Avainsana: matkapäiväkirja

TN:n kevätseikkailut maailmalla

Aurinkoista toukokuuta! Kirjoittelen tätä blogipostausta Marylandin Rockvillestä, hyvin monen tuhannen mailin päästä! Lähdin viime viikolla pienelle maailmanmatkalle ja olen koukannut Lontoon kautta Englannin Exeteriin ja sieltä takaisin Lontooseen ja rapakon yli tänne Yhdysvaltojen itärannikolle.

Väitän tätä lomareissuksi, vaikka ihan täällä kyllä ollaan työjuttujen merkeissä. Teen työkseni videopelejä ja firma, jonka kanssa teen töitä, kutsuin kasan meitä itsenäisiä kehittäjiä toimistolle pariksi päiväksi vähän nauhoittamaan markkinointimateriaalia, tutustumaan uusiin työkaluihin ja nauttimaan heidän vieraanvaraisuudestaan. Vannoutuneena kalenterimaanikkona otin tietysti tilaisuudesta vaarin ja nappasin TN:n mukaan matkalle. Jo viime vuonna tavaksi nousi ottaa kuvia TN:n kanssa eri paikoissa. Täältä voit tsekata vanhan postauksen aiheesta.

Reissun eka etappi oli lentää Helsinki-Vantaalta Kööpenhaminan kautta Lontooseen. Oli erittäin mukava lento, kaikki boardingia myöten sujui todella jouhevasti!

Lontoossa vietettiin muutama päivä muiden pelikehittäjäkavereiden kanssa, käytiin mm. Camden Townissa, vierailtiin yhteistyökumppanin studiolla ja tehtiin tietysti pieni turistikierros!

Toisen seikkailupäivän illalla löydettiin myös kuninkaanlinna (Buckingham Palace). Paikalla oli yllättävän vähän turisteja, vaikka ilmat olivat hyvät koko päivän.

Vietettyämme pari päivää Lontoossa jatkoimme matkaa länsirannikolle eteläiseen Exeterin kaupunkiin, joka on mitoiltaan noin Turun kokoinen. Kaupungin keskeltä löytyi upea 1400-luvun katedraali.

Exeterin seikkailuiden jälkeen oli aika palata Lontooseen ja napata lento tänne Rockvilleen. Matka Washingtonin lentokentälle kesti aikataulutettua pidempään, kun lentokoneessa piti vaihtaa polttoainepumppu ja kone lähti Lontoosta noin kaksi tuntia myöhässä.

Itse lento oli todella mukava, noin 7,5 tunnin mittainen. Perillä odotti kuski valmiina viemään väsynyt matkalainen hotellille. Viimeiset kaksi päivää olemme olleet täällä Bethesdan toimistolla tekemässä markkinointia ja puhumassa ”työkavereiden” kanssa. Fanitytön unelmamatka!

Huomenna on reissun varsinainen viimeinen päivä. Mulla on paljon kavereita tässä firmassa, joten varmaan pidetään jonkinlainen illanistujainen yhdessä. Lauantaina odottaa lento kotiin. Sitä ennen haluaisin käydä pyörähtämässä joissain paikallisissa planneritavaraliikkeissä, kuten Michael’sissa!

Muista katsastaa mun reissulanka Kalenterimanian ryhmästä, sieltä löytyy lisää kuvia ja kuulumisia.

Mahtavaa kesän odotusta kaikille, nähdään ryhmässä!
Jetlagisin terkuin,

– Emmi

Perjantaipäiväkirja – Mira

Rakas perjantaipäiväkirja,

juuri nyt olen Islannissa. Mutta kun kirjoitan tätä, olen vielä kotona Turussa, matka on vasta ajatuksissa. En ole matkustanut vuosiin. Tai toki, olen käynyt Tukholmassa ja Tallinnassa ja matkustanut ihan kotimaassa, mutta en ole lentänyt mihinkään. Se jännittää. Rehellisesti, ensimmäistä kertaa mietin, että mitä sitten jos jotain tapahtuukin kun olen poissa? Jos rajanaapuri päättää hyökätä meille, jos minulle sattuu jotain, jos lapselle sattuu jotain? Onneksi lapsi sentään on turvallisessa ja luottavassa paikassa, sillä rakas ystäväni Linkinen on luvannut ottaa lapseni huomaansa.

Huomaan, että työ on alkanut vallata enemmän ja enemmän aikaani. Ja se on mahdollista vain, koska lapseni kasvaa ja itsenäistyy. On samalla kutkuttavaa ja pelottavaa ajatella, että enää ei mene kauan, kun hän huitelee kaupungilla ystäviensä kanssa. Pitää uskaltaa päästää irti. Onneksi minulla on työni, koska ilman sitä napanuora olisi edelleen tiukka.

Kalenterimania on perustettu, kun olin vielä kotiäiti. Tyttäreni oli hyvin pieni, hän on kasvanut askartelutarvikkeiden ja kirjapinojen keskellä. Sen lisäksi viimeiset vuotensa hän on viettänyt minun kanssani töissä. Jos käyttäisin sanaa siunattu, sanoisin nyt että olen siunattu, koska minulla on juuri tämä työpaikka. Se on mahdollistanut paljon, mutta pakko myöntää etten ihan heti keksi missä toisessa työpaikassa vastaanotto olisi ollut samanlainen, kuin täällä.

Täällä olemme osa yhteisöä, kai tätä voisi sanoa jonkinlaiseksi perheeksi. Nämä ihmiset ovat ottaneet paitsi minut avosylin vastaan, myös tyttäreni. Kun esimieheni ilmoitti, että lähden Islantiin, hän sanoi että on miettinyt lastani ja hän voi hoitaa tytärtäni reissun ajan. Ja se kertoo paljon, että hän huomioi töitäni pohtiessaan myös lapseni. Ja haluaa olla mahdollistamassa minun kasvuani. Se merkitsee minulle paljon.

Palataan matkani jälkeen,

Mira