Avainsana: menneisyys

Kurkistus vanhoihin päiväkirjoihin

Olen aiemmin muistellut vanhoja kalentereitani täällä kalenterimanian blogissa, ja nyt jonkinmoisessa mielenhäiriössä päätin kaivaa pitkän tauon jälkeen esille myös muutaman vanhan päiväkirjan. Itselläni kalenterit ja päiväkirjat ovat kulkeneet tietyllä tapaa aina käsi kädessä, ja ovatkin nykyisessä käytössä sulautuneet lähes toisiinsa.

 

Kun vasta suunnittelin tekeväni tälläistä postausta, muistini mukaan päiväkirjoissa oli kirjoituksia ihastuksista, harmittelua kotitöistä ja ehkä kertoilua siitä mitä on milloinkin tehnyt. Mutta mitä kaikkea Gimmel-kansien syövereistä paljastuikaan..

Sieltä nimittäin paljastui kaikkea mitä aavistelinkin, ja enemmän! En lainkaan muistanut, että sivuilta löytyisi liimattuna niin paljon erinäköisiä asioita. Leffalippuja, ja pieniä irtolappusia toki, mutta niiden lisäksi! Kuivattuja kukkia, kasvien ja puiden lehtiä, linnun sulkia, jäätelöpapereita, Islantilainen kolikko.. tämähän on ollut oman aikansa smash book! Ja art journal myös – sen verran paljon olin myös piirrellyt päiväkirjaan!

Vaikka suurimmaksi osaksi kirjoitusten sisällöt nostattavat nolouden tunnetta ja tekisi mieli vajota maan alle merkintöjä lukiessa, niin on myös hauskaa, kuinka askartelijanäpertelijä-luonne puskee rivien välistä läpi paikoitellen. Ja voi kuinka ihanaa olisikaan olla taas pieni tyttö ja päästä mummin kanssa Tiimariin ostoksille!

”Oltiin viikko mummin luona. Oli aika kivaa. Käytiin paljon kävelemässä ja pelattiin smurffista naapurin tytön kanssa. Tosi kivaa oli se kun päästiin käymään Tiimarissa! Sain hienon vihkon. Aion piirtää sinne. Siellä olisi ollut myös ihania tarroja, mutta niitä en saanut. Illalla syötiin pinaattilettuja.” 

Yhtäläisyytenä nykyisiinkin tapoihin löytyi myös listaamisesta! Teen nykyäänkin paljon listoja. Muistilistoja, to do-listoja, listoja lempiasioista.. Ja listoja löytyi myös näistä reippaasti yli kymmenen vuotta vanhoista merkinnöistä. Esimerkiksi yksi kokonaisen sivun mittainen erittely siitä, mitä irtokarkkeja olin karkkipäivänä valinnut 😀

♥, Inka

Muistot vain jäi

Nuorena säästin kaikki kalenterini, KAIKKI. Niitä oli iso kassillinen jo siinä vaiheessa kun muutin ensimmäiseen omaan kotiini.

Olen aina ollut sellainen joka säästää kaiken. Sellainen pieni hamsteri. Vanhat kalenterit, päiväkirjat, vihot, kansiot ynnä muut. Kaiken millä vähänkään voi olla vielä tunnearvoa.

Sitten yhdessä muutossa kaikki vanhat kalenterini ja päiväkirjani hävisivät. Menivät vahingossa roskiin, katosivat kuormasta, en tiedä. Mukana katosi myös kassillinen vanhoja valokuvia. Sitä menetettyjen muistojen määrää!

img_20161123_1846421

Mukana oli relax-kalentereita parikin kappaletta, demi-kalenteri, rengaskalenteria ym. Ja niitä muistoja ja salaisuuksia. Yläasteen kalenterit vielä olisi ollut ehkä sisällöltään sellaisia mitkä olisi voinut vaikka lapsille säästää luettavaksi joskus kun ovat siinä iässä, että äiti ei ymmärrä nuoria (todisteeksi että onpas äitikin joskus sentään ollut myöskin nuori). Siitä parin seuraavan vuoden kalenterit olisi ollut visusti lukkojen takana. Omaksi iloksi, silloin kun tekee mieli muistella menneitä. Tai ehkä lähinnä nauraa niille. Mitä on Miran kanssa tullut tehtyä silloin joskus vuonna nakki ja papu. Kaikki kun tottakai piti kirjoittaa ylös. Lukiossa ollessa, ensimmäiseen omaan kotiin muutettua, ihastukset, rakastumiset, vihat, surut. Kyllä harmittaa ja paljon, ja usein.

 

Toisaalta kun niitä aikoja rupeaa oikeasti muistelemaan, niin tulee kyllä mieleen myös että ehkä hyväkin ettei ole todistusaineistoa nuoruuden toilailuista. Osa olisi kiva pitää muistissa, mutta osa saa kyllä hyvin mielin hävitä kadonneiden kalentereiden mukana.

 

Tyydyn siis jatkossakin vain ihailemaan teidän muiden vanhoja kalentereita ja niitä kaikkia ihania tarinoita niiden takana.

Vieläkö sinulla on vanhat kalenterisi tallessa? Ovatko visusti piilossa, vai uskaltaisiko niihin muutkin kurkata?

 

-Sanna