Avainsana: Milja

Haasteet testissä – Milja

Hellurei, ja tervetuloa takaisin seuraamaan miten me ylläpidossa haastetaan kerta toisensa jälkeen itsemme tekemään kaikennäköistä kivaa torstaipäivien iloksi! Piian korkkaama haaste on tällä kertaa Kalenterimanian Facebook-ryhmän haasteketjuihin perustuva – inspiraationlähde tuli valita ryhmässä jo aiemmin pyörineistä kuukausi- sekä teemahaasteista.

Varsinainen kalenterini ei tällä kertaa päässyt ollenkaan parrasvaloihin, vaan päädyin tarttumaan hyllystäni löytyvään Wreck This Journal -kirjaan
pitkästä aikaa. WTJ kulkee myös suomennettuna versiona nimellä Tuhoa Tämä Kirja, jollainen meillä pyöri värillisenä versiona myös ylläpidon kesken. Tovi sitten meidän YouTube-kanavalle lisätty video esitteli tuota Kalenterimafia-versiota, jolloin inspiraatiota oman kirjan tuhoamiseen löytyi siinä samassa.

Valitsin omaksi teemakseni helmikuisen kuukausihaasteen, eli lämmön. En kuitenkaan halunnut lähteä tekemään mitään hirveän yksityiskohtaista tällä kertaa, ja mielessäni oli ennemminkin rentouttava maaleilla sotkeminen. Siispä työvälineikseni valikoitui erilaisia siveltimiä ja mukavan lämminsävyisiä akryylivärejä, sekä WTJ:n käsky värittää koko sivu.

Viuhkasiveltimellä saa helposti tuotua maalipintaan hauskaa vaihtelua, ja hieman ”kulunut” ulkonäkö on nopeasti näyttävä. Lämpö näkyykin tässä haasteessa itselläni tasan vain maalien sävyissä, joten halusin tämän efektin tuovan omalla abstraktilla olemuksellaan edes jotain mielenkiintoista sivuille.

Päädyin lisäämään aukeamalle ainoastaan pelkistetyn kiemurakuvion, jonka sudin kuparisella, metallisen kiiltävällä akryylivärillä. Normaalisti kädenjälkeni on hyvinkin yksityiskohtiin tarttuvaa ja tyylini on realismiin pohjautuva, mitä maaleihin ja kyniin tulee, joten oli varsin vapauttavaa tehdä kerrankin jotain näin yksinkertaista ja nopeaa. Lopulta tämä oli kuitenkin juuri se mitä halusin – rentouttavaa maaleilla sutimista ja aukeaman tuhoamista. Aina haasteisiin tarttumisenkaan ei tarvitse olla mitään perfektionistista rakettitiedettä, joskus on vaan kiva osallistua.

– Milja

Vuosi yksissä kansissa

Sain muutama viikko sitten kasattua vuoden 2018 Color Crushini vihdoin kasaan. Loppuvuoteen kasaantuneet kiireet tarkoittivat, ettei mulla vain yksinkertaisesti ollut aikaa tuunata kyseistä kalenteria tahtomallani tavalla, ja se näkyi tyhjien sivujen merkeissä. Halusin kuitenkin kasata koko vuoden samoihin kansiin – kuten olin tehnyt edeltävänäkin vuonna – joten vähitellen ajan kanssa tartuin kaljuihin aukeamiin.

Kalenterin kanssa voi harrastaa monella tavalla, mutta minulle se tapa vaan nyt sattuu olemaan sellainen, etten voi luovuttaa kesken. Ajatuskin puoliksi täytetystä CC-parasta tuntui epämiellyttävältä. Moni olisi varmasti jättänyt viimeiset sivut suosiolla täyttämättä, sillä eihän niitä varsinaisesti enää tarvitse seuraavan vuoden helmikuussa muistella. Minä kuitenkin palasin niihin, kunnes paketti oli kasassa.

Täysinäinen ja pursuileva kalenteri, jonka nepparin sain juuri ja juuri kiinni, miellyttää silmääni älyttömästi toisen pullukkakalenterin kanssa hyllyllä. Sivuille mahtuu monia muistoja, sitä enemmän tarroja, ja halutessani voin palata mihin viikkoon vain ja ne ovat osa kokonaisuutta.

Perfektionismi on pahimmillaan raadollista pakkotyöskentelyä, mutta onneksi kalenteriharrastuksen kanssa se ei osaltani kuitenkaan ole mitenkään tappavan vaarallista. Mieluummin käytän tunteja pienesti pakottaen itseni väsäämään vuoden viimeisiä viikkoja pari kuukautta myöhemmin kalenteriin, kuin tyydyn vajaaseen pakettiin. Ja jos totta puhutaan, ei mulla olisi varmaan ollut parempaakaan tekemistä. Siispä tarroja ja washeja kehiin!

Tätä kirjoittaessani en ole edes aloittanut rakentamaan vuoden 2019 Color Crushiani, vaan olen kirjannut menoni ainoastaan saamaani Personal Planneriin. Onneksi en jaksa ottaa aikaansaamattomuudesta stressiä, sillä tiedän palaavani pinkin CC:n pariin, kun minulla on sille paremmin aikaa ja jaksamista. Se ei onneksi voi karata mihinkään odotellessaan.

– Milja