Avainsana: menneisyys

Kun kaupasta ei löydy mieleistä…

Useampi vuosi sitten, tarkemmin ottaen syksyllä 2011, en löytänyt mieleistä (tai edes välttävää) kalenteria mistään. Kiersin kaikki Helsingin kirja- ja askartelukaupat tuloksetta ja mietin, että mitäs nyt. Olin tuolloin luova 19-vuotias taidelukiolainen ja päätinkin ostaa tyhjän muistikirjan ja tehdä ihan oman kalenterin. Tämä Muumikansi puhutteli silloin jostain syystä, sekä valkoiset hieman peruspaperia paksummat sivut.

Hullun hommaa, sanon näin jälkeenpäin! Tein suuremmat linjat vesiliukoisilla puukynillä sekä vesiväreillä, välillä hieman kiireessäkin. Viikolla oli aina tietty väri, ja värit kiersivät niin, että jokaisen kuukauden viikot olivat aina tietyn väriset (olipas hankalasti selitetty)! Muistin siis, mitä ”punaisella viikolla” tapahtui ja siten oli helpompi jäsennellä suuria kokonaisuuksia. Näin jälkikäteen katsottuna tämä oli vasta pientä alkusoittoa nykyiselle manialle, mutta kyllä vaan vanhojen merkintöjen, väliin liimattujen kuvien ja teipattujen lipukkeiden katseleminen herättää lämpimiä ajatuksia. Mukana oli erilaisia osioita mm. lukujärjestyksille, bussiaikatauluille, katsotuille oopperoille (voi kyllä!), erilaisten korkeakoulujen pääsykoemateriaaleille ja pääsyvaatimuksille, kavereiden kotiosoitteille, tulevien lasten nimille (tää on ollu vakkari jo pitkään), lahjalistoille…

Tässä teillekin muutama kuva, koitin katsoa asiallisimmat aukeamat, heh! Nää olkoon rohkaisuna kaikille, jotka miettii osaako tehdä itse! Antaa mennä vaan!

Teinikalenteri

Teinkalenteri oli 70- ja 80-luvulla joka tytön must. Farkkujen toisessa takataskussa oli värikäs ylisuuri varsikampa ja toisessa teinari, ainakin niin kauan, kun se taskuun mahtui. Siihen aikaan ei juurikaan ollut mitään tuunaustavaraa, joten koristeluun käytettiin erivärisiä kyniä, piirroksia, pääsylippuja ja Suosikista leikattuja juttuja.

20160513_074425
Teinari toimi lähinnä minikokoisena päiväkirjana, minkä vuoksi sitä varjeltiin tarkoin  ettei se joutunut vääriin käsiin. Sinnehän merkittiin ylös kuumimmat poijat ja ilkeimmät juorut.

20160513_074953

Kirjoitustila oli tosi rajallinen, joten pienen pieni käsiala oli tarpeen, mikä ei ollut opettajien mieleen ,sillä tietenkin kokeet ja aineet kirjoitettiin myös tällä minikäsialalla. Koska kirjoitustila loppui yleensä kesken lisättiin päivän kohdalle haitarille taitettu lisäpaperi. Minkä vuoksi kalentetista tuli toivottoman paksu ja sen mukana kuljettaminen oli tosi haasteellista. Koska sitä ei reppuun voinut jättää vartioimatta.

20160513_075159
Koska kalenteri oli koululaiskalenteri, siinä oli myös opiskeluun liittyvää asiaa, mutta aika suvereenisti ne ohitetiin ja näitä sivuja sitten peitettiin erilaisilla kuvilla ja kirjoituksilla.

Teksti ja kuvat: Anneli Oivanen