Avainsana: memory planner

Perjantaipäiväkirja – Janita V.

Rakas päiväkirja kuulostaa omaan korvaan kliseiseltä aloitukselta. En oikeastaan edes tiedä miten päiväkirja kuuluisi aloittaa. En ole koskaan pitänyt sellaista. Muistan kyllä lapsuudesta lukolliset päiväkirjat, minullakin oli sellainen. En vain koskaan saanut kirjoitettua niihin mitään tai ainakaan paria riviä enempää. Tekstin tuottaminen ja kirjoittaminen on aina ollut minulle haastavaa, vaikka puhumaan olenkin varsin suulas. Jo ihan peruskoulusta saakka minkä tahansa tekstin kirjoittaminen on tuntunut valtavan työläältä ja sen loppuun saattaminen elämää suuremmalta haasteelta. Siitäkin huolimatta, että olen nettiroolipelannut viimeiset 15-vuotta eli kirjoittanut satoja sivuja fanfictionia bittiavaruuteen.

Olen iloinen, että kalenterin myötä viimeisen kahden vuoden aikana olen saanut kirjoitettua edes jotain ylös. Aikaisemmin kalenteri oli vain syy koristella se kauniisti tarroilla. Nyt se on oikeasti arjenhallinnan työväline, jota seuraan päivittäin. Kalenteri kulkee mukana välillä töissä, viikonloppu reissuilla ja on me joskus istuttu yhdessä kahvilassakin.

Merkittävimmät muutokset omassa kalenterin käytössä ovat olleet vuoden alusta aloittamani värikoodaus asioiden ylös merkitsemisessä ja rutiinin löytäminen. Värikoodaus auttaa hahmottamaan viikon menoja, kun tietty asia on merkittynä ylös tietyn värisenä. Se helpottaa myös löytämään tietyn asian tarrojen täyttämiltä aukeamilta. Rutiinilla tarkoitan, että otan joka päivä itselleni aikaa kalenterin kanssa. Se voi olla lyhyt hetki ennen töihin lähtöä tai töiden jälkeen. Tai vapaapäivänä tunteja kalenterin kimpussa tuunaamista. En luo itselleni enää samanlaisia paineita kalenterin tekemisestä mitä aiemmin. En ota itseeni siitä, jos suunnitelmat menee uusiksi ja en ehdikään silloin, kun olisin ajatellut. Turhien paineiden asettamisen itselle jostain mitä lähtökohtaisesti tekee vain itselleen, on vahingollista. Se lopulta vie halun tehdä yhtään mitään ja ainoa kärsijä olet sinä itse.  

Pääkalenterina toimivan Hobonichi weeksin lisäksi merkitsen menneitä tapahtumia ylös personal kokoiseen rengasplanneriin, joka toimii memory keeping plannerina. Aiemmin merkitsin menneet tapahtumat viikon aikana ylös viikkolehtiöön ja loppuviikosta siirsin kaiken kerralla kalenterin sisään. Tämä toimi hetken, kunnes huomasin, ettei vuorotyötä tekevänä aikaa juuri tiettynä päivänä välttämättä ole tarpeeksi. Kokeilin muutamia eri tapoja, joista nykyinen on tähän saakka tuntunut parhaalta. Täytän kalenteria päivittäin sitä mukaa, kun jotain on tapahtunut. Näin menneet tapahtumat eivät unohdu viikon aikana ja en sekoita päiviä toisiinsa. Päivittäinen tarrojen kanssa leikkiminen on myös merkittävä osa töistä palautumistani. Se jos mikä vie ajatukset toisaalle, kun ainoa murhe on, onko tämä tarra juuri oikean sävyinen tälle aukeamalle.

Bisous Janita V.

Emmin memory planner

Heippa manialaiset! Tänä tiistaina täällä ruudun takana kirjoittelee tuore manialainen Emmi, löysin kesän alussa Kässäfestareilla tieni Kalenterimanian Facebookiin ja se on sittemmin vienyt sydämeni täysin.

Ajattelin esitellä tänään memory plannerini, joka toimii päiväkirjamaisesti samalla ollen myös bullet journal-tyyppinen muistikirja viikko- ja kuukausiseurantaan. Tämä on itsellekin ihan uusi kokeilu, eli en ole ihan hionut tätä systeemiä huippuunsa. Kutsun tätä nyt bujoksi, vaikka se ei pistesivuinen olekaan, enkä seuraa mitään tiettyä tyyliä tai suuntaa oman kirjaseni kanssa. Päiväkirjana käytän siis Hobonichin A6-koon tyhjää muistikirjaa, koska rakastan Hobonichin paperia ja miten se toimii täytekynien kanssa.

Aloitan jokaisen kuukauden kansilehdellä ja seurantasivulla, johon listaan kaikki suurin piirtein joka kuussa toistuvat maksut, laskut ja muut hommat, jotka pitää hoitaa. Yleensä tämä aukeama määrittelee loppukuukauden visuaalisen ilmeen ja värimaailman.

Sen jälkeen teen viikkoaukeaman, jossa on sen viikon siivoukset ja tehtävät. Nämäkin toistuvat suurin piirtein joka viikko samana, mutta tykkään merkata ne tehdyiksi, to do-listoista saa iloa, kun näkee yhdellä vilkaisulla miten paljon onkin saanut aikaiseksi!

Tähän aukeamaan aloin myös elokuun alussa tekemään terveyden seurantaa vähän tarkemmin, koska haluan päästä parempaan kuntoon ja pitää itsestäni tarkemmin huolta. Ennen seurasin vain migreenejä ja migreenilääkkeiden ottamista. Nyt lisään joka viikolle taulukon, johon seuraan askeleita ja kaloreita (niinä päivinä, kun ehdin pitämään ruokien seurantaa), sekä painon seurannan. Täällä vahdin myös, että saan tarpeeksi liikuntaa. Tähän mennessä aukeama on toiminut tosi hyvin (toisin kun päivittäisen ruokailun vahtiminen ja ylös kirjaaminen).

Lopun viikkoa pidän päivittäin kirjaa tekemisistä. Välillä merkkaan tärkeitä uutisia ja säätä, joskus kirjaan somessa minua seuraavien määrän, että voin katsoa miten tilit kasvavat. Tähän päiväkirjailuun ei ole vielä löytynyt ihan sitä täydellistä tapaa ja vaihtelua on ollut paljon. Monesti yksi A6-sivu on liikaa, monesti taas liian vähän. Joskus käytän yhden sivun pelkästään koko viikonlopulle. Tärkeintä tämän tekemisessä on päästä vähän koristelemaan ja tekemään jotain luovaa. Huomaan myös, että ajattelen päiviäni hieman tarkemmin pitkin päivää. Arjen kulku on usein samanlaista ja itseään toistavaa, mutta kun sitä ajattelee päiväkirjan kautta, päiviin keskittyy hieman enemmän, eikä jokainen päivä ole täysin itsestään selvä. Niissä tuntuu nykyään olevan hieman enemmän merkitystä.

Tänne on myös ihana tulostaa kuvia ja liimailla kuitteja ravintoloissa käynnistä, lippuja elokuvista ja muuta sellaista. Nautin todella paljon tämän selailusta tuunailun ulkopuolella. Tarkoituksena oli koristella sivuja myös tarroilla, teipeillä ja papereilla ja että tämä toimisi myös hieman art journal -tyyppisesti, mutta yleensä tekstiä tulee niin paljon, että koristeluita ei hirveästi mahdu.

En ole turhan armoton itselleni tämän bujon kanssa, joskus en muista tai ehdi kirjoittaa asioita ylös. Huomaan, että jälkikäteen en edes välillä muista, mitä minäkin päivänä on tapahtunut. Vakuutan itselleni aina, että on OK jättää päiviä tyhjäksi tai pitää taukoa, jos inspiraatiota kirjailuun ei ole. Elokuussa aloin pitää kirjaa ennen kuin muistin tehdä kansilehteä ollenkaan! Joskus taas kuvia ja kirjoituksia tulee monta sivua. Päivistä ei aina tiedä, joten en esimerkiksi tee sivuihin koristeluita etukäteen. Saattaa olla, että kun tämä loppuu, vaihdan hieman isompaan kirjaan, B6-koko vähän kutkuttelee, ja sinne saisi enemmän muistoja mahtumaan! Tällainen oli siis mun muistojen bujoni. Toivottavasti joku saa inspiraatiota omiin tuunailuihinsa tästä, ja viettäkäähän aurinkoinen loppuviikko!

-Emmi