Avainsana: minirengasplanneri

Inspiraationa värit – Laura S.

Mambin Fall Harvest -tarrakirja on ostettu Paperinoidasta.

Olemme saaneet nauttia ylläpidon värihaasteesta jo useamman viikon ajan ja nyt on vihdoin minun vuoroni hypätä haasteen kimppuun. En halunnut itse päättää käytettäviä värejä, jotta en olisi valinnut jotain tuttua ja turvallista, joten päätin kysäistä yhdeltä kalenterikaveriltani tätä haastetta varten värit. Minulle osuikin aavistuksen haastava väripari: sinapinkeltainen ja liila. Jälkimmäistä löytyy eri variaatioita niin papereista, tarroista kuin teipeistäkin, mutta edes peruskeltaista ei tuntunut varastoistani pahemmin löytyvän.

Lähdinkin haasteeseen liikkeelle siitä, että kaivelin jotain mahdollisesti teemaan sopivaa materiaalia valmiiksi pöydälle, päätettyäni, että teen minijournaliini tällä kertaa sivun. Maalien värikortit ovat olleet jo pidemmän aikaa paperilaatikossani, nämä olivat iso pelastus varsinkin keltaisen osalta. Tämän lisäksi kaivoin valmiiksi muutaman La Dolce Vitan tyttötarran oikealla värimaailmalla ja kasan erilaisia washiteippejä.

Repäisin kummastakin värikortista palasen, tykkään kovasti tällaisesta revitystä paperista kollaasieni alla. Vaikka omistan paperileikkurin, harvemmin sitä tulee käytettyä näihin töihin, vaikka muuten toki leikkurille on käyttöä. Hetken asettelun jälkeen tulin siihen tulokseen, että haluan paperia näkyvän paperisuikaleiden välistä kaivoin kaapista Mementon musteen värissä Sweet Plum, jota levittelin sitten summamutikassa keskivaiheille.

Seuraavana lähdettiin kerrostamaan washiteipeillä. Ruutuwashit ovat tekemiseni iso kulmakivi tällä hetkellä, joten piti totta kai tätä haastettakin varten saada edes pieni suikale sitä ujutettua mukaan. En halunnut kuitenkaan liikaa täyttää sivua teipeillä, joten hylkäsin muutaman rullan, jonka olin alussa kaivanut esille.

Matkalaukkua vetävä tyttö päätyi tällä kertaa käyttöön. Vaikka rakastan tämän valmistajan tyttötarroja, leikkaan lähes poikkeuksetta valkoiset reunat joko askarteluveitsellä tai saksilla pois ennen tarran liimaamista. Valkoinen on niin hallitseva, että oma katseeni kiinnittyy reunoihin aina välittömästi. Lisäksi halusin saada tekstitarroja mukaan, mutta alkuperäisestä suunnitelmasta poikettiin, kun löysin yhdestä ”silppua” sisältävästä kirjekuoresta nämä oletettavasti Mambin tarrakirjasta peräisin olevat kirkkaat tsemppilauseet, joiden värimaailma sopi juuri täydellisesti tähän.

Koska oikea reuna jäi todella tyhjän näköiseksi oli seuraavana haasteena löytää jotain, mikä sopisi, ei pelkästään värimaailmaan, mutta myös työn henkeen. Sitten muistin, että ostin jokunen aika sitten ennakkomyynnistä Mambin ”Fall Harvest” tarrakirjan. Sitä ei kauheasti tarvinnutkaan selata, kun katseeni osui jo näihin kukkatarroihin ja kultaisiin palleroihin.

Vaikka värit eivät tosiaan olleet omimmasta päästä, tästä tuli oikeasti todella kiva! Omia varastojaan tarkemmin kaivelemalla voi tehdä vaikka millaisia löytöjä ja löytää kadotettuja aarteita. Oikein ihanaa loppuviikkoa ja nähdään ryhmän puolella!

– Laura S.

Kun minikärpänen puraisi

Olen nyt innostunut oikein kunnolla näistä hieman pienemmistä paperiaskartelun muodoista. Ei varmaan ole ihme, että sadan päivän minitöiden jälkeen sitä katsoo ihan uudelta kantilta näitä pienempiäkin kansikokoja. Ryhmän puolella nämä minijournalit ovat hetken aikaa vilahdelleet ihan jäsenpostaustenkin muodossa, enkä voinut vastustaa kiusausta, kun törmäsin joulukalenteria tilatessani tähän pocket-kokoiseen TOFU rengaskanteen (10,5 X 10,5 cm).

Kalenterina olen muutamaan otteeseen kokeillut rengasplanneria, vain todetakseni, ettei se ole ihan minun juttuni, vaikka ajatus sen muokattavuudesta onkin ihana. Siitä huolimatta uskoin, että tällainen kollaasimuotoinen tekeminen toimii itselläni varmasti. Ennen pientä projektiani olin tehnyt vain ihan muutaman kollaasin art journaliini, mutta näin minikokoisena olen huomannut nauttivani tästä näpertelystä. Melkein kolminkertaiseen kokoon siirryttyä minulla onkin yhtäkkiä ollut tilaa myös tehdä enemmän, eikä pieni koko ole rajoittanut samalla tavalla tarrojen valintaa.

Oma minijournalini on vielä ihan lapsenkengissään, mutta uskon, että meillä on ihanan inspiroivia hetkiä vielä edessämme. Paperipaketteja odottaa kuitenkin käytössä olevan lisäksi toinen, joten valmista pinta-alaa tehdä löytyy kyllä. Tämä on myös ihanaa aivot narikkaan tekemistä. Siinä on jotain todella rentouttavaa ja terapeuttista, kun saa vain selata tarroja, teippejä ja papereita. Kuten minikokoisten korttien kohdalla, en tässäkään suunnittele etukäteen tekemistäni. Työt valmistuvat sen hetken fiiliksen mukaan ja inspiraatiota kumpuaa usein jostain yksittäisestä materiaalista.

Oikein ihanaa alkanutta viikkoa ja ryhmän puolella nähdään varmasti jossain vaiheessa lisää näitä tekeleitä. Joko minikärpänen on puraissut siellä?

– Laura S.