Avainsana: motivaatio

Armollisuuden opettelua

Minulla oli jo pitkään ollut tunne, että minulla ei ole mitään ideoita kalenterin tekoon. Sen myötä oli kadonnut motivaatiokin. Katselin kyllä paljon toisten tekemiä aukeamia Facebookissa ja itsekin halusin tehdä, mutta sitten tuli tunne, että en osaa, en jaksa, en pysty. Aina löytyi joku syy, että miksen voinut tehdä. Stressasin siitä, että kalenteriin jäi tyhjiä sivuja, olin merkinnyt sinne ainoastaan työvuorot, jos niitäkään. Kaiken tämän lisäksi, kun joskus sain jotain aikaiseksi kalenteriin, niin jos joku kehui sivujani, en pystynyt ottamaan palautetta vastaan. Tuli välittömästi sellainen olo, että nyt vaan yritetään minua jotenkin tsempata, vaikka ei tuo oikeasti tarkoita mitä sanoo, vaan oikeasti minun tekeleeni ovat ihan rumia ja surkeita.

Jotenkin tästä tunteesta oli päästävä eroon, koska askartelu ja kaikenlainen tuunaaminen on niin iso osa minua, että en halunnut antaa tuolle tunteelle nyt valtaa. Minun oli vaan pakko alkaa luottamaan itseeni ja uskottava myös muita. Jos joku kehuu jotain kalenterin sivuani hienoksi, miksi pitää heti ajatella jotain negatiivista. Tästä lähtien olen ylpeä kalenteristani ja sen sivuista! Ja jos joku joskus kehuu kalenteria, ennemminkin voin alkaa vähätellä tekelettäni, että tämä nyt on vaan tämmöistä pientä puuhastelua.

Välillä mietin, mistä ihmiset saavat aikaa askarteluun ja tuunailuun. Tuntuu, ettei omassa vuorokaudessa ole niin paljoa tunteja, mitä haluaisin. Mutta olen myös opetellut, että aina kun olen yksin kotona, käytän edes hetken askartelun parissa.

Ja jos minulla jatkossa jää tyhjiä sivuja kalenteriin, en stressaa siitä. Jos ei joskus jaksa tai ehdi, ei se ole maailmanloppu. Välillä voi vaan liimata pätkän washiteippiä sivulle, tai tarran tai pari ja sivu on valmis. Pitää olla armollinen itselleen ja tehdä omien voimavarojen mukaan tätä hommaa. Ei pidäkään olla tai yrittää olla samanlainen kuin muut. Jokaisella on oma tyylinsä ja tapansa tehdä. Ja mikä pitää minunkin muistaa, jokainen tekee omalla tyylillään. Jos joskus joku sivu menee omasta mielestä ihan pilalle, se ei välttämättä ole muiden mielestä sitä. Ja jos joku sivu menee pilalle, niin aina voi vetää vielä enemmän överiksi eli korostaa sitä pilalle mennyttä juttua. Muistetaan, että tämä on ihana harrastus, eikä sitä pidä tai kannata ottaa liian vakavasti.

-Armi

Korttipakka inspiraation lähteenä

Talvi ja pimeys kun koitti, inspiraatio hävisi tuunailusta. Pitkään mietin mistä hakea sitä uutta eloa, ja mikä saisi tekemään jotain normaalista poikkeavaa kun lisääntynyt auringonvalo yksistään ei toiminut kimmokkeena.

Lähdin ryhmän kautta miettimään mikä voisi olla avuksi, kunnes törmäsin erilaisiin korttipakkoihin eli tavallaan tarotkortteihin. Kyselin porukalta, onko se niin vakavaa että niitä käyttäisi tuunailussa inspiraationa eikä välttämättä lukisi niitä sillä tavalla kuin ehkä kuuluisi. Vastauksen sain, että siitä vaan; ei se niin tarkkaa ole. Jokainen käyttää pakkaa omalla tavallaan.

Tästä ideana suuntasin muutama päivä myöhemmin Vihkokauppaan ja juteltuani yrittäjän kanssa päädyin ihanaan metsänhenkipakkaan. Päätin napata kolme korttia ja niiden mukaan lähdin tuunaamaan kalenterini aukeemaa.

Ajatus hapuili hetken mistä lähteä, kunnes sain siitä kiinni. Lähdin tekemään vihreän värin, perhosen ja naishahmojen yhdistettyä mystistä seikkailu-aukeamaa. Lopputulos oli hieman normaalista tyylistäni poikkeava, mutta silti erittäin onnistunut.

Emma

PS. Kaikkea kannattaa käyttää inspiraation lähteenä.