Tiedätkö sen tunteen, kun kävelee hirveällä kiireellä työpöydän tai tuunauspisteen ohi ja katsoo kaihoisasti kalenteria (lue: kalentereita) tietäen, että aikaa tuunaamiselle ei ole? Mä tiedän. Kaihoisasti ajattelet kalenterin tyhjiä tuunaamattomia viikkoja, kun elämässä vain on niin paljon ylimääräistä, että rentoutumiseen käytetty aika menee lähinnä nukkuessa.

Työpäivät, työmatkat, arki taaperon kanssa, auton hajoaminen, uuden etsiminen, muuttohäslinki ja muuttoon liittyvien asioiden hoitaminen eivät paljoa tilaa jätä rentoutumiselle.

Tilanne teki sen, että pakko oli priorisoida kaikki asiat. Mikä on tärkeintä? Lapsen hyvinvointi etusijalla, mutta tottakai täytyisi muistaa se omakin hyvinvointi, töissä käymisen lisäksi, jotta saisi katettua elämisen. Silti tiedän että stressin ja häseltämisen alla ei olisi kovinkaan mahtavaa inspiraatiovirtaa ollut. Ainakaan itse en saa tuunauksestakaan irti sitä kaikkea iloa jos teen sen puoliteholla. Suosiolla kalenterit päätyivät muuttolaatikoihin aika nopeasti jo heti pakkauksen alkuun.

Voitte vain kuvitella, kuinka Kalenterimanian ylläpitäjänä koin suurta harmitusta siitäkin, että ryhmään käytetty aika väheni niin minimiin, etten ehtinyt olla mukana pariin viikkoon edes ryhmässä. Täytyy kiittää onneaan ettei tämmöinen kiire ole pysyvä tila! Toisaalta taas tulin nauttineeksi suuresti tästä kaikesta häslingistä, kun vihdoin on jokin suunta jota kohti mennään, jonka eteen voi tehdä konkreettisia asioita.

Silti hämmennyin suuresti siitä, että se mikä aiemmin on tarvinnut paljon suunnitelmia ja aikataulutuksia sujui nyt kuin itsellään. Muutto ei tietenkään ollut ensimmäinen kerta, nyt jo 11. muutto elämäni aikana. Aiemmin olen aikatauluttanut ja suunnitellut hyvissä ajoin etukäteen mitä kukakin tekee ja milloin. Nyt ilman suunnitelmia en stressannutkaan koko muuttoa lähellekään niin paljoa kuin aiemmin ja muutto oli alta pois ennen kuin kerkesin kissaa sanoa. Ei tarvinut laskea päiviä muuttoon kun kaikki päivät olivat täynnä tekemistä.

Kalenteri olisi ollut oiva apuväline kaiken ylös laittamiseen, eikä listatkaan olisi jääneet ”to do”-listoiksi, vaan olisi voinut hihkaista kaiken tämän touhuamisen jälkeen että ”ta da”!

Nyt kun kaikki on paikallaan, muutto ohitse ja käytännön asiat hoidettuina, autoasiat järjestettyinä – alkaa inspiraatiokin palata. Ajatuksille onkin tilaa. Stressi, ahdistus ja alakuloisuus ovat poissa. Enää ei tarvitse pakata ja purkaa laatikoita, vaan nyt voi alkaa nauttia elämisestä. Arjesta. Kalenterimaanikot tietävät tunteen; työpöydän uudelleen järjestäminen sai ideapankin taas rullaamaan, joten tämä kone on voideltuna kaikkeen uuteen, toisin kuin hajonneen autoni moottori.

– Mira R.