Avainsana: muistivihko

Päiväkirjan aloittaminen

Meitä on varmasti monia, jotka löytävät lohdutusta ja selkeyttä päiväkirjaan kirjoittamisen kautta. Päiväkirja voi toimia peilinä, kun kohdataan vaikeita tunteita elämässä, tai kun elämä on tullut solmukohtaan. Päiväkirjan sivuille mahtuu myös ilot, siinä missä surutkin. Vihaa ja muita hankalaksi koettuja tunteita voi vapaasti vuodattaa päiväkirjan sivuille.

Joskus aloitteleva päiväkirjan omistaja voi olla hieman sormi suussa – mitä ihmettä tälle pitäisi nyt tehdä? Kuten kalenteriaskartelussa, päiväkirjan ja muiden muistikirjojen kanssa voit kohdata esimerkiksi jännitystä tai hämmennystä. Omat odotukset voi olla korkealla ja nostaa aloittamisen kynnystä. Erityisesti päiväkirja on henkilökohtaista aluetta. Teet sinne sinua koskevia asioita ja pohdintoja. Asioita, jotka liittyvät sinuun ja sinun elämääsi. Omalla tavallasi. Ole villi ja ole luova. Samalla, jos haluat vain kirjoittaa, tee niin.

Osalle päiväkirjasta muodostuu rakas rutiini ja osa ei koe sitä millään tavalla omakseen. Ongelma voi olla siinä, että ei ole ihan varma mitä haluaa, voi ja uskaltaa kirjoittaa näkyväksi. Haastetta voi olla myös siinä, että mieli kaipaa rakennetta ja muotoa. Voit ottaa tavaksesi kirjoittaa esimerkiksi joka päivä vähintään kolme asiaa, joista olet kiitollinen. Sen jälkeen voit kirjoittaa lyhyen kuvauksen päiväsi kulusta ja arkeasi värittävistä tunteista. Käy mielessäsi läpi, millaisia asioita ja ihmisiä kohtasit. Millaisia tunteita se herätti sinussa? Miten reagoit? Miten aiot vastaisuudessa toimia/sanoa/reagoida? Miksi?

Henkilökohtaisesti pidän päiväkirjaa (kuvan ihana Nuuna) säännöllisen epäsäännöllisesti ja se on minulle melkein terapeutti arjessa. Voin tarvittaessa palata vaikeisiin hetkiin elämässä ja peilata sitä nykyisyyteen. Tai voin vain palata johonkin rakkaaseen muistoon, herättää sen tuomia tunteita eloon uudelleen. Päiväkirja opettaa minulle paljon minusta itsestäni. Tyhjät sivut eivät arvostele, ohjaa tai kommentoi. Kaikki saa olla raakaa, sellaista kuin sen itse koen. Ja se on aika ihanaa! Kun arjessa kaikki on niin sanotusti ookoo, päiväkirja unohtuu helposti. Itse ajattelen silti, että myös arjen havainnot ovat tärkeitä. Niihin vasta onkin ihana palata, vuosien päästä.

Käytä rohkeasti myös kirjoittamisen tueksi asioita. Tässä ihana intuitio-pakka apuna päivän ajatuksille.

Sinua, rakas kalenteriharrastaja, haluan rohkaista. Aloita päiväkirja! Ota esiin vaikka ruttuisin ruutuvihko, jonka omistat, kirjoita päivämäärä ja ala kirjoittaa. Voit vuodattaa, raivota ja nauraa. Anna palaa!

Eve

Ahaa-elämys bujoilusta

Olin aina kuvitellut, että bujoilun (bullet journal) pitää olla pikkutarkkaa, huolellista ja hyvin vakavamielistä. Minulla meni pitkään ennen kuin oivalsin, että omassa bujossani saan olla juuri niin sotkuinen ja huoleton kuin ikinä haluan. Netissä näkee kaikenlaisia ihanuuksia, mutta jos ne eivät sovi omaan persoonaan on niiden perään turha haikailla!

Näissä kuvissa minulla on bujona B6-kokoinen vihko ja kynät ovat kaikkea, mitä kotoa löytyi: paksuja lasten tusseja, monenlaisia korostuskyniä ja sekalaisia finelinereita. 

Ensin merkitsin mustalla kynällä päivien lyhenteet suunnilleen paikoilleen ja sitten luonnostelin vaaleimmalla kynällä päiväsoikion. Sen jälkeen sainkin sotkottaa sydämen kyllyydestä! 

Aina en onnistunut ja siksi viikko 41 ei nyt päädy nähtäville, mutta yleisesti ottaen tämä rento bujoilu on hauskaa. Selkeyttä merkintöihin tuo se, että jätin niille paljon tilaa ja laitoin kirjoituskynällä pikku pisteet aina samoille paikoille. Kohtia merkinnöille on vain kolme per päivä, joten joudun miettimään, että mikä on oikeasti oleellista kunakin päivänä. En tunge bujoani täyteen kaikenlaisia epäoleellisia pikkuseikkoja, joilla ei ole yhtään mitään väliä minkään asian kannalta. 


Hauskoja bujoiluhetkiä sinullekin!

Soili