Vuosi 2019 oli monelle aikamoinen hurrikaani, enkä itsekään siltä välttynyt. Mukavana vakiona kaaoksen keskellä oli kuitenkin kaunis, pinkki ja muheva Color Crushini, jonka itselleni tyypilliseen tapaan täytin taas tammikuun ensimmäisestä joulukuun viimeiseen.
Olen löytänyt vuosien varrella itselleni sopivan koristelutyylin, josta tykkään visuaalisesti, ja jonka tekemisestä tykkään kovasti. Tarrojen ja teippien liimaaminen sivuille toimii jonkinlaisena rauhoittavana nollaamisena hektisen elämän keskellä, ja lopputulosta on kokonaisuutena mukava katsoa – kuten myös on kiva katsoa täysinäisten plannereiden tämänhetkistä trioa, joka työpisteeltäni löytyy.
Yksi vuosi alusta loppuun on hauska toteuttaa samoihin kansiin. Ymmärrän myös tarpeen useamman kalenterin välillä seilaamiselle, sillä olisihan se hauska vaihdella useiden kansien välillä – kauniita vaihtoehtoja ainakin on! Lompakkoni onneksi ja iloksi yksi kalenteri per vuosi pitää minulla jatkuvaa kalenterirauhaa yllä, ja en toistaiseksi ainakaan koe tarvetta muuttaa tapojani. Tässä on hyvä juuri nyt.
Kalenterimanian ryhmässä tulee puheenaiheeksi usein erilaisten arkkimuotoisten tuotteiden erot. Monelle sanat ”vellum” sekä ”asetaatti” ovat lähinnä paljon puhuttuja mysteeriasioita tavallisen paperin rinnalla.
Paperi itsessään ei varsinaisesti mitään yllätyksiä tässä postauksessa tuo mukanaan, mutta se toimii hyvänä vertailukohteena muiden termien vierellä.
Vellum eroaa niin sanotusta ”tavallisesta” paperista koostumukseltaan ja ulkonäöltään. Vaikka molemmat kulutustavarat on valmistettu selluloosakuidusta, ja ne ovat kummatkin papereita, on vellum nimensä lailla täysin erilaista. Vellum valmistettiin itse asiassa entisaikoina venytetystä, usein vasikan, nahasta – mutta on nyttemmin modernisoituneiden tekniikoiden ansiosta lähes aina paperimassasta tehtyä.
Vellum on miltei muovimaisen pinnan omaavaa, läpikuultavaa paperia. Sen valmistuksessa selluloosakuidusta prosessoidaan ilma kokonaan pois, jolloin kuidun kosteuden ansiosta paperista tulee lopputulokseltaan läpikuultavaa. Vellumin pinta on usein kiiltävää, sileää, ja tuntuu hieman hienovaraiselta käsitellessä. Sormituntumasta huolimatta vellum on kestävää paperia, jota voi käyttää niin kirjoittamiseen, askarteluun, kalenterin välilehtien tekoon tai sille tulostamiseen.
Asetaatti, eli usein kalenteriharrastuksessa asetaattikalvoina käytetty, on myös selluloosa- tai puuvillapohjainen tuote. Vaikka asetaatti tehdään useimmiten puumassapohjasta, kuuluu se polymeerimuovien porukkaan. Asetaattia on saatavilla sekä täysin läpinäkyvänä, värjättyinä, että kuvioituina versioina.
Materiaalina asetaatti on kevyttä, muovista, joustavaa ja kestävää kalvoa. Nykyään useat asetaattityypeistä ovat myös täysin biohajoavia, sillä sitä on mahdollista tuottaa täysin ympäristöystävällisenä, mitä se jo valmiiksi on öljyttömyytensä ansiosta. Moni ruokavalmistekin hyödyntää läpinäkyvää, ohutta asetaattikalvoa pakkauksissaan nykyään, kun ennen asetaatti kuului lähinnä piirtoheittimien kalvoille. Kalenteriharrastuksessa asetaatti toimii erinomaisesti muun muassa välilehtien ja kirjanmerkkien tekemiseen.
Pähkinänkuoressa nämä kolme tuotetta on helppo ajatella ikkunan muodossa, niin järjettömältä kuin se kuulostaakin. Paperi on verrattavissa verhoilla pimennettyyn ikkunaan, josta ei pysty näkemään ulos. Vellum on kuin jään ja pakkasen huurtama ikkuna, josta näkee ulkopuolelle, mutta näkymä on huurteisen sumea. Asetaatti puolestaan on aurinkoisen kesäpäivän puhdas ja kirkas ikkuna, josta pystyy katselemaan ohikulkijoita niin tuomitsevasti kuin haluaa.
Toivottavasti tästä pienestä infopaketista oli apua! Mukavaa keskiviikkoa kaikille.
