Avainsana: motivaatiopula

Kalenteriharrastuksen kulmakivet – Emmi

Tervehdys torstaihin kaikille! Tänään pääsen (ehkä kohtuuttoman) innoissani kertomaan omista kalenteriharrastuksen kulmakivistäni. Kyseessähän on siis vuodenalun torstait kattava haastepostaussarja, jossa meidän ryhmän ylläpidon, Kalenterimafian, tyypit esittelevät omia tärkeimpiä kalenteriharrastuksen asioitaan.

Ajattelin jäsennellä nämä asiat kahteen eri osaan, joista ensimmäinen on tavallaan aineettomat ja ei niinkään askarteluun ja materiaaleihin kuuluvat, ja toisena sitten se itse ”välineurheilu”, eli tarvikkeet ja materiaalit.

Motivaatio – aloitan tästä kenties omalta osaltani tärkeimmästä minkä tahansa tekemisen ja aloittamisen tärkeimmästä elementistä. Itsellä tulee ihan usein vaiheita, että motivaatio luovaan tekemiseen ja jopa kalenterin päivittämiseen katoaa. Nepsyaivoille (toiminnanohjauksen ongelmat ja ADHD) on usein ylitsepääsemätöntä aloittaa mitään. Helmikuulle en ole edes avannut kalenteria. Ne vähäiset menot, mitä oli, pidin päässäni tai laitoin puhelimen hälyttämään. Kun kalenterin parista on kauan pois, kynnys palata sen luokse kasvaa ja kasvaa. Mutta iso opetus on tämä: Tätä tehdään itsellemme – omaksi iloksi ja hyödyksi. Jos otan tästä suorituspaineita tai ahdistusta, niin mitä tarkoitusta tämä palvelee?

Teippasin helmikuun sivut washilla kiinni, poissa silmistä – poissa mielestä, ja jatkan innoissani maaliskuun pariin.

Twitch-striimit – lukiessani muiden mafialaisten kulmakivi-postauksia, usein esiin nousi musiikki, äänikirjat, oma rauha. Kaikki nämä ovat myös itselleni tärkeitä, mutta parhaiten pystyn olemaan ”zonella”, kun katselen ja kuuntelen kavereideni livestriimejä. Voin itse tuunailla ja toisella silmällä seurata kun kaverit pelaavat! Striimit ovat uusi, tehokas tapa mulle keskittyä johonkin ja samalla jutella muiden kanssa. Tämän huono puoli on se, että teen sitä yleensä tietokonepöydän ääressä, enkä mun askartelunurkassa, joten en saa kaikkea materiaaliani käyttöön ja joudun siirtelemään tuunaustarvikkeita paikasta toiseen.

Pienet suomalaiset kaupat – Viimeinen ”aineeton” kulmakivi mulle ovat pienet suomalaiset kalenterialan yritykset. En shoppaile juurikaan isoissa kaupoissa tai ketjuissa, AliExpressissä, Amazonissa tai sen sellaisessa. Tarvitsemani tarrat, washit ja välineet hankin mieluusti pienistä kaupoista ja tuen suomalaisia yrittäjiä, ja tarvikkeita etsiessäni palaan aina myös Manian yhteistyökumppanien kaupoille.
Suosikeistani mainittakoon Pikku paperi, Paperimuru, Vihkokauppa, artbyiitu ja Kuvaksini.

Tarvikkeiden hankkimiskeinoista päästäänkin sopivasti aasinsillan kautta itse materiaaleihin ja välineurheiluun.

Washiteipit – Ehdottomasti tärkein kulutustavara koristeluun. Pärjäisin hyvin ilman tarroja, koristepapereita tai PET-teippejä, kunhan mulla vain olisi kaunista washia käytössäni. Washi on uskomattoman monikäyttöistä (kysy vaikka Aliisalta!), sillä voi rajata reunat sivuun maalatessa, kiinnittää muistilappuja kalenterin sivuille, koristella välilehtiä, ja laadukkaat teipit tuovat iloa pitkään.

Fudenosuke – Fudenosuke on Tombow’n sivellinkynä. Itse käytän kovapäistä versiota. Teen tällä käytännössä kaikki otsikot ja korostukset. Näitä on iso kasa varastossa, olen useamman jo käyttänytkin loppuun! Tämä on se The Kynä™, jota ilman en pärjäisi.

Highlighterit – Otsikointiin ja korostuksiin tarvitsen ehdottomasti jotkut korostuskynät. Viime aikoina käytössäni suurella suosiolla ovat olleet Ecoline-kynät ja pidän myös myös Faber-Castellin Pitt Artist Pen Brusheista, joilla voi myös tehdä kalligrafiaa. Näissä ei sinänsä ole mitään parempaa kuin perus-marketti-Stabiloissa, muuta kuin että niitä on tarjolla useammissa värivaihtoehdoissa.

Muistilaput – Aivan kriittinen osa arjenhallintaa ja plannerointia. Näihin laitetaan tehtävälistat, pienillä post-it-lapuilla merkitään menoja etukäteen ennen kalenterin varsinaista koristelua, ja niitä liimaillaan tietokoneen näytön reunaan muistuttamaan tärkeistä asioista ja käytetään sivumerkkeinä erittelemään sivuja kalenterissa.

Tomoe River -paperi – Toinen merkittävä paperi tuunailuelämässäni on tällä hetkellä yleisestikin suurta suosiota nauttiva Tomoe River. Se on siis japanilainen lisensoitu paperityyppi, erittäin kevyt ja ohut. Käytän paljon fountain peniä, täytekynää, ja tämä paperi on suunniteltu juuri tämän tyyppistä kynää ja mustetta varten. Paperi kestää jopa vesivärejä ja koska se on niin ohutta, monisatasivuisistakaan Tomoe River-muistikirjoista ei tule niin painavia kantaa mukana. Sekä kalenterini, että memory plannerini ovat Tomoe River-paperista enkä osaa oikein muuntyyppisestä paperista enää nauttia yhtä paljon.

Liimarolleri – Käytän tuunailussa ja askartelussa paljon koristepapereita, vanhoja kirjansivuja ja muuta paperisilppua. Näiden kiinnittämiseen ehdottomasti paras on liimarolleri. Näitä on nopeaa ja siistiä käyttää. Tykkään myös siitä, että näihin saa ostettua täyttöä, eli pystyy hieman vähentämään muoviroskaa.

Näiden edellä esiteltyjen lisäksi viimeisimpänä pitää mainita kuitenkin tärkein kaikista – Kalenterimanian yhteisö. Se inspiroi ja haastaa mua, ja tarjoaa korvaamatonta tukea ja apua. Ihastelen päivittäin meidän jäsenten luovuutta ja taitoa, se jos mikä motivoi myös omaa tekemistä ja kokeilunhalua. Kiitos kaikille jotka ovat osa tätä mahtavaa #maniaperhettä!

Näkyillään ryhmässä! <3

– Emmi


Armollisuuden opettelua

Minulla oli jo pitkään ollut tunne, että minulla ei ole mitään ideoita kalenterin tekoon. Sen myötä oli kadonnut motivaatiokin. Katselin kyllä paljon toisten tekemiä aukeamia Facebookissa ja itsekin halusin tehdä, mutta sitten tuli tunne, että en osaa, en jaksa, en pysty. Aina löytyi joku syy, että miksen voinut tehdä. Stressasin siitä, että kalenteriin jäi tyhjiä sivuja, olin merkinnyt sinne ainoastaan työvuorot, jos niitäkään. Kaiken tämän lisäksi, kun joskus sain jotain aikaiseksi kalenteriin, niin jos joku kehui sivujani, en pystynyt ottamaan palautetta vastaan. Tuli välittömästi sellainen olo, että nyt vaan yritetään minua jotenkin tsempata, vaikka ei tuo oikeasti tarkoita mitä sanoo, vaan oikeasti minun tekeleeni ovat ihan rumia ja surkeita.

Jotenkin tästä tunteesta oli päästävä eroon, koska askartelu ja kaikenlainen tuunaaminen on niin iso osa minua, että en halunnut antaa tuolle tunteelle nyt valtaa. Minun oli vaan pakko alkaa luottamaan itseeni ja uskottava myös muita. Jos joku kehuu jotain kalenterin sivuani hienoksi, miksi pitää heti ajatella jotain negatiivista. Tästä lähtien olen ylpeä kalenteristani ja sen sivuista! Ja jos joku joskus kehuu kalenteria, ennemminkin voin alkaa vähätellä tekelettäni, että tämä nyt on vaan tämmöistä pientä puuhastelua.

Välillä mietin, mistä ihmiset saavat aikaa askarteluun ja tuunailuun. Tuntuu, ettei omassa vuorokaudessa ole niin paljoa tunteja, mitä haluaisin. Mutta olen myös opetellut, että aina kun olen yksin kotona, käytän edes hetken askartelun parissa.

Ja jos minulla jatkossa jää tyhjiä sivuja kalenteriin, en stressaa siitä. Jos ei joskus jaksa tai ehdi, ei se ole maailmanloppu. Välillä voi vaan liimata pätkän washiteippiä sivulle, tai tarran tai pari ja sivu on valmis. Pitää olla armollinen itselleen ja tehdä omien voimavarojen mukaan tätä hommaa. Ei pidäkään olla tai yrittää olla samanlainen kuin muut. Jokaisella on oma tyylinsä ja tapansa tehdä. Ja mikä pitää minunkin muistaa, jokainen tekee omalla tyylillään. Jos joskus joku sivu menee omasta mielestä ihan pilalle, se ei välttämättä ole muiden mielestä sitä. Ja jos joku sivu menee pilalle, niin aina voi vetää vielä enemmän överiksi eli korostaa sitä pilalle mennyttä juttua. Muistetaan, että tämä on ihana harrastus, eikä sitä pidä tai kannata ottaa liian vakavasti.

-Armi