Avainsana: muistojen tallentaminen

NYC – matka-aiheinen smash book -albumi

Syksyn saapuessa ja ilmojen viiletessä on kiva istua alas askartelemaan talteen kesän matkamuistot. Tämä askartelemani New York City- aiheinen albumi on jo joitain vuosia vanha, mutta toivottavasti inspiroi säilömään muistot talteen vaikka menneen kesän reissuilta. Omasta mielestäni nimittäin yksi parhaimmista matkamuistoista on itse koottu smash book -albumi. Albumi on kiva ottaa esille ja fiilistellä vielä vuosia reissujen jälkeenkin.

Itselläni on tapana säästää kaikki lippulappuset, pääsyliput turistikohteisiin, kartat, metrokortit, ihan kaikki! Näistä, ja matkalta otetuista valokuvista yhdessä, on sitten ihana matkaa muistellen koota oma muistoalbumi.

Tämän tyyppisiä albumeita kutsutaan englannin kielellä sanalla smash book. Tyyli on näissä hyvinkin vapaa ja albumin voi toteuttaa itselleen mieleisellä tavalla. Itse olen keskittynyt kokoamaan albumini scrapbooking– tyylillä; yhdistelemällä eri elementtejä ja tekstiä aukeamille.

Moni tykkää pitää matkansa aikana päiväkirjaa ja lisätä härpäkkeitä sivuille matkan edetessä. Minä tykkään suunnitella albumin sivut koristeineen ja kuvineen jälkikäteen mieluisakseni kokonaisuudeksi. Smash book voi myöskin koostua monen matkan kuvista ja muistoesineistä tai niin kuin tässä minulla, yhden reissun muistot yksissä kansissa.

Tässä projektissa pohjaksi albumilleni valitsin New York -aiheisen värityskirjan, koska halusin vähän taiteellisempaa tyyliä albumiini. Värityskirjasta löytyy kuvia kaikista NYC:n ikonisimmista nähtävyyksistä ja se oli helppona runkona auttamassa valitsemaan valokuvat sivujen teemojen mukaan.

Scrapbooking -tyylin kerroksellisuutta aukeamiin hain matka-aiheisten kuviopapereiden avulla. Koska valokuvissa ja muissa lippulappusissa on usein hurja värien sekamelska, valitsin muutaman sävysävyyn paperin luomaan yhtenäistä vaikutelmaa.

Extraelementteinä olen lisännyt lentolippuja, pääsylippuja, metrokortteja, karttoja, jopa hodaripapereita ja aitoa Coney Islandin hiekkaa. New Yorkissa ostin myös aiheeseen sopivia 3D-tarroja ihan vain tätä projektia varten.

Lopuksi olen kirjoitellut aukeamille ajatuksia ja fiiliksiä kyseisestä nähtävyydestä tai hetkestä.

Valmista albumia on kiva selailla, kun matkakuume taas iskee ja haaveilla uusista seikkailuista.

-Sari R

Jonkinlainen matkapäiväkirja

Vietin perheineni kolme vuotta USA:ssa ja lyhyiden lomien puitteissa yritimme nähdä mahdollisimman paljon mielenkiintoisia paikkoja. Reilut puoli vuotta Suomeen paluun jälkeen havahduin siihen, että kaikki nuo reissut olivat kuvina levällään puhelimissa, ulkoisilla kovalevyillä ja läppärissä ja päätin laittaa kaikki yksiin kansiin.

Suunnittelen matkani aina huolellisesti etukäteen: teen vertailua hotelleista, varmistan parhaat reitit, tutkin ravintolatarjontaa ja niin edelleen, vaikken mitään lukkoonlyötyä päiväohjelmaa teekään.  

Ihastelen ”oikeita” matkapäiväkirjoja, joissa suunnittelut on saatu samoihin kansiin itse reissun kanssa, mutta tässä tapauksessa se ei tuntunut luontevalta, koska kasasin kirjaa vasta jälkikäteen.

Tein ensin aikajanan, koska minulle oli tärkeää, että reissut ovat kirjassa oikeassa kronologisessa järjestyksessä. Seuraavaksi oli vuorossa kuvien valinta – tässä kohtaa meinasi välillä usko loppua, kun materiaalia oli niin tolkuttoman paljon! Mutta oli myös uskomattoman ihanaa muistella mukavia hetkiä ja kuvista näki hyvin myös, kuinka paljon lapset tuon kolmen vuoden aikana kasvoivat. Tilasin kuvat Ifolorilta, jonka hinta/laatu-suhteeseen olen aina ollut tyytyväinen. Joitain alkuperäisiä esitteitä, karttoja ja lipunkantoja selvisi muutosta, ja sen lisäksi tulostin netistä lisää rekvisiittaa.

Seuraavaksi oli vuorossa sopivien kirjojen metsästäminen, halusin mustat kierresivut kompaktissa koossa. Lopulta sopivat kirjat löytyivät Suomalaisesta Kirjakaupasta, kuten myös mustille sivuille passelit geelikynät.

Lähdin kokoamaan kirjaa niin, että levitin aina yhden reissun kuvat ja mahdolliset muut materiaalit esille. Sommittelin kokonaisuuden valmiiksi ensin, siis lähinnä päätin mitkä kuvat tulevat samalle aukeamalle, ja sitten lähdin tekemään yksittäisiä sivuja. Joillekin sivuille koristelut tulivat kuin itsestään, toiset kuvat taas eivät tuntuneet kaipaavan mitään muuta kuin mustan taustan. 

Valitsin kierresivuisen kirjan, jotta sain tarvittaessa lisättyä sivuja väliin. Jotkin esitteet pääsivät sellaisenaan uusiksi sivuiksi. Lisäsin myös pieniä välisivuja, joihin kirjoitin huomioita tai muistoja.

Hienomotoriikka sai harjoitusta, kun leikkelin lisäsivuihin reiät saksilla.

Yhdistelin koristeluissa ostettuja ja itse printattuja tarroja, lehtileikkeitä, washiteippiä, leimoja, die cut –kuvia ja omia ja lasten piirustuksia.

Aikaa kului melko paljon, mutta tein tätä pikkuhiljaa aina silloin, kun oli inspiraatiota ja mahdollisuus. Uskoisin koko perheemme palaavan näiden kirjojen pariin vielä monta kertaa tulevina vuosina.

-Kati