Avainsana: matkailu

Perjantaipäiväkirja – Emmi

Rakas perjantaipäiväkirja,

me tavataankin tässä nyt ekaa kertaa 2023. Mulla on ollut elämässäni ihan kummallisin alkuvuosi koskaan, voisin vähän summailla sitä sulle, ja saan ehkä ajatuksia hieman ”paperille” pois mun aivoista pyörimästä. Muiden ylläpidon tyyppien päiväkirjoja voi muuten lueskella täällä.

Jäin muutama päivä ennen joulua 14 muun pelinkehittäjän kanssa työttömäksi vakityöstä, kun meidän unelmapeliprojekti lopetettiin ennen aikojaan, eikä elämä ole sen jälkeen oikein palannut raiteilleen. On ollut tappelua TE-keskuksen kanssa, taistelua työttömyysturvasta ja kielteisistä päätöksistä, silmitöntä epätoivoa talouden kestämisestä ja itkuisia, unettomia öitä hylätyistä työhakemuksista ja suunnan puuttumattomuudesta. Odottaminen ja epätietoisuus ovat olleet kantavia teemoja koko kevään. Onneksi ihana kumppani ja meidän kissat ovat pitäneet musta huolta.

En olisi tammikuussa voinut kuvitellakaan olevani työttömänä vielä kesän alkaessa. Olen ammattilainen, osaan todella paljon kaikkea ja teen kovasti töitä, mutta peli- ja teknologia-alat ovat myllerryksessä ja ihmisiä potkitaan pihalle tuhansittain, mikä sitten syynä onkaan. Tekijöitä on enemmän kuin paikkoja ja olen joutunut keskelle tilannetta, jossa kilpailu on todella kovaa. Henkinen hyvinvointi on ollut aivan retuperällä taistellessani sen puolesta, että saisin edes hiukan tukea tilanteeseen, jossa avopuolisoni on joutunut kannattelemaan koko talouttamme, kun en saa rahaa mistään.

Lopulta paha olo kasvoi niin isoksi, että en enää kestänyt. Masennus, ahdistus ja aikaansaamattomuus ajoivat mut viimein hakemaan apua mielenterveyden nostamiseen pohjamudista. Nopeasti pääsin terapiaan ja jo pelkästään se, että asioista voi puhua jonkun ”ulkopuolisen” kanssa on helpottanut. Terapeutti on lempeästi tuupannut mua saamaan asioita aikaiseksi ja luulen, että nappasin ajoissa kiinni jostain pahaan suuntaan valuvasta, ja sain tehtyä korjausliikkeen ennen kuin vahingot paisui liian suuriksi.

Oloa on myös parantanut toukokuussa tekemäni hyväntekeväisyyskampanjointi, jossa keräsin meidän nettiyhteisön mukana yli 5000 dollaria Alzheimer-tutkimukseen ja Alzheimerista kärsivien tukemiseen. Merkityksellinen tekeminen ja asioiden aikaansaaminen on parantanut mielialaa huimasti ja niitä päiviä, kun ei haluaisi nousta sängystä on enää harvoin.

Vaikka elämä onkin ollut tämän vuoden melko rankkaa, siihen on silti mahtunut paljon hyvää – olin suosikkibändini kiertuemyyjänä tammikuussa (täältä voit lukea seikkailuistani Euroopassa), kävin Ruotsissa yhden pelin julkaisussa ja olen löytänyt taas lukemisen ilon.

Kaiken ahdistuksen keskellä tukena ja jatkuvana ilon aiheena on onneksi ollut myös kalenteriharrastus ja Kalenterimanian ryhmä Facebookissa. Vaihdoin kalenteria toukokuusta alkaen, kun tuntui ettei pystysarakkainen viikkoaukeama Wonderland222-kalenterissa toiminut mulle oikein mitenkään päin. Nyt käytössä on AuraEstelle x AnniePlansin ihana planneri, johon mahtuu sekä viikkoaikataulu, träkkäykset ja memory planning. Pitkästä aikaa nautin aivan suunnattomasti kalenterin tuunailusta ja teen jopa viikkoja etukäteen!

Teen enemmän luovia juttuja ja olen mm. ottanut osaa ryhmän doodlehaasteisiin. Oma tapa tehdä ja nauttia tuunailusta ja askartelusta on pikkuhiljaa löytynyt ja rento ote tekemiseen ottanut vallan.

Nyt ollaan jo kesän puolella, aurinko paistaa koko ajan ja antaa mulle energiaa. Asiat ovat menossa nyt parempaan suuntaan ja tunnen olevani enemmän oma itseni kuin aiemmin keväällä. Mielenterveyden hoitopolku on käynnistynyt ja eiköhän niitä töitäkin pian ala löytymään.

Toivon sulle aivan ihanaa kesää, vietät sen sitten töissä, lomaillen tai muissa merkeissä!

– Emmi

Travel book ihan omanlaisella tatsilla

Lähdimme viime kesänä perheemme kanssa roadtripille, matkaan mukaan lähti teini ja esiteini, koira, isäntä ja emäntä. Tämä oli ensimmäinen retkemme Suomen kamaralla tällä kokoonpanolla. Asuntoauto pakattiin ääriä myöten täyteen, perhe koirineen sisään ja menoksi. Matkasuunnitelma oli tehty valmiiksi, mutta ajatuksella, että se saattaa elää matkan varrella ja niinhän se elikin, vahvasti. Jo ennen matkasuunnitelmaa, päässäni kyti idea rakentaa jonkinlainen muisto retkestämme, mihin voin palata vuosien saatossa. Tästä lähti visio muhimaan.

Minulle oli kerääntynyt ylimääräisiä Happy Plannerin kiekkoja. Koska minulla on oma rei’itin valmiina, sain idean hyödyntää näitä jemmassa olleita kiekkoja. Opiskeluaikoina tuli tehtyä paljonkin esimerkiksi erilaisia kirjoja sidottuna sekä erilaisia portfolioita eri muotoihin. Nämä olivat vaikuttavana tekijänä myös taustalla, vaikka aikaa oli kulunutkin omista opinnoista yli pari vuosikymmentä.

Sain idean myös postikorttien lähettämisestä. Postitin joka paikasta kortin läheiselleni: hän pystyi seuraamaan kulkuamme postikorttien muodossa. Samalla kyti ajatus, että ostaisin aina samalaisen kortin omaan kirjaseeni muistoksi paikoista missä kävimme. Tämä muodostuikin matkan varrella haastavaksi. Yllätyin, kuinka vähän paikkakunnilla oli postikortteja, missä oli paikkakunnalta kuva. Välillä metsästimme niitä pitkällekin kaupunkien keskustoihin ja kyselimme ohikulkijoilta, mistä niitä löytyy, kun ei itse löydetty. Kaikki saatiin kuin saatiinkin kasaan, hieman luovuutta käyttäen välillä.

Päätin myös jo suunnitteluvaiheessa, että kirjanen tulee sisältämään valokuvia, joita sujauttelen väliin. Sitten piti vielä miettiä kirjoitusosuus. Koska pitkiä tekstejä ei tienpäällä voi kirjoitella, päädyin lyhyisiin korttimaisiin teksteihin tussilla toteutettuna. Valmiiksi löytyi pääsiäiskorttivärit vihreä, oranssi ja keltainen, oikein oiva värikimara kesää ajatellen. Siitä se meidän matkakirjamme sitten muodostui, kun kuvat saapuivat. Kylläpä jäi kiva muisto ja loppujen lopuksi oli juuri omanlainen toteutus, omannäköinen tekele. Jää lapsillekin sitten muisto mitä katsella, kun ovat isompia.

Retkiterveisin, vieraskynä.