Avainsana: memory planner

Kesäheilan kohtalosta

Kesä oli ja meni, mitä jäi käteen? No ainakin yksi Personal Plannerin pistesivuinen mini-vihko söpöine, nahkaisine kansineen. Loman korvalla aloin kaivata jotain nopeaa ja näppärää, pientä ja muuntautumiskykyistä. Kaikkeen tällaiseen tarvitaan ihan ensiksi juurikin se kulman takana kutkutteleva, pitkä kesäloma ja ripaus seikkailunhalua (tai vaihtoehtoisesti vain tuuliviiriys maximus).

Kun vihko kansineen sitten saapui, aloitin koko projektin tekemisen yksinkertaisesti kaavailemalla loman ajalle viikkoaukeamat. Halusin myös päästä eroon isosta kasasta viikonpäivä- sekä numerotarroja, joten tässä oli tilaisuuteni toteuttaa se. Lopputulos on tosin se, että yllä näette koko neljän viikon projektista sen yhden ainoan, oikeasti käytetyn ja täytetyn aukeaman.

Kunnollinen kesäheila ei kuitenkaan ole, jos se ei sisällä ainakin yhtä rykäisyä talteen kerättyjä muistoja. Omassani on kahden ensimmäisen viikon kuvat siististi ja kivasti sommiteltuna, ja ne loput… No niitä postasin sitten pitkin internettiä, mutta tänne vihkoon ne eivät päätyneet.

Lisäksi keräsin vihkoon talteen esimerkiksi eri kesälomakohteidemme tärppitietoja, kuten Tukholmassa sijaitsevan Panduro Hobbyn osoitteen ja aukioloajat. Mitä tästä opimme? Lähes jokaisella on varmasti mainiot lähtökohdat ottaa tällainen kesäheila, ja isolla osalla saattaa olla hyvät mahdollisuudet saattaa tällainen projekti loppuun. Itselläni kävi niin, että kansien väliin on päätynyt jotain muuta, ja 3D-tarroista pursuileva kesäheilani saa paikkansa lipastosta.

Oliko teillä muilla kesäheilaa?

Terveisin Suvi, tuuliviiri

Kotiäidin oma aika

Hyppäsin mukaan sceneen odottaessani esikoistani kesällä 2018. Jo aiemmin olin seuraillut, ihastellut ja kadehtinut internetissä bujoilijoiden ja muiden kalenterityttöjen kauniita kansia ja sivuja (ja taskuja, herra mun vereni ne taskut!). Mutta tässä vaiheessa itselläni ei olevinaan ollut aikaa lähteä mukaan tähän touhuun. Sitten jäin äitiyslomalle heinäkuussa, silloin kaivoin kaikki hilloamani välineet, hankin vähän uusiakin ja olin valmiina aloittamaan – kunnes tuli elokuinen esikoinen.Taaskaan minulla ei ollutkaan enää aikaa.

Uusi vuosi toi kuitenkin uutta puhtia. Vauvanhoito alkoi pikkuhiljaa rutinoitua ja isimies ryhtyi varovaisesti ehdottelemaan, josko äiti haluaisi joskus vähän omaa aikaa, ”aloita vaikka joku uusi harrastus!”.

Ajatus bujosta vaihtui lennosta renkaisiin ja ostin kirpulta ensimmäiset personal-kokoiset kanteni. Keväällä kannet menivät vaihtoon löydettyäni rakkaan taivaansinisen Color Crushini, mutta sisältö säilyi kuitenkin samana. Aloin koota kansiini memory planneria, johon merkitsin yksinkertaisen arkeni kohokohtia; lapseni kehitysaskelia, neuvolat, kerhot ja kahvikutsut, mitä herkullista söin ja milloin oli kaunis sää. Mukaan lätkin antaumuksella tarroja, sillä nykyään pyrin välttämään kaiken hilloamisen – ei minulla ole tilaa semmoiselle! Washiteipit saan kätevästi sampleina Facebookin kalenterikirppareilta sekä vaihdoista, jolloin valikoima pysyy hillittynä ja vaihtelua tulee sopivasti. Nautin sivuistani täysinä ja jopa hieman sotkuisina, leikin eri tekstauksilla ja väreillä. Foilia ja glitteriä samaan aukeamaan? Kyllä kiitos.

En tiedä, olisinko entisessä elämässäni koskaan saanut aikaiseksi aloittaa tätä harrastusta, mutta tähän elämäntilanteeseen en voisi kuvitella mitään sopivampaa. Saan kerran päivässä uppoutua omiin näperryksiini, ympäröidä hetkeksi itseni kauniilla asioilla ja luoda konkreettisen lopputuloksen, johon dokumentoituu ainutlaatuinen vaihe elämästäni visuaalisesti miellyttävällä tavalla. Kaupanpäällisenä elämääni pesiytyneen Maniaperheen mieletöntä henkeä ja tsemppiä unohtamatta!

-Laura A