Avainsana: mixed media

Writer’s Notebook eli kirjoittajan muistikirja

Mikä siis on Writer’s Notebook eli niin sanottu kirjoittajan muistikirja? Itse ajattelen sen olevan idea- ja vinkkipankki kirjoittamisen tueksi. Toisin sanoen se on se pikku kirjanen, joka ainakin yrittää pitää inspiraatiosi hallinnassa – jollain tasolla. Kirjoitatpa sitten blogia, runoja, romaania, novelleja, päiväkirjaa – ihan mitä vain, voi Writer’s Notebookista (käytetään myös termiä Writer’s Journal) olla sinulle hyötyä. Alkuun pääset ottamalla esille vihkon ja kynän. Niin minäkin aloitin, kunnes sitten homma lähti käsistä kuin telkkä pöntöstä. Ei se A5-kokoinen ruutuvihko ollutkaan enää yhtään inspiroiva eikä kiva eikä kestänyt kasassa.

Nykyään minun Writer’s Notebookina toimii A6-kokoinen musta Leuchtturm1917. Pieni ja kompakti kirjanen, joka kulkee menossa mukana Priman Traveler’s Journalin hellässä huomassa. Tämä yhdistelmä kulkee mukanani kaikkialle. Kyllä, bullet journal voi joskus jäädä kotiin, mutta tämä ei.

Writer’s Notebookin lisäksi kansien välistä löytyy pieni vihko osoitteille ja syntymäpäiville, suttuvihko, johon kirjoitan ”äkkiä muistiin” -asiat sekä mixed media -vihko matkamuistoille. Löytyy elokuvalippuja, pääsylippuja konsertteihin ynnä muita pieniä kivoja lippusia ja lappusia. Takakannessa olevassa vetoketjullisessa taskussa säilytän lyijytäytekynää ja washisampleja. Alla olevassa kuvassa näkyvät tarrat sujautan Leuchtturmin omaan taskuun.

Mitä tuonne Writer’s Notebookiin sitten oikein voi laittaa? Vaikka jotain seuraavista:

  • listoja erilaisista asioista (unelmat, haaveet, oivallukset, asiat jotka tekevät sinut onnelliseksi/iloiseksi/surulliseksi, lempi kirjasi/kappaleesi…)
  • nimiä, joista pidät ja kuvaus, millainen henkilö nimestä tulee mieleen (kirjailijat > henkilöiden ideointi)
  • ajatelmia
  • sanontoja
  • laulujen sanoja
  • runoja
  • kirjoitushaasteita
  • muistoja
  • lyhyitä tarinoita
  • sivustakuultuja keskusteluita
  • kehuja
  • lehtileikkeitä
  • valokuvia

Minulla on tapana kirjoittaa ylös kuulemiani hauskoja lausahduksia ja näkemiäni asioita/tilanteita. Näistä saa ammennettua hyvin pohjaa omiin teksteihin. Ja yleensä ne kuningasideat tulevat mieleen työmatkalla tai kaupan kassajonossa. Tällöin on hyvä olla menossa mukana musitikirja, johon kirjoittaa idean äkkiä muistiin. Ideaan on hyvä palata sopivampana ajankohtana, kun se on kirjoitettu ylös eikä se näin ollen pääse unohtumaan. Kirjoitusjumin vaivatessa otan apuun jonkun listattavista ideoista ja alan vain kirjoittaa. Jumi katoaa kuin itsestään vain ja ainoastaan sillä, että kirjoittaa jotain muuta kuin sitä työn alla olevaa tekstiä. Okei, joskus on nukuttava yön yli, mutta yleensä tämä mielen harhauttaminen toimii.

Itse käytän Writer’s Notebookia pääsääntöisesti blogitekstien ideapankkina ja runojen kirjoittamisen tukena. Lyhyitä tarinoita kirjoitan omaksi ilokseni kirjoitushaasteiden innoittamana. Tosin nyt olen kirjoitellut tekstejä enemmän niin, että niitä voi yhdistellä keskenään ja siitähän syntyisi novellinpoikanen… Katsotaan, mitä tuleman pitää.

Onko sulla oma Writer’s Notebook tai haaveiletko sellaisen aloittamisesta?

Terkuin,
Pirre

Haasteet testissä – Inka

Piia, Milja ja AJ ovat ennen minua jo ehtineet toteuttaa tämän kertaisen torstai-haasteen, eli jonkin ryhmässä aiemmin julkaistun haasteen uudelleen toteuttamisen. Ja toteutustyylihän on vapaa! Itse valitsin teemani tähän postaukseen toukokuun 2018 kuukausihaasteesta, eli eläimet. Toteutin tämän haasteen aikanaan silloin käytössä olleeseen Recollections-kalenteriini, joten halusin ottaa tällä kertaa jonkun muun näkökulman kuin suoraan kalenteriin toteutuksen.

Päädyin valitsemaan pohjaksi toteutukselle atc-kortit. Kalenterimaniassahan järjestetään joka kuukausi ryhmän oma atc-vaihto, kannattaa tutustua aiheeseen jos hiemankaan kiinnostaa! Infoa kyseisistä korteista löydät esimerkiksi *tästä postauksesta*. Maailma on pullollaan mitä mainoimpia eläimiä, ja niistä aiheeksi asti muutaman valitseminen oli hankalahkoa. Lopuksi totesin että miksi lähteä merta edemmäs kalaan, ja valitsin ne itselleni tärkeimmät eläimet. Eli ne, joita täältä kotosaltakin löytyy – koira, lisko ja käärmeitä siis.

Piirtämään alusta alkaen en ryhtyny tällä kertaa, vaan turvauduin Googletteluun. Koirasta ja liskosta löytyikin näppärästi silmää miellyttävät kuvat juuri oikeista roduista ja lajeista, mutta matoset tuottivat hieman enemmän päänvaivaa. Kummastakaan kotoa löytyvästä lajista ei tuntunut löytyvän juuri tähän sopivaa kuvaa, joten turvauduin sitten valitsemaan yleisluontoisen käärmeen kuvan, joka ei varsinaisesti edusta tiettyä lajia. Tässä tapauksessa olkoot siis käärme kuin käärme, vaikka oikeasti se ei ihan niin simppeliä olekaan.

Kun kuvat oli tulostettu ja saksittu ääriviivojaan pitkin irti paperista, alkoi korteille taustojen tekeminen. Kuvien ollessa mustavalkoisia, kaipasin kontrastiksi taustalle jotakin väriä. Valikoin akryylimaalien joukosta 3 eri väriä, ja sudin niillä eloa valkoisten A6 kokoisten korttipohjien päälle. En siis tehnyt näitä kortteja valmiisiin/valmiiksi oikean kokoisiksi leikattuihin pohjiin, vaan sudin taustaväriä hieman summanmutikassa isompaan pohjaan. Silmämääräisesti arvion että tekisin värittelyä sellaiselle alueelle että siitä saa atc-kortin kokoisen (64mm x 89mm) palan leikattu irti myöhemmin.

Maalin kuivahdettua lisäsin hieman toisen sävyisiä maaleja sabluunoiden läpi, sekä valkoisia roiskeita maalitussilla. Seuraavaksi oli vuorossa mittailu ja mallailu sen suhteen, mistä kohtaa kortin leikkaisi taustasta irti. Tässä käytän apuna valmiiksi oikean kokoista atc-korttia, se helpottaa hurjasti. Kun mieluinen kohta löytyi, piirsin ääriviivat valmiin kortin reunoja pitkin jollakin käteen sattuvalla kynällä, tällä kertaa Stabilon Sensorilla. Sitten vain saksin viivoja pitkin, ja liimasin kuvat kortteihin kiinni. Korostin kuvia vielä rajaamalla niiden ääriviivat valkoisella maalitussilla.

Kuvien lisäksi halusin lisätä jotain tekstiä, ja päädyin korttien eläinten tieteellisiin nimiin. Käärmekortin kohdalla kirjoitin sekä kuningasboan että kuningaspytonin nimet, näin sain molemmat ”omat” lajini mukaan korttisarjaan, vaikkei varsinaista kuvaa näistä niihin tullutkaan. Viimeisenä loppusilauksena hieroin pienistä leimasinmustetyynyistä väriä korttien reunoihin. Näin kortit saivat ikään kuin kehystyksen.

Kun kortit olivat valmiit, raapustin korttien tiedot vielä taustapuolelle. Tämä korttisarja sai nimekseen ”Elämäni eläimet”, mikään muu ei tuntunut yhtä osuvalta. Oli hauskaa inspiroitua menneestä haasteesta, varsinkin kun oli jo kerran aiheen toteuttanut kalenterin sivuille. Sanoisin että aiempien ryhmän haasteiden selailu on hyvä keino inspiraation haeskeluun, jos itse ei meinaa keksiä aihetta tekemiselle vaikka sormet syyhyäisivät tuunaamaan. Suosittelen!

♥, Inka