Avainsana: muste

Lauran Art Journal matka – väriräjähdys

Postauksessa näkyvä Dingbats Pro -muistikirja saatu yhteistyössä Vihkokaupan kanssa. Mainos: alkoholimusteet ostettu Suomalaisesta Kirjakaupasta.

Olen jo jonkin aikaa halunnut päästä testailemaan alkoholimusteita, joten löytäessäni niitä Suomalaisen Kirjakaupan hyllyltä, oli minun luonnollisestikin pakko tarttua muutamaan silmiäni miellyttäviin väreihin. Ostin samaan aikaan myös ihan näille musteille tarkoitettua paperia, mutta en voinut vastustaa kiusausta ja kokeilla miten Dingbats Pro -muistikirjani kestäisi näiden musteiden parissa tämänkertaisen Art Journal työni kanssa.

Suojasin alkuun sivun laittamalla muutaman kopiopaperin sivun taakse ja kiinnittämällä sen washiteipillä paikoilleen. Teippasin myös viereisen sivun kautta aukeaman keskiosan, jotta mahdollisimman vähän väriä pääsisi valumaan sidonnan kautta muille sivuille. Tämän jälkeen lähdin tiputtelemaan värejä vuoron perään sivun vasemmasta reunasta, pitäen sivua kuitenkin koko ajan pystyasennossa. Jo tässä vaiheessa huomasin, että paperi imaisee erittäin tehokkaasti musteen sisäänsä, ja sille on ihan syynsä, minkä takia alkoholimusteita kannattaa käyttää vain sellaiselle alustalle, jolle ne on tarkoitettu. Alla on kuva (kolmas) siitä, miten reippaasti muste vuosi sivun toiselle puolelle, ja olisi varmaan tullut viereisellekin, mikäli en olisi suojannut etukäteen sivuja. Tätä voi kuitenkin onneksi käyttää myöhemmin toisen työn taustana!

Kun olin lisännyt mielestäni tarpeeksi värejä ja muste oli kuivunut, nappasin muutaman Uni Poscan maalitussin, joilla lähdin summa mutikassa vetämään viivoja ja kiekuroita sivun reunoista aloittaen. Tämä oli sopivan mieltä tyhjentävää puuhaa, sillä satuin istumaan koko tämän vaiheen ajan puhelimessa. Oli yllättävän rentouttavaa vain antaa käden mennä mihin halusi, ilman sen suurempia analysointeja, millainen kuvio sieltä lopulta paljastuisikaan.

Seuraavaksi halusin lisätä muutaman supersöpön tarran sivun reunoihin. Jouduin kuitenkin aluksi hieman trimmaamaan valkoisia reunoja, jotta kuvat istuisivat hieman paremmin tehdyn taustan päälle. Nappasin ihan perus sakset tätä varten, mutta jos olisin jaksanut siistiä tarroja hieman tarkemmin, olisin varmaan askarteluveitsellä poistanut reunat. Tarrat näyttivät kuitenkin hieman katoavan väriräjähdyksen taa, joten päätin lisätä valkoisella Poscan tussilla rajat – hieman sinne päin viivoja vedellen – molempien ympärille.

Sivu tarvitsi mielestäni kuitenkin jotain lisäksi, joten päätin lisätä muutama päivä sitten lukeneeni lainauksen ”Making bad art is better than making no art. Go make something.” (Vapaasti suomennettuna: Huonon taiteen tekeminen on parempi kuin taiteen tekemättä jättäminen. Mene tekemään jotain.) Tämä puhutteli minua, sillä olen edelleen ollut todella epävarma omasta tekemisestäni, vaikka ne olisivatkin lopulta silmääni miellyttäneet. Tämä oli siis minulle oiva muistutus! Kirjoitin tekstin käsin ja rajasin sen vielä valkoisella, jotta se pomppaisi kivasti esiin.

Mielestäni tästä tuli yllättävää kyllä todella kiva, vaikka musteet imeytyivätkin saman tien paperiin. Ensi kerralla näitä käyttäessäni pitäydyn ostamassani paperissa. Ehkä niistä saadaan johonkin tulevaan työhön jotain kivoja efektejä siitä huolimatta. Synkän lumettomuuden keskellä tämä väriräjähdys piristää kyllä kummasti mieltä!

Aikaisemmat Art Journal matka -sarjan postaukset pääset lukemaan täältä. Ihanaa alkanutta vuotta jokaiselle ja ryhmän puolella nähdään!

– Laura S.

Liima-suolakirjoitus

Mainos: Tacky glue ja musteet ostettu Klemarikellarista. Vesivärit Gansai tambi ostettu Suomen taidetarvikkeesta.

Surffaillessani Instagramin ihmeellisessä maailmassa eteeni tuli video jossa kirjoitettiin liimalla, mikä sen jälkeen kuorrutettiin suolalla. Kirjoitus viimeisteltiin värjäämällä suola vesivärillä tai mustetipoilla. Päätin, että tästä pitää ottaa selvää.

En tiennyt tarkkaa menetelmää, mutta päätin kokeilla sen enempää googlaamatta. Kirjoitin Tacky gluella sanan (varmasti mikä tahansa juokseva askarteluliima käy) ja kaadoin suolaa päälle. Käänsin paperin ja varistelin ylimääräisen suolan pois ja värjäsin vesiväritipoilla kirjoituksen. Liima ei ehtinyt kuivua ja se levisi suolan alla ja suola liukeni vetiseksi. Liimaa oli ehkä liikaa ja vesiväri liian märkää.

Uusi yritys! Tein kaksi kirjoitusta ja kaadoin kasan suolaa päälle. Tällä kerralla jätin ylimääräisen suolan tekstin päälle ja annoin kuivua rauhassa, ainakin puoli päivää varmuuden vuoksi. Ei, tämä ei ollut hyvä, koska suola keräsi liimasta kaiken kosteuden ja oli nyt yksi iso möykky. Kuolen nauruun!

Kaadoin suolan pois ja sain osan möykystä rapsuteltua irti. Nyt suolaa on ainakin enemmän liimassa kiinni, jonka oletin olevan hyvä juttu, ”Enemmän värjäyspintaa” ajattelin. Totuushan on se, että suola alkoi varista poi kuivumisen vuoksi. Se olisi kai selkeästi kaivanut väriä aiemmin, jotta suola hieman liukenisi ja kovettuisi?

Noh, kolmas kerta toden sanoo, vai sanooko? Vaihdoin liiman Erikeeperiin ja koitin olla kirjoittamatta liian paksua ääriviivaa. Laitoin suolan heti ja annoin kiinnittyä vain muutaman kymmenen sekunnin ajan, kunnes varistelin suolan pois. Nyt minulla oli kaksi testattavaa, kaksi eri liimaa jotka olivat erilaiset, kuiva sekä tuore liima. Toiseen tekstiin testasin vesiväriä ja toiseen mustetta. Nyt muistutin itseäni ettei saa uittaa, vaan pikku hiljaa värjätään kohta kerrallaan ja annetaan kuivua.

Kuvan valkoisella korttipohjalla on tuore Erikeeper ja mustalla kuivunut Tacky glue. Testasin Love-teksteihin mustetta ja sydämiin vesiväriä. Ero on selvä, muste levittyi paljon tehokkaammin suolan kautta tekstiin laajemmalle alueelle. Vesiväriä sai töpöttää ja pelätä, ettei vettä tulee liikaa. Se, että oliko liima kuivaa vai tuoretta ei ollut minusta eroa, kuivassa oli vaan vähemmän suolaa jäljellä. Kuivuttuaan värjäämisen jälkeen teksti on kovaa ja pysyy hyvin kiinni. Pitää kuitenkin varoa taittamasta korttia, ettei teksti lohkea.

Tämän postauksen aikana kertyneiden havaintojen perusteella paras tapa oli ohut liimavana, joka heti peitetään suolalla ja noin 20 sekunnin päästä kaadetaan pois, sekä värjätään melko heti musteella varovasti. Erikeeper toimi ehkä paremmin vaikka muuten käytän aina Tacky glueta.

Hauska efekti, mutta kestävyydestä en tiedä vielä. Mitä tästä testauksesta opimme? Aina ei mene niin itsevarmasti sukkana maaliin kuin luuli, mutta harjoitus tekee mestarin. Eli rohkeasti kokeilemaan uusia juttuja ja älkää luovuttako, vaikka aluksi menisi hieman metsään.

Kivaa kässäkeskiviikkoa – Linksu