Avainsana: muistikirja

Aurinkoinen kevät

**postauksessa mainitut kannet ja muistikirja ostettu kaupallisessa yhteistyössä Suomalaisen Kirjakaupan kanssa

Aurinkoista maanantaita kaikille ja ihanaa viikon alkua! Ryhmä on ollut ihanan aktiivinen viime aikoina ja se on nostanut omaakin mielialaa. Nostoa on todellakin tarvittu, sillä maailmantilanteen ollessa mikä on tuntuu siltä, että joka puolelta nousee jatkuvasti esiin kaikkea negatiivista. Se on tosi raskasta, sillä haluaisin koittaa pitää omassa elämässäni positiivisen yleisvireen yllä. Ryhmän aktivoituminen sai minutkin innostumaan taas kalenterikuvien ottamisesta, tosin elämän tullessa tielle en yksinkertaisesti muista tai edes ehdi postaamaan joka päivä sosiaaliseen mediaan. Olen kuitenkin oppinut olemaan armollinen itselleni, enkä enää syyllistä itseäni siitä jos en repeä joka paikkaan vaikka kuinka tahtoisin.

Töissä elämme hyvin hektistä aikaa, Turun Sanomissa asti on kerrottu siitä, millaista avustustyötä teemme ja viimeisen parin kuukauden aikana on ollut useampikin päivä, kun työpäiväni ovat venähtäneet iltaan asti. Sen lisäksi arkea on toki ”sekoittanut” vielä sekin, että tyttäreni esikoulun henkilökunta oli (täysin oikeutetussa ja täysi tuki lakolle!) lakossa. Onneksi työpaikkani on joustava ja miniminä sai kulkea ne päivät mukanani töissä. Kaikilla ei tätä mahdollisuutta ole.

Totesin taas kerran, että kalenteria en ehdi töissä päivittelemään. Kalenterin tilalla onkin nyt repussa kulkenut mukana Suomalaisesta Kirjakaupasta ostetut Victoria`s Journal-kannet, jotka kätkee sisuksiinsa nimikoidun Leuchtturmin. Olen pohtinut paljon sitä, että onko ok koristella kalenteria vaikka ei sitä ehtisi muuten käyttää, mutta miksipä ei olisi jos se tuottaa iloa? Minkään harrastuksen ei kuitenkaan ole tarkoitus tuottaa stressiä, vaan nimenomaan iloa ja ainakin omalla kohdallani tyhjentää pää. Joten! Aion jatkaa samalla linjalla, ilahtua ihanista tarroista, ottaa kuvia silloin kun ehdin ja paahtaa töissä täysillä.

-Mira

Kevät innostaa bujoiluun

Näin kevään kynnyksellä alkoi taas kiinnostamaan bullet journalin eli bujon aloitus. Olen on-off bujoillut jo useamman vuoden ja monta kertaa se on tyssännyt heti alkuunsa. Nyt kuitenkin olen innostuneena tehnyt bujoa jo huhtikuun loppuun asti. Bujoilussa minulla on hieman omanlainen tyyli. En oikein tykkää siitä että kokoelmat ovat kuukausisivujen kanssa samassa paikassa. Niiden tekemiseen menee paljon aikaa enkä halua tehdä niitä aina uudelleen, joten teenkin molemmille oman muistikirjan. Muistikirjana käytän Tokmannin 256 sivuista 3€:n muistikirjaa joka ajaa asiansa aivan hyvin. Olen tehnyt traveler’s notebook-kannet vanhasta rengasplannerista josta nykäisin renkaat pois ja siinä saan kaiken kulkemaan mukavasti mukana. Bujossani painottuu kaksi minulle tärkeää asiaa: usko sekä terveydellisten asioiden seuranta. Seurantoja minulla onkin jokaisen kuukauden perässä reilusti. Seuraan unta, ahdistusta, eri tapoja sekä oireita. Uskoon liittyen minulla on esimerkiksi kirjastoni sekä kirjat joita olen hankkinut tai pitäisi hankkia sekä lempijakeeni Raamatusta. Bujoani teen englanniksi koska monet sanat eivät mielestäni vain taivu suomeksi. Katson myös netistä paljon sisältöä englanniksi joten siksikin se on minulle luontevampaa.

Tykkään suunnitella päiväni tarkkaan. Siksi minulla onkin jokaiselle päivälle oma sivu. Sivulla on kolme tärkeintä päivän tehtävää asiaa. Alareunassa on paikka aamupalalle, lounaalle ja päivälliselle, asioita joihin minun tulee kiinnittää huomiota. Olen merkannut päivälle ne tunnit jotka olen hereillä, klo 5-22. Tähän on hyvä merkitä kaikki päivän menot. Merkkaan siihen myös rutiinit joita minulla on ja jos niihin tulee muutoksia. Sairauksieni takia rutiinit ja toistuvat asiat ovat minulle todella tärkeitä joten siksikin haluan tarkan suunnitelman.

Uniseurannassa pidän eniten palkkisysteemistä. Se on mielestäni kaikista selkein. Tästä näkee suoraan miten uni sijoittuu illassa ja yössä.

Ja tottakai tavalliset tapojen ja mielialojen seurannat ovat tärkeitä. En koskaan jaksa tehdä mitään suunnattoman hienoja seurantoja vaan pidän enemmän minimaalisesta tyylistä, niin kuin yleensäkin bujossani. Mielialaseurantaan teenkin siis hymiöitä.

Bujoilu on minulle mieltä rauhoittavaa toimintaa parhaalla tavalla. Mikäs onkaan mukavampaa kun yöllä valvoessa piirtelee kirjaseurannan kirjahyllyyn kirjoja niin kuin tein eräs yö. Ja bujo on seurantojen kautta korvaamaton työkalu. Suosittelen kaikkia aloittamaan. Kun kerran kokeilette, ette voi enää lopettaa!

Kirsi