nurinpäin ja leikkasin vuorikankaan yläreunaa pitkin irti. Purin laukun saumoista auki ja aloin mittailemaan mitkä kohdat laukusta käytän. Mittailin niitä vihkolla ja vihkopinolla, että saisin selän paksuuden sopivaksi. Laitoin myös hieman varaa, että mahtuu enemmän juttuja sisälle. Laitoin myös kääntövarat reunoille. Leikkelin palat ja liimasin kuumaliimalla ne yhteen, koska uskon, että ompelukoneeni ei olisi kestänyt. Röyhelöiden piti tulla eteen, mutta mittasin palat väärin ja lopulta siitä tuli takapuoli. Siksi myös käytin remminpätkää peittämään ruman saumakohdan, joka näkyi etupuolella. Ei haittaa, vaikka röyhelöt jäi taakse.

Remmin jouduin ottamaan myöhemmin pois rengasniittien takia. Virheitä ei kannata pelätä. Jos et voi peittää sitä, korosta sitä. Ja näistähän oppii.

Sen jälkeen mallasin mustaa nahkapaperia sisuksiin ja liimasin kiinni. Ennen liimaamista on hyvä ommella nahkapaperiin taskuja, jos haluaa. Sen jälkeen käänsin keinonahan reunat nahkapaperin päälle, vihkolla mittasin oikeaan kokoon.

Tässäkin tuli pieniä virheitä eli reunat jäi rumiksi. Niinpä yhden kulman peitin palalla keinonahkaa ja maalasin kultaisella akryylimaalilla. Röyhelöitä jäi aika lailla yli, joten letitin kolmella palalla pienen koristeen peittämään huolimatonta reunaa. Omasta mielestä tuli aika kiva. Eli älä heitä mitään pois, voit tarvita sitä virheiden peittämiseen.

Kun sain vihdoin ja viimein rengasniitit haettua, niin alkoikin hermoja raastava osuus. Tekstin lopussa on linkki josta pääsee videoon, koska tuota omaa räpellystä ei olis kukaan kattonu. Mutta huomasin tosiaan, että materiaalit olivat vähän liian paksut, ja videon kaltaisesti niitillä ei saanut tehtyä siistiä reikää materiaalien läpi. Eli suosittelen tekemään ohuemman kannen ja tekemään jollain rei’ittimellä tms. reiän. Ite käytin mm. mattopuukkoa, saksia ja naulaa… Tätä en suosittele kenellekkään!

Laitoin alas ja ylös kannen selkään kolme kpl niittejä ja yhden keskelle. Pujottelin kuminauhat ja tein sulkemiskuminauhan, johon lisäsin ylijäämänahasta palan. Laitoin siihenkin pari niittiä, samalla lailla kuin videossakin. Vielä vihkot paikalleen ja valmis.

Tämä oli itellekkin oppimisprosessi, ja varmasti teen jossain vaiheessa toisen, nyt kun tiiän kompastuskivet. Toivottavasti postauksesta oli iloa!

-Teija-

Videon, josta sain inspiraation ja neuvot niitteihin, kuminauhan pujotteluun, sekä sulkemiskuminauhan suojaläpän ohjeen, voi katsoa täältä.

Art journalia Tiian kanssa

Olen ollut innostunut art journalista jo jonkun aikaa. Parasta siinä on se, että voin toteuttaa sitä juuri niin kuin milloinkin hyvältä tuntuu. Hiljattain bongasin eräästä artikkelista nämä lauseet: ”Kuvataiteessa voi olla oma itsensä. Siinä ei ole oikeita tai vääriä vastauksia.”

Esittelen teille nyt yhden tuotokseni vaihe vaiheelta, kuinka toteutin sen. Jostain syystä halusin tehdä yksisarvisaiheisen työn. Olen aika tyytyväinen lopputulokseen. Sain sisällytettyä siihen senhetkisiä ajatuksia, tunteita ja mielikuvia, jotka todennäköisesti näkyvät vain minulle. Aloitin hahmottelemalla yksisarvisen säästämälleni lahjapaperille.

Väritin kuvan Promarker-tusseilla, sarven maalikynällä. Rajaukset tein Staedlerin tusseilla.

Vanhoista verhoista leikkasin palat ja liimasin ne art journalissa käyttämääni skräppikirjaan. Tässä kirjassa on mustat paksut sivut, jotka kestävät hyvin kaikenlaista ”sotkottelua”.

Seuraavaksi maalasin sivun valkoisella gessolla (pensselinä käytin jostain hiusväripakkauksesta tullutta sutia). Tuolla sivun alla on myös sanomalehteä (alustana olevan lisäksi), jotta seuraava sivu ei sotkeentuisi.

Gesso kuivuu aika nopeasti, joten pääsin jatkamaan melkein saman tien. Sapluunan ja vaaleanpunaisen akryylimaalin kanssa tein nurkkiin palloja.

Tässä välissä touhusin jotain muuta, ja kun työ oli taas kuiva, jatkoin leimailemalla. Leimamusteeni alkavat olla aika loppuunkäytettyjä, joten jälki on melko hailakkaa. Vasen yläkulma meni pieleen, niinpä peitin sen myöhemmin.

Suihkin vielä akryylimaalia (punaista) aavistuksen ennen yksisarvisen kiinnittämistä. Kaulaan pujotin pätkän juuttinarua ja liimauksen tein askartelulakalla (matta) laittamalla sitä vähän alle ja pensselillä maalaten päälle.

Tekstilaput on leikattu mustasta nahkapaperista. Nahkapaperi kannattaa kastella ja sen jälkeen rutata ja rytistellä. Näin tulee elävämpi, nahkamainen pinta. Tekstit leimasin valkoisella musteella.

Yksisarvinen sai vielä pintaansa valkoisia pisteitä maalitussilla, samoin tekstilappuihin lisäsin pieniä pisteitä reunoihin. Vasemmassa yläkulmassa on valkoisella helmiäiskohomaalilla muutamat pallerot. Tässä kohtaa tuijottelin työtä jonkun aikaa ja totesin, että se on valmis!

Oma kokemukseni on, että olipa sitten visio valmiista tai ei, niin lopputulos on kuitenkin aina yllätys.

Voin suositella art journalia lämpimästi jokaiselle. Sen ja itsensä toteuttamiseen ei tarvitse välttämättä investoida kalliisti. Vain mielikuvitus on rajana sen suhteen mitä materiaalia käyttää. Ja tarvikkeita voi halutessaan hankkia pikkuhiljaa. Minä aloitin aikanaan pelkillä kynillä, piirtäen.

Ihanaa kevättä jokaiselle! Artjournaloimisiin!

-Tiia