Heipparallaa! On aika aloittaa uusien torstaipostausten kimara. Tälläkertaa aiheena on ylläpidon lempimuistot Kalenterimaniasta. Minä liityin ryhmään vuonna 2017, ja ylläpitoon vuotta myöhemmin.
Pelkästään koko ryhmästä yksi lämpimin muisto liittyy päivittäiseen off-topic-ketjuun, jossa kerroin silloin hyvin avoimesti hammaslääkäripelostani. Olin kärsinyt miltei vuoden päivät järkyttävästä hammassärystä. Kun koitti päivä jona kipukynnys ylitti sietämisen rajat, muistan edelleen kaiken sen lämmön ja tsempin, jota ryhmästä sain. Selvisin myös hengissä itse hammaslääkäristä. Jälkeenpäin olen toki kertonut paljon muitakin henkilökohtaisia juttuja, ja saanut aina tukea ja tsemppejä.
Ehdottomasti hienoin ajanjakso koko elämässäni alkoi aloitettuani ylläpidossa. Olen päässyt luomaan ja järjestämään asioita sekä tapahtumia, jotka ovat minulle todella lähellä sydäntäni. Vuosien kohokohtia ovat tietysti suurmiitit, mutta itselleni kaikkein rakkaimpia ovat erilaiset pienet miitit, jota Turun seudulla on järjestetty esimerkiksi Hansan Suomalaisessa Kirjakaupassa sekä Fiilis Café Bistrossa. Jäsenten – ja jäsenistä sekä ylläpidosta muodostuneiden ystävien – tapaaminen on aina ihanaa ja siinä tiivistyy yhteen se, miten mahtavaa on kun näkee edessään sen saman lämmön ja fiiliksen jonka voi myös tuntea ruudun läpi ryhmässä selaillessaan.
Mainittakoon vielä maakuntamatkailu, jota varsinkin miittien järjestäminen ja niissä käyminen yleensä ”vaatii” – olen tehnyt taskuparkin Pohjoisesplanadille kahteen otteeseen hakiessamme Ajaston sponsoroimia tuotteita heidän toimistoltaan sekä lähestulkoon kyydittänyt minut ja Miran Auran avovankilaan Google Mapsin antaessa hyvin tarkkoja ja eksakteja ajo-ohjeita.
En hyvään toviin keksinyt mistä kirjoittaisin tänä maanantaina. Pohdin mistä en olisi jo ehtinyt Kalenterimania-vuosieni aika kirjoittaa? Olen kirjoittanut haastepostauksia, plan with Inka-postauksia, ajatuksia kalenterimanian vaikutuksista elämääni, diy-postauksia.. Olen jopa haastatellut parempaa puoliskoani harrastuksen tiimoilta – kahdesti! Jäin jumiin miettimään sitä, että mitä uutta ja ennennäkemätöntä keksisin, kunnes hyväksyin sen että tähän väliin en uudelleen keksittyä pyörää taitaisi hatustani taikoa. Joten jospa keskittyisinkin siihen, mitä kaikkea on tapahtunut näiden vuosien aikana, ja mitä kaikkea olen ehtinyt kokeilemaan harrastusmielessä?
Kaivoin ennen tämän postauksen napputelemisen aloitusta esiin ensiesittäytymiseni täällä blogissa, syyskuulta 2016. 2016, herraisä sentään. Melkolailla on ehtinyt tapahtua sitten tuon postauksen, mutta useat tuolloin kirjoittamani faktat pitävät myös yhä paikkansa. Saman katon alla asuu edelleen sama mies sekä 3 käärmettä, katto vain on vaihtunut omakotitalon harjakatoksi ja asukkaita on ilmaantunut lisää yhden liskon ja koiran verran. Suosikkijuttujen listalla keikkuvat edelleen samoina vuoteen 2016 verraten Kalenterimania (daa), pokémonit ja kaalilaatikko. Mitä virkkaamiseen taas tulee, en taida edes tietää missä virkkuukoukkuni tällä hetkellä on..
Tuon postauksen kuvissa näkyvä kalenteri on edelleen olemassa, vaikkakaan ei enää allekirjoittaneen omistuksessa. Perhepiirissä tuo vaaleanpunainen kiinanihme pysyi kumminkin, kun se muutti äitini luo muistaakseni 2017 alkuvuodesta. Kalenterin lisäksi kuvissa huomiota kiinnitti korvanlehtien venytyksien ja poskieni koko – korviksien halkaisijasta on nimittäin lähtenyt yli sentti pois, poskista ei valitettavasti voi sanoa samaa.. Mutta samaksi hörhöksi tunnistan kyllä tuonkin Inkan kuin sen joka kurkkii peilistä tänäpäivänä, ja hymyily kalentereiden parissa irtoaa ihan samaan tapaan – jollei jopa hieman leveämmin – katsokaa vaikka!
Mikä sitten onkaan tilanne tällä hetkellä kalenterirepertuaarissani? Tällä hetkellä on käytössä kolmen kopla opuksia, kaksi kalenterikäytössä ja yksi art journalina. Ainoalta yhteistyössä saatu Aura on käytössäbullet journalina, ja art journalia toteutan Kalenterimanian alkuhuumassa Ikeasta ostettuun tyhjä-sivuiseen vihkoon. Perinteisin kolmesta kalenteri-asiastani on Tigerista ostetut rengaskannet, ja niiden sisään kätkettynä on Vihkokaupalta ostetut kotimaiset StellaPapersin viikkosivut. Art Journal on tällä hetkellä ehkä se, joka inspiroi ja kutsuu pariinsa kaikista eniten, vaikka hyvin tasavertaisen ihania ovat kyllä kaikki kolme kaunokaistani. Vaikkakaan art journal ei kyllä päälle päin ole kovin komia – vielä!
Paljon on mahtunut matkaan kalenterimaanikkona, ja toivottavasti vielä paljon enemmän tulee mahtumaan. Melkeinhän tässä tulee tippa linssiin kun pohtii kaikkea mitä on tapahtunut tämän upean yhteisön parissa, ja millaisia kohtaamisia toisten harrastajien kanssa on saanut kokea. Rakkautta ja kalenterimaniaa!
