Avainsana: Mielen hyvinvointi


heinä
2023

Perjantaipäiväkirja – Janita V.

categories: Black Friday

Keväästä saakka minusta on tuntunut, että ajatukseni käyvät ruumiillista toimintaa nopeammin. Huomaan yrittäväni hoitaa useaa tehtävää yhtä aikaa ja harvoin onnistun saamaan mitään niistä tehdyksi. Ajatukseni vaeltavat pois tehtävistä, jotka eivät kiinnosta minua ja siirrän niitä loputtomasti tulevaisuuteen. Esimerkiksi kirjoittaminen on yksi niistä asioista, jota en millään muotoa tunne omakseni. Siksi jätän tällaiset asiat viime hetkeen ja lopulta istun yöhön saakka kirjoittamassa, että saan sovitut tehtävät määräaikaan mennessä hoidetuksi.

Haluaisin lukea enemmän kirjoja, mutta jos teksti ei heti kiinnosta minua tai tunnu helposti luettavalta jätän sen kesken. Hyllyssäni on monta kesken jäänyttä kirjaa, joille en ole antanut uutta mahdollisuutta. Lukemisen olen yrittänyt korvata äänikirjoilla. Sitä luulisi olevan helppo keskittyä kuuntelemaan kuulokkeista tulevaa ääntä. Todellisuus on kuitenkin aivan muuta. Aivoni ovat kuin televisio, jossa kaikki kanavat ovat yhtä aikaa päällä. Yritä siinä sitten keskittyä yhteen äänilähteeseen, kun 99 muuta kanavaa huutaa vieressä.

Illalla pään tyynyyn laskiessani televisio on edelleen päällä, vaikka kuinka väsyttäisi. Yritän käyttää kaiken energiani niiden 99 kanavan sulkemiseen ja keskittää mieleni niistä yhteen. Nuku, nuku, nuku. Voi, kuinka ihanaa olisi vain laskea pää tyynyyn ja viisi minuuttia myöhemmin olla täydessä unessa. Aivoni ovat kuitenkin toista mieltä. Nousen käymään pissalla vähintään kahdesti, vaikka olisin juuri nukkumaan mennessä käynyt tarpeillani. Huomaan mieleni vaeltavan loputtomassa ajatuksien valtameressä, jossa minä pikku sintti yritän räpiköidä eteenpäin.

Keväästä saakka olen käynyt keskustelua itseni kanssa mahdollisesta syystä aivoissa jatkuvasti käynnissä olevalle toiminnalle. Olen keskustellut ystävien ja perheenjäsenten kanssa. Olen tehnyt netissä aikuisille suunnatun ADHD-testin ja todennut, että kaikki testin kysymykset ovat paikkaansa pitäviä kohdallani. Silti en ole saanut aikaiseksi viedä asiaa eteenpäin, vaikka tiedostan hyvin miten paljon apua siitä voisi olla. Sitä vain on hirveän vaikeaa myöntää itselleen, että omassa mielessä on jokin vialla. Sitä ei olekaan niin tasapainoinen ihminen, kun on itsestään ajatellut.

-Janita V. ja ne 99 muuta kanavaa


kesä
2023

Perjantaipäiväkirja – Inka

categories: Black Friday

MAINOS: kuvissa näkyvä kalenteri saatu Ajastolta.

Heipä hei perjantaipäiväkirja, täällä kirjoitteleepi Inka. Melko väsynyt Inka. Mutta huomattavasti pirteämpi kuitenkin kuin tuossa pari kuukautta takaperin. Alkuvuodesta nimittäin ikävä ja vanha tuttu masennus pääsi taas hiipimään läsnä elämään. Se luikerteli sielun sopukoihin ja mieleen, ja ennen kuin sitä huomasikaan, oli se tarrannut otteensa kiinni lujaa eikä päästänyt irti itsekseen.

Jos voi sanoa että aiemmasta masennustaustasta on jotakin ”iloa”, niin se että tiesin kokemuksesta tarvitsevani apua ja sain lähdettyä sitä hakemaan. Ja nyt täytyy nostaa hattua meidän työterveyshuollolle, koen että asiastani on otettu hyvä koppi enkä ole kokenut tulleeni vähätellyksi tai ohitetuksi. Jaksaminen ei ole vieläkään niin sanotusti normaalia, mitä normaali nyt sitten ikinä onkin, mutta elämä alkaa pikkuhiljaa voittaa. Sairausloma, keskustelukontakti ja lääkitys ovat saaneet kuuluisan valon tunnelin päässä taas syttymään. Enkä ole viime viikkoina enää esimerkiksi laittanut juustoa mikroon, joten sanoisin että keskittymiskykykin on lähtenyt paranemaan! Lukeminen on kyllä jäänyt pois päivittäisestä rutiinista ja se kyllä harmittaa, mutta kun ei siihen tällä hetkellä riitä paukkuja keskittyä niin minkäs teet.

Tällä hetkellä arkeen kuuluukin lomailevasta taaperosta huolehtimista, sekä päivittäisten ja viikottaisten arkiaskareitten priorisoinnista ja jaksamiseen sopivasta skaalaamisesta. Sekä omien ilonaiheiden etsimisestä, onnen tunteiden keräilemisestä pala palalta kohti parempaa vointia. Ehkä tämä romahdus herätti myös miettimään sitä kuka minä olen, ja mistä nautin – sen lisäksi että olen äiti. Ei sitä oikein haluaisi ajatella hukanneen itseään äitiyteen, mutta aika paljon aiempaa enemmän huomaan että voisin upottaa elämään myös ihan ikiomia juttuja. Ja olen kiitollinen siitä että Kalenterimania ja ihmiset tässä yhteisössä on yksi niistä asioista, jotka kuuluvat arkeen ja pitelevät pinnalla silloinkin kuin vain ajelehtii. Mutta en ole uponnut kokonaan, täällä kellutaan!

-Inka