Innostuin muutama vuosi sitten lukemisesta ja halusin seurata kuinka paljon vuodessa tulee luettua ja mitä kirjoja. Aluksi mun lukupäiväkirja oli silloisen traveler’s notebookin sisällä erillisessä vihkossa, mutta nyt olen päivittäny lukupäiväkirjan omaksi muistikirjaksi, mihinkäs muuhunkaan kuin Leuchtturm1917 –muistikirjaan.
Nykyinen lukupäiväkirjani alkaa siis joulukuusta 2020. Se sisältää paljon erilaisia listoja sekä kuukausittaiset “lukukatsaukset” ja lyhyen arvostelun/pohdinnan jokaisesta luetusta kirjasta. Koristellut olen tätä aika vähäisesti, sillä tässä kirjasessa mennään enemmän asia edellä kuin koristelut. Jotkut kuukaudet ovat täysin koristelemattomia. Kuitenkin jokaiseen kuukauteen olen koittanut tehdä jonkun nätin kansiaukeaman.
Lukupäiväkirjan alusta löytyy esimerkiksi seuraavanlaisia listoja
Listaus kirjahyllyn kirjoista
Mitä haluaisin lukea
Mitä kirjoja olen lukenut
Parhaat kirjat kautta aikojen
Mitä kirjoja olen lukenut ennen kuin alotin lukemieni kirjojen seurannan
Kaikki Agatha Christien kirjat listattuna ja merkintä mitä niistä olen lukenut
Vaikka Bullet Journal -kirjassa puhutaan tarpeettomien listojen tarpeettomuudesta, minä itse koen nämä, jonkun mielestä turhat listat, hyvää mieltä tuoviksi. Niistä on mukava katsella, mitäs kaikkea onkaan tullut luettua ja kuinka monta kirjaa vuodessa. Vaikka mun vuodessa luettujen kirjojen määrä ei olekkaan lähelläkään sataa, koen, että jokainen kirja on kuitenkin enemmän kuin ei yhtään. Lukeminen on mulle rentoutumisaikaa, enkä tahdo tehdä siitä “pakkopullaa” tai suorittamista.
Miksi mun lukupäiväkirja ei ole osa mun Bullet Journalia? Halusin erottaa nämä erillisiksi muistikirjoiksi, koska haluan, että mulla tuo lukupäiväkirja kestää kauan, eikä mun tarvitse esimerkiksi kirjottaa kokonaan uudestaan kaikkia luettuja kirjoja uuteen Bullet Journaliin. Ja kyllä, tahdon nähdä koko listauksen tuolta vuodesta 2017 alkaen. Siksi halusin erottaa lukupäiväkirjan omaksi jutukseen.
Tämä lukupäiväkirja tulee kestämään mulla vuosia, joten voisin tehdä tästä myöhemmin katsauksen, miten lukupäiväkirjani on muuttunut tai miten se on täyttynyt esimerkiksi vuoden päästä.
Ryhmässä on nyt ollut myös paljon lukeminen esillä, sillä ryhmästä löytyy myös Miljan tekemä kirjahaaste! Se kannattaa käydä katsomassa ja kirjaamassa omaan Bullet Journaliin tai lukupäiväkirjaan jos vain yhtään lukeminen kiinnostaa!
Postauksessa käytetyt akryylimaalit on saatu yhteistyössä Paperipilven kanssa.
Esittelin alkuvuodesta saamani ihanan Paperipilven yhteistyöpaketin. Paketissa oli kuusi tuubia akryylimaaleja, ja nykyään suhteellisen innokkaana maalausharrastajana päätin paneutua niihin vielä erillisessä postauksessa. Olen maalannut akryylimaaleilla vasta muutaman kerran, joten opettelen vielä niiden käyttöä. Tässä postauksessa näytän, miten toteutin yhden maalauksen bullet journaliini.
Kuten aiemmin Kalenterivuosi-postauksessani kerroin, olen täysin hurahtanut bujoiluun sen myötä kun löysin maalaamisen ja tajusin voivani yhdistää nämä kaksi asiaa toisiinsa. Bullet journal on toiminut minulle sellaisena kokeilevana alustana, johon olen voinut rauhassa opetella maalaamista ja erilaisten maalien käyttöä ja toteuttaa lähes mitä tahansa inspiraation iskiessä. Niinpä tuntui tässäkin kohtaa luontevalta kääntyä rakkaan viininpunaisen Leuchtturm 1917 -muistikirjani puoleen.
Aloitan yleensä aina maalaamisen sillä, että selailen inspiraatiokuvia Pinterestistä tai muualta internetin syövereistä. Monesti riittää, että tarkistan Pinterestistä ihan vain jo tallentamani kuvat ja löydän sitä kautta jotain, mikä herättää inspiraation. Olen huomannut sen riippuvan täysin fiiliksestä, millaiset aiheet milloinkin iskevät tai mitä tekee mieli lähteä maalaamaan. Luontoaiheet, taivas, kuu ja tähdet tuntuvat olevan sellaisia takuuvarmoja teemoja, joista löytyy aina jotain tarttumapintaa. Niin kävi tälläkin kertaa, ja tarkoituksenani oli toteuttaa suhteellisen yksinkertainen maalaus, jossa keskiössä olisi puu tummalla taustalla taivaalla möllöttävän kuun kera.
Ihan ensimmäiseksi maalausta aloittaessani teippaan yleensä sivun reunat. Tykkään siitä, että maalauksen reunoille jää valkoiset kehykset ja lisäksi teippaaminen estää sivuja käpristymästä. Akryylimaaleissa tosin ei juuri käpristymisen vaaraa ole, mutta esimerkiksi vesivärien kohdalla koen teippaamisen melkeinpä välttämättömäksi. Teippaamiseen kannattaa käyttää sellaista teippiä, mikä varmasti vielä irtoaa muistikirjan sivuilta. Washiteippi sopii tähän tarkoitukseen mainiosti ja itse käytänkin tähän yleensä niitä teippejä, joita en muuten tulisi käyttäneeksi mihinkään muuhun. Keskenräisenä teipattu sivu ei näytä kauhean kauniilta, kun teipit harvoin sopivat maalaukseen, mutta niiden tarkoitus on puhtaasti suojata muita sivuja sotkeutumiselta.
Aloitin tämänkertaisen maalaukseni tuputtamalla sivun täyteen tummansinistä akryylimaalia meikkisienellä. Vaihtelin maalin intensiteettiä niin, että ulkoreunat jäivät tummemmiksi ja sisäreunat vaaleammiksi. Tämä onnistuu ihan vain ottamalla vähemmän maalia sieneen tai sekoittamalla maaliin aavistus vettä, jolloin sävystä tulee pikkasen läpikuultavampi. Tummaan väriin voi sekoittaa myös valkoista, jolloin sävystä saa automaattisesti vaaleamman.
Tausta sai kuivua rauhassa. Akryylimaalit kuivuvat mielestäni suhteellisen nopeasti, mutta jos ei jaksa odottaa, voi maalia kuivatella myös varovasti hiustenkuivaajalla. Taustan valmiiksi saamisen jälkeen maalasin kuun valkoisella maalilla, koska halusin määritellä sille sopivan paikan ennen kuin alkaisin työstää suunnittelemaani puuta ja sen oksia. Joku tarkempi haluaisi ehkä käyttää kuutamon maalaamiseen erillistä sabluunaa, jotta saisi muodosta oikeasti pyöreän, mutta itse maalaan yleensä vapaalla kädellä, joskus hyvin ja joskus vähän huonommin seurauksin.
Kuun jälkeen oli puun rungon ja oksien sekä alareunan maaosan vuoro. Maata varten sekoitin ruskeaa. Käytin sekoitukseen tummansinistä, viininpunaista ja okrankeltaista maalia. Hieman piti säätää eri värisävyjen määriä ennen kuin löysin sopivan ruskean sävyn. On mielestäni hyvää harjoitusta yrittää pärjätä vain muutamalla maalisävyllä ja sekoitella itse loput värit. Koitin maalata myös puun rungon ruskealla, mutta en onnistunut saamaan aikaiseksi riittävän tummaa, kuitenkin edelleen ruskeaa sävyä. Akryylimaalien hyvä ominaisuus on, että ne ovat peittäviä ja niillä pystyy maalaamaan aina uudestaan päälle, jos joku asia ei miellytäkään. Niinpä päädyin lopulta maalaamaan jo kertaalleen ruskealla tekemäni puun uudestaan tummansinisellä. Maalasin tarkoituksella niin paksun kerroksen, että maali näytti melkein mustalta ja puu erottui selkeästi sinisestä taustasta.
Seuraavaksi olivat vuorossa puun lehdet. Olen aiemmin törmännyt useita kertoja erääseen tekniikkaan, jolla lehdet olisi helppo maalata ja päätin kokeilla sitä. Toteutukseen tarvitaan nippu vanupuikkoja ja tietysti maalia, mutta ei muuta. Vanupuikot laitetaan yhteen rykelmäksi ja kastellaan maaliin. Sitten maalia vain tuputellaan puun oksille ja lopputuloksena saadaan puun lehdistöä muistuttava vaikutelma. Aloitin valkoisella värillä ja tuputtelin sitä ensin kauttaaltaan haluamallani tavalla. Sen jälkeen otin käyttöön okrankeltaisen maalin ja toistin saman. Tuputtelin lehtiä myös nauhaksi jatkumaan hieman kuutamon ympärille.
Maalaus oli nyt viimeistelyä vaille valmis. Lisäsin puun runkoon muutaman vaaleamman kohdan ikään kuin valoksi ja korostukseksi. Lopuksi käytin vielä hopeista akryylimaalia ja korostin sillä muutamia kohtia valkoisesta kuusta. Melkein paras vaihe mielestäni on se, kun saa repiä teipit pois ja näkee maalauksen valmiina. Lopputuloksesta tuli mielestäni oikein kiva, vaikka lähes aina käykin niin, ettei se ole ihan sellainen kuin olin ensin kuvitellut. Se on kuitenkin joka kerta minun oma toteutukseni ja siinä saakin näkyä oma kädenjälki.
Edelleen minulla on vielä paljon opettelemista akryylimaalien kanssa, mutta ne ovat mielestäni kivaa vaihtelua vesiväreille ja olenkin iloinen, että sain tilaisuuden tutustua niihin paremmin tämän yhteistyön myötä.
