Matkustan vuodessa yleensä jotain kahdesta ulkomaanmatkasta neljään, ja olen sen verran neurootinen matkustaja, että tarvitsen kaikki matkatietoni kätevästi samaan pakettiin. Matkakumppanini ovat usein olleet kuitenkin kiitollisia neuroosivihkoni olemassaolosta, sillä heidän on harvemmin tarvinnut huolehtia matkanteon sujuvuudesta, hotellien löytymisestä tai lähikauppojen paikantamisesta – kunhan muistavat huolehtia mun kofeiinitasapainon ylläpitämisestä, niin matkan sujuvuus on kutakuinkin taattu.
Jossain vaiheessa jaksoin roudata vielä arkiplanneriani matkoillekin, mutta sen muodostuttua vuoden kuluessa eteenpäin yhä muhkeammaksi ja painavammaksi, päädyin etsimään vaihtoehtoista ratkaisua. Onneksi kalenterimaanikon kätköistä löytyy aina jos jonkinlaista vihkoa ja muistikirjaa, sillä valinnanvarasta ei tosiaan tullut pulaa. Tällä hetkellä käytössäni on ollut yhdellä reissulla My Indie & Co:lta saatu IDEA-vihko, kun taas muilla viimeaikaisilla reissuillani olen tarttunut Vihkokaupasta ostamaani Papayan vihkoon.
Papayan vihkosta on muodostunut ehdoton lempparini, sillä sen takakannesta löytyy pieni taskuntapainen, johon on kätevä laittaa mahdollisia tulosteita ja muita matkalle tarvittavia papereita. Vihko itsessään on A5-kokoa, sopivan ohut ja kevyt, ja vielä nättikin.
Teen jokaisesta reissusta aina oman osionsa vihkoon, mihin sisällytän kaiken lentoaikatauluista, varauskoodeista, hotellin osoitteesta pakkauslistoihin. Omaa matkantekoani jotenkin helpottaa, kun voin vilkaista kaikki infot samasta paikasta, ja vihko kulkee käsilaukussa kätevästi mukana nähtävyyksillekin, mikäli sitä tarvitsee ottaa mukaan.
Matkasuunnitelmaani kuuluvat olennaisesti kohteesta etukäteen tiedon etsiminen, sillä olen vahvasti aktiivilomailija, ja minua kiinnostaa niin paikalliset nähtävyydet kuin museotkin. Useimmiten viikon matkalleni kuuluu vähintään yksi museo, mutta olen kirjannut niitä useamman ylös, mikäli toiselle museopäivälle tuleekin reissussa tarve. Kirjaan vihkoon myös asioita, joita tarvitsee tehdä vielä kotipuolessa ennen reissua, tai jos paikan päältä pitää saapuessa käydä ostamassa jotain hotellille samantien.
Vaikka suht yksityiskohtainen vihkoni onkin täynnä ohjeita, nähtävyyslistauksia, to do -listoja ja muuta, ovat matkani suht välijä ja aikatauluttomia. En ole minuuttiaikataululla kulkeva, mutta haluan varata tarpeeksi aikaa siirtymisiin, jotta olen perillä ennemmin hieman ajoissa kuin liian myöhään. Yleensä suunnittelen jokaiselle päivälle jonkun yhden isomman asian – oli se sitten museo, vesipuisto, konsertti tai observatorio – ja loput päivästä on vapaalle kulkemiselle ja tutkimiselle tarkoitettu. Matkat ovat siitä kivoja nimittäin, ettei koskaan tiedä mitä kivaa löytää perillä, ja siksi ei ole niin hyvä tehdä aivan kiveen hakattuja suunnitelmia. Ainoat kirjaamani minuutilleen tarkat jutut ovat ennakkoon ostettuihin tapahtumiin liittyviä julkisten kulkuneuvojen aikatauluja, joita olen yleensä ottanut ylös useamman vaihtoehdon ihan vain varmuuden vuoksi.
Seuraavaa matkaa suunnitellessanne suosittelen kirjoittamaan nähtävyyksien lähimmät metroasemat ylös, googlaamaan mahdolliset lähimarketit ja ottamaan selvää, mistä mitäkin saa ostettua ja millä minnekin ylipäätään pääsee. Olen huomannut tämän osan kalenterimaanikko-minuuttani lieventäneen matkastressiäni reippaalla kädellä, ja myös avanneen enemmän vapaa-aikaa itse reissussa, kun kaikki sujuu ongelmitta. Tai jos ongelmia tuleekin vastaan, kuten spontaani metroaseman tulipalo ja kiinnioleminen öisessä Lontoossa, niin ne eivät ainakaan johdu omasta varustautumisestani. Ja niissäkin tilanteissa minulla on ainakin pari vaihtoehtoista ratkaisua ongelman selvittämiseen samantien.
Kivaa keskiviikkoa teille!
– Milja