Avainsana: mielen työstäminen

Kirje vuodelle 2024 – Janita V.

Hei 2024,

olen aiemmin ollut niitä ”New Year, New Me” -tyyppejä, jotka lupaavat aina vuoden alussa aloittaa jonkinlaisen elämäntapamuutoksen. Ostetaan jäsenyys kuntosalille, aloitetaan joulun herkuttelun jälkeen dieetti ja unohdetaan koko lupaus maaliskuuhun mennessä. Omalla kohdallani olen todennut, että on aivan turha tehdä minkäänlaisia lupauksia, kun en niitä kumminkaan pidä. Miksi tuhlata energiaa johonkin vain sen vuoksi, että uudenvuoden lupauksia kuuluu tehdä. Tuleeko paine uudistumiseen jostain ulkopuolelta? Media syöttää meille jatkuvasti uusia ideoita, joita aivomme imuroivat sisäänsä tietämättämme. Pysähtyessä miettimään saatat huomata, että juurisyy lupaukselle ei olekaan sinä itse vaan jokin ulkopuolinen tekijä. Oletko miettinyt, jos et tänä vuonna lupaisikaan mitään, ei paineita, ei turhia odotuksia.

Ei lupauksia vaan toiveita ja haaveita. Haluan tänä vuonna keskittyä enemmän omaan hyvinvointiin. Toivon löytäväni jaksamista aloittaakseni ADHD-tutkimukset ja saavani Perjantaipäiväkirjoissani esille tuomani 99 muuta kanavaa jonkinlaiseen järjestykseen pääni sisällä. Toivon tämän auttavan myös siihen, että tulevaisuudessa minun on helpompi saada aloittamani työt tehdyksi. Toivon, että saan luettua kaikki #PorttolaLukee24 -haasteen 12 kirjaa vuoden loppuun mennessä. Toivon myös löytäväni uudelleen innon vesiväreillä maalaamiseen ja monipuolisempaan kalenteriaskarteluun.

Varovaisesti haaveilen uuden harrastuksen aloittamisesta tai vanhaan palaamisesta. Viime viikkoina mielessäni on käynyt ajatus siitä, että haluaisin aloittaa tanhun uudelleen. Samalla mietin osaanko enää mitään ja olenko liian vanha aloittamaan tanssia uudelleen. Mitä jos kehoni ei löydäkään rytmiä enää samalla tavalla kuin vuosia aiemmin. Työnantajan tarjoamaan savityöryhmään ilmoittautumisen missasin loppuvuodesta, mutta kenties yritän päästä mukaan nyt keväällä. Haaveilen myös pidennetyn viikonlopun reissusta Berliiniin tai Lontooseen keväällä puolisoni kanssa.

Ennen kaikkea toivon vuoden 2024 olevan hyvä, kun ei aseta rimaa liian korkealla on kaikki sen yli menevä vain plussaa.

-Janita V.

Perjantaipäiväkirja – Janita V.

Keväästä saakka minusta on tuntunut, että ajatukseni käyvät ruumiillista toimintaa nopeammin. Huomaan yrittäväni hoitaa useaa tehtävää yhtä aikaa ja harvoin onnistun saamaan mitään niistä tehdyksi. Ajatukseni vaeltavat pois tehtävistä, jotka eivät kiinnosta minua ja siirrän niitä loputtomasti tulevaisuuteen. Esimerkiksi kirjoittaminen on yksi niistä asioista, jota en millään muotoa tunne omakseni. Siksi jätän tällaiset asiat viime hetkeen ja lopulta istun yöhön saakka kirjoittamassa, että saan sovitut tehtävät määräaikaan mennessä hoidetuksi.

Haluaisin lukea enemmän kirjoja, mutta jos teksti ei heti kiinnosta minua tai tunnu helposti luettavalta jätän sen kesken. Hyllyssäni on monta kesken jäänyttä kirjaa, joille en ole antanut uutta mahdollisuutta. Lukemisen olen yrittänyt korvata äänikirjoilla. Sitä luulisi olevan helppo keskittyä kuuntelemaan kuulokkeista tulevaa ääntä. Todellisuus on kuitenkin aivan muuta. Aivoni ovat kuin televisio, jossa kaikki kanavat ovat yhtä aikaa päällä. Yritä siinä sitten keskittyä yhteen äänilähteeseen, kun 99 muuta kanavaa huutaa vieressä.

Illalla pään tyynyyn laskiessani televisio on edelleen päällä, vaikka kuinka väsyttäisi. Yritän käyttää kaiken energiani niiden 99 kanavan sulkemiseen ja keskittää mieleni niistä yhteen. Nuku, nuku, nuku. Voi, kuinka ihanaa olisi vain laskea pää tyynyyn ja viisi minuuttia myöhemmin olla täydessä unessa. Aivoni ovat kuitenkin toista mieltä. Nousen käymään pissalla vähintään kahdesti, vaikka olisin juuri nukkumaan mennessä käynyt tarpeillani. Huomaan mieleni vaeltavan loputtomassa ajatuksien valtameressä, jossa minä pikku sintti yritän räpiköidä eteenpäin.

Keväästä saakka olen käynyt keskustelua itseni kanssa mahdollisesta syystä aivoissa jatkuvasti käynnissä olevalle toiminnalle. Olen keskustellut ystävien ja perheenjäsenten kanssa. Olen tehnyt netissä aikuisille suunnatun ADHD-testin ja todennut, että kaikki testin kysymykset ovat paikkaansa pitäviä kohdallani. Silti en ole saanut aikaiseksi viedä asiaa eteenpäin, vaikka tiedostan hyvin miten paljon apua siitä voisi olla. Sitä vain on hirveän vaikeaa myöntää itselleen, että omassa mielessä on jokin vialla. Sitä ei olekaan niin tasapainoinen ihminen, kun on itsestään ajatellut.

-Janita V. ja ne 99 muuta kanavaa