Se tunne, kun haluaisit tehdä jotain, mutta et vaan saa kiinni siitä, että mitä. Kaikenlaisia ihania tavaroita on pitkin poikin pöytää, ja sun rakas bujosi pötköttää siinä pöydällä. Otat sen käteen. Katselet, selailet – aukemat huutavat yhtä tyhjää kuin inspiraatiosi. Laitat kannen kiinni ja siirrät bujon taas omalle paikalleen pöydällä. Tänään ei saa mitään aikaan, ehkä huomenna. Huomenna ei ollutkaan aikaa, ehkä ylihuomenna…. Noidankehä on valmis. Olet jo melkein päättänyt lopettaa koko touhun, kun ei inspiraatiota tuunaamiseen kuulu. Tyhjiä pistesivuisia muistikirjoja on erilaisia hyllyssä. Hiplaat niitä kaikkia ja haluttaisi alkaa tekemään kokonaan uutta bujoa. Siirtää vanha kirjahyllyyn. Mutta jokin pidättelee. Mikä?
Tätä rallia jatkuu useamman viikon, kuvio on aina lähes sama. Uusia muistikirjoja selaillessa ja hiplaillessa pystyt jo kuvittelemaan, että millaista haluat tehdä sinne, minkä tyylistä. Mitä listoja ja mitä et. Edelleen jokin pidättelee. Mutta vanhaankaan et saa mitään tehtyä. Täytät käytössä olevaan rengaskalenteriin päivän tärkeät muistettavat ja tulevat menot. Ei juurikaan koristeluita. Inspiraatiolähde on kuiva kuin sahara. Selaat kalenterimanian ryhmää ja katselet kaikkia ihania kuvia, joita muut lataavat kansioihin. Tuntuu, että itse ei osaa tehdä mitään niin kaunista. Kuulostaako tutulta? Inspiraatio on kadonnut ja omat kalenterit tuntuvat tylsiltä muiden kalentereihin verrattuna. Tai sitten ei ole aikaa ja kaikki jää tekemättä. Haluttaa heittää kaikki tarvikkeet ja kalenterit roskiin tai myyntiin.
Minulla on ollut tosi kiireinen kesä. On ollut reissuja ja kavereita sekä sukulaisia on käynyt kylässä. Työt ovat vieneet paljon aikaa, ja hirmuisat helteet verottaneet jaksamista ja voimia. Joko ei ole kerinnyt tekemään bujoa tai sitten ei vaan ole tullut inspiraatiota. Viikkoaukeamat tekemättä, liikaa tyhjiä sivuja. Pari kiireessä tehtyä viikkoa näyttävät todella tyhmiltä. Haluttaisin repiä ne irti. Mutta yksi jaloista päätöksistäni bujoni suhteen on ollut se, että sivuja en revi, enkä liimaa yhteen. Jos menee pieleen niin sitten menee ja niitä joko korjataan parempaan tai annetaan olla. Ne toimivat muistuttajina, että ei näin tai sitten ne ärsyttävät. Olen tavallaan perfektionisti bujoni kanssa. Kaiken pitäisi olla juuri oikein ja suorassa. Vinossa oleva washikin ärsyttää. Tai lokero, jonka koko onkin yhden ruudun verran pielessä. Bujo on mulle luovuuden aitta, ja inspiraation tyhjennyspaikka. Kaiken teen itse kokonaan itselleni. Mutta mitä sitten, kun et itsekkään tiedä, mihin olet tyytyväinen? Kun ei tule ajatuksia, että nyt teen näin.
Lopulta sitten keksin laittaa kalenterimanian ryhmään aloituksen. Mitä tehdä, kun inspiraatio on hukassa? Jatkanko vanhaa vai aloitanko uuden? Laitoin myös kuvan tyhjistä muistikirjoistani, että mikä näistä, kun en edes sitä osannut päättää. Luin vastauksia ja hiplailin taas vanhaa bujoani. Sivuja oli ihan liian monta vielä tyhjänä, jotta olisin sen malttanut jo hylätä. Päätin mennä katselemaan bullet journal-kansion kuvia. Ihania aukeamia ja kokonaisuuksia ruudun täydeltä. Löydän kuvan, jonka aukeaman asettelu miellyttää kovasti silmääni. Simppeli, käytönnöllinen ja nopea tehdä. Kokeilisiko? Micron-kynä käteen ja viivotin toiseen. Tyhjä aukeama eteen ja laskemaan pisteitä. Piirrän viivoja ja kirjoitan päivämääriä. Tämähän toimii!!! Yhtäkkiä joku pato aukeaa. Juuri tätä tarvitsen juuri nyt! Lisää viivoja ja päivämääriä. Kuukausi tulee tehtyä. Miten aloittaisin uuden kuukauden?
Taas selaamaan kuvia. Ja löydän idean, jonka jalostan mieleisekseni. No niin, tämähän sujuu!! Inspiraatio on löytynyt. Kirjoitan aloitukseeni tilannepäivityksen. Se saa tykkäyksiä. Jatkan hullua vauhtia viivojen piirtelyä ja sivuja valmistuu mahdotonta tahtia. Nyt tuntuu taas hyvältä. Draama ohi. Kiitos KALENTERIMANIA – taas löytyi apua ja tukea!! Kiitos #maniaperhe!
Loppu hyvin, kaikki hyvin
Rakkauvella Eiksu
