Joku on saattanutkin ryhmässä jo huomata, että korealainen popmusiikki on vienyt minut mennessään. Kaikki sai alkunsa, kun BTS julkaisi kaksi englanninkielistä kappaletta vuoden 2021 aikana. Kappaleet soivat tuohon aikaan paljon radiossa ja tulivat muutamia kertoja vastaan Spotifyssa. Lopullinen sielun bändille myyminen, kuitenkin tapahtui vasta vuosi sitten. Rekisteröidyin tuohon aikaan BTS:n suomenkieliselle fanikanavalle ja minulle avautui maailma, josta en todellakaan aiemmin tiennyt.
Musiikki on kuulunut elämääni vahvasti aina. Ennen koronapandemiaa kävimme puolisoni kanssa keikoilla noin kerran kuukaudessa. Musiikkia kuuntelen päivittäin useita tunteja. Musiikki, fanikulttuuri ja yhteisöt sen ympärillä ovat tuoneet elämääni puolison ja ystäviä. Musiikin merkitystä ja voimaa ei voi mitenkään korostaa liikaa. Se on nostanut minut ylös silloin, kun elämä on kaatanut maahan.
BTS:n myötä olen tutustunut myös muihin K-pop bändeihin. Aikomukseni ei todellakaan ollut innostua mistään näin voimakkaasti, mutta hyvää musiikkia on vaikea vastustaa. Muistan edelleen, kuinka vannoin ystävälleni, etten ainakaan ala keräämään mitään albumeita, kun ei ole soitintakaan missä levyjä kuunnella. Voi kuinka väärässä olinkaan. Vuosi myöhemmin hyllyt täyttyvät levyalbumeista ja muista fanituotteista.
K-pop albumien mukana tulee paljon oheistuotteitta, joista suosituimpia ehdottomasti ovat jäsenten kuvilla varustetut keräilykortit. Kortit ovat kooltaan pelikorttien kokoisia ja monet keräävät niitä niille tarkoitettuihin albumeihin. Ostin oman säilytyskansion alun perin tarrojen varastoimiseen Vihkokaupasta, mutta levyjen lisääntyessä hyllyssä oli tarve säilöä kortit johonkin. Myös muita oheistuotteita on alkanut hiljalleen kertyä tarroista keräilyfiguureihin ja vaatteisiin.
Löytyykö ryhmästä muita yhtä innokkaita faneja omia lempiartisteja kohtaan?
Tässä postaussarjassa ylläpito pohtii sitä, mitkä asiat ns. vaaditaan siihen, että tämä harrastus on ylipäätään mahdollinen. Aihe on tärkeä, koska helposti – etenkin aluksi – sitä hullaantuu kaikesta mitä meidän ihanat kauppiaat tarjoaa; haluaa kokeilla aivan kaikkea. Ja niin tavallaan kävi myös mulle. On siellä kaappien perällä jos jotakin hutiostoiksi laskettavaa. Nyt on kuitenkin mun vuoro kertoa teille, mitkä asiat on harrastukselle ne, joista en luovu.
Jaan kulmakivet omalla kohdallani kahteen kategoriaan: fyysiset asiat kuten tuunaustarvikkeet ja asiat jotka mahdollistavat inspiraation ylläpitämisen. Ensimmäiseen kategoriaan kuuluvat ehdottomasti (lempi)kynät ja hyvälaatuinen paperi. Periaatteessahan kirjoittamiseen riittää mikä tahansa vihko ja kynä, josta irtoaa vähän väriä, mutta käytännössä laadukas paperi ja omia mieltymyksiä vastaava kynä tuottaa mulle niin paljon iloa, etten ala tästä tinkimään – ellei ole pakko.
Paperien suhteen en ole turhan nirso, mutta koska pidän ensisijaisesti kirjoittamisesta, minulle paperin karheus ei ole ominaisuus, jota paperilta haen. Sen lisäksi että paperille on helppo kirjoittaa, suosin myös paperia, joka ei liiemmin vuoda tai ghostaa. Toisaalta voin ihan hyvin käyttää perus Leuchtturmin paperia, joten se, jos hiukan kuultaa läpi, ei maailmaa kaada. Olen viime vuosina tykästynyt erityisesti Hobonichien myötä tutuksi tulleeseen Tomoe River -paperiin. Kyseinen paperi kestää hyvin musteita ja on melko sileää, ja siten siihen on uskomattoman sujuvaa kirjoittaa. Tästä päästäänkin toiseen kulmakiveen eli kyniin. Aivan uuden potenssin kyseinen paperi sai siitä, kun hoks
asin testata fountain peniä eli täytekynää. Omani on Kawecon Skyline Sport fine kärjellä ja sehän suorastaan liukuu kyseisellä paperilla. Samaa tekee toinen, jo pitkään suosikkikynän titteliä kantanut Mujin 0.38. Molemmissa arvostan juurikin kapeaa kirjoitusjälkeä ja tapaa, jolla muste tuntuu virtaavan ilman sen kummempia testejä joka kerta, kun kynän ottaa käyttöön.
Kolmas ja neljäs kulmakivi ovat konkreettisia asioita, jotka ovat muistin tukena arjessa ja kalenteroinnissa. Unohtaisin vaikka oman pääni, kalenteriin merkitsemisestä puhumattakaan, joten teen usein nopeita merkintöjä puhelimen kalenteriin. Koitan myös pitää siellä kaikki sellaiset asiat, jotka voivat olennaisesti vaikuttaa suunnitelmien tekoon tulevaisuudessa. Rakastan analogista kalenteria, mutta digitaalisen muokattavuus ja helppous pelastaa monta kertaa viikossa. Tämän lisäksi käytän fyysisten posti-it notejen lisäksi myös niitä digitaalisia puhelimessa. Niihin saa helposti kerättyä niin hajanaiset ajatukset kuin kauppalistat silloin, kun paperia ja kynää ei ole saatavilla. En ole koskaan ajatellut, että digitaalinen ja analoginen sulkisivat toisiaan pois, ne vain täydentävät ja paikkaavat elämässäni toinen toisiaan.
Tuunaustarvikkeet eivät sinällään ole minulle mikään pakko harrastuksessa. Inspiraatio sen sijaan on, koska olen niitä ihmisiä, joilla harrastukset tulevat ja menevät, enkä tee juuri mitään, jos siihen ei ole fiilistä. Se taas millä ylläpidän sitä kuuluisaa fiilistä: yhtenä tärkeimmistä asioista on rauhallinen paikka, jossa saan keskittyä, joka onkin viides kulmakivi kohdallani. Tässä tapauksessa rauhallisuus ei välttämättä tarkoita sitä, että minun pitäisi olla kotona juuri omassa työtilassa, vaan sitä, että olen jossain missä minulla on kotoisa olo. Usein planneri on mukana vaikkapa kirjastossa tai kahvilassa.
Toinen tärkeä tunnelmaan ja keskittymiseen liittyvä asia ja kulmakivi numero kuusi omalla kohdallani on musiikki ja podcastit tai äänikirjat. Saan niistä paljon inspiraatiota tekemiseeni ja hyvät kuulokkeet mahdollistavat hetken rauhaa missä tahansa. Viimeisenä kohtana on se tärkein: yhteisö. Löysin Kalenterimanian ja sen ihmiset vahingossa, mutta te kaikki olette olleet mulle jatkuva inspiraation lähde. Jokainen upea postaus missä tahansa kanavassa ylläpitää sitä halua kokeilla ja oppia. On myös upeaa nähdä millainen tuki ja turva tämä yhteisö voi olla.
Siinä olivat minun harrastukseni mahdollistavat asiat. Mikä on sellainen konkreettinen tai aineeton asia jota ilman et tulisi toimeen?
