Helou helou helou! Tämän blogipostauksen missiona on tänään tehdä itse omia sapluunoita. Ajatus on muhinut päässä jo hyvän tovin, ja vihdoin tartuin tuumasta toimeen tätä postausta varten.
Itse kaivelin kaikki materiaalit ihan kotinurkista, ja sapluunan materiaalina toimii tänään jostain tuotepakkauksesta aikanaan talteen säilötty muovinpalanen. Vaihtoehtoisesti tässä hommassa voisi käyttää myös esimerkiksi piirtoheitinkalvoa, tai vaikka asetaattia. Sapluunan kuvion leikkaamiseen käytin kahta eri tapaa: askarteluveitsellä leikkaamista sekä kuviolävistäjällä rei’ittämistä.
Aloitin kuviolävistäjällä, ja napsuttelin pienehköstä muovinpalasesta tähtikuvioita irti. Tätä tapaa en ehkä ensisijaisesti nyt kokeiltuani suosittelisi kahdestakaan syystä. Ensinnäkin, ainakaan oma lävistimeni ei tuntunut kovin tykkäävän muovin leikkaamisesta, vaan se tuntui vaivalloselta. Vähän kävi sääliksi paperia ja kartonkia leikkaamaan tarkoitettua teräraukkaa.. Toisekseen tämä, niinkuin moni muukaan kuviolävistin, ei niinsanotusti ylety kovin pitkälle leikattavan kappaleen reunasta. Eli jos tätä tehtyä sapluuna haluaisi käyttää esimerkiksi musteiden kanssa, tulisi reuna-alue suojata hyvin ettei tuputettava muste tule yli sapluunasta sotkien työstettävää pintaa. Mutta jos jaksaa olla huolellinen, tai käyttää sapluunaa vain kynän kanssa kuvioiden piirtelyyn, niin miksi ei!
Toisen sapluunan tekoon otin käyttöön jo aiemmin mainitun askarteluveitsen, sekä permanenttitussin leikattavan kuvion muoviin hahmottelemiseksi. Olen itse kaivannut muunmuassa art journalin parissa touhutessani sapluunaa, jossa olisi kolmioita. Joten sellaisen halusin nyt ihan itse omin pikku kätösin tehdä. Rennolla otteella piirtelin muutaman kolmion, ja leikkelin ne irti veitsellä. Muistakaa olla aina varovaisia veitsellä leikatessa! Tällä kertaa säästyin itse tapaturmilta, mutta aina aiemmin leikellessäni jotain liian huolimattomasti niin ei ole voinut sanoa. Joten malttia ja keskittymistä.
Kun toinen sapluunanraakileeni oli teurastettu valmiiksi, oli sitä heti tietenkin kokeiltava. Kaivoin jemmoitani musteenlevittimen sekä tietysti itse mustetyynyn, ja annoin palaa. Väriä levittäessäni huomasin, että oma muovini oli ehkä aavistuksen liian ohutta ja meinasi olla hieman kaareva. Snadisti paksummalla muovikalvolla saisi siis varmasti aikaan enemmän ”oikean” tuntuisen sapluunan, joka pysyisi sen kummemmin pitelemättäkin tasaisena paperia vasten.
Pienestä kurttuilusta huolimatta sapluunan sai kädellä pidettyä paikallaan riittävän hyvin, ja musteen tupsutus sen läpi onnistui aivan mainiosti. Joten nyt minulla on vihdoinkin kolmio-kuvioinen sapluuna, jollaisesta olen jo hyvin tovin unelmoinut. Täytynee tälläisiä simppeleitä sapluunoita tehdä vielä joskus lisääkin, jos akuutti tietyn kuvion tarve iskee. Monimutkaiset pitsikuviot taidan kuitenkin suosiolla jättää valmiina ostettaviksi, tai jollekin kenen kärsivällisyys on hitusen vakaammalta pohjalla..
♥, Inka
