Avainsana: Masennus

Perjantaipäiväkirja – Emmi

Hyvää alkanutta vuotta, päiväkirjani! Viime vuosi oli aikamoista kamppailua, mutta tämä vuosi 2024 on lähtenyt käyntiin, jos ei nyt uusin, niin ainakin lempeämmin tuulin. Nyt on viimeistään vaihdettu joulukoristeet plannerissa talvisempaan päin ja korkattu uuden vuoden kalenterit!

Aiemmat perjantaipäiväkirjani löytyvät muuten täällä ja täällä, sieltä voi vähän lukea mun viime vuoden haasteista ja mullistuksista. Jos haluat tsekata ylläpidon perjantaipostauksia yleensäkin, ne löytyvät täältä.

Vuoden 2023 lopussa aloitin masennuslääkkeiden syömisen ja se on auttanut ihan mielettömästi nostaen mielialaa ja aktivoiden mua. Oon saanut kotityöt vähän paremmin hallintaan, eikä niitä huonoja päiviä ole ollut lähes ollenkaan. Joulukuun alussa alkoi tuntua kuin olisin löytänyt taas sen iloisen, onnellisen Emmin kolmen vuoden takaa. Kerroin tästä terapiassa ja itketin mun terapeuttia, oli sen verran iloinen puolestani! Asiaa myös auttoi se, että mun rahatilanteen täydelliseen ahdinkoon ja velkaongelmiin tuli viimein helpotus freelance-videopeliprojektien myötä, ja sain KAIKKI velat ja veromätkyt kuitattua pois. Ihana vapaus! Lähti varmaan 96 % ahdistuksesta tuon myötä.

Töissä taas on ollut vähän rasittavaa, tuntuu että olen itse täydellä sydämellä tekemässä hommia ja otan kaiken todella vakavasti, ärsyttää siivota muiden sotkuja ja tehdä asioita loppuun muiden puolesta, kun ei edes pieniä asioita voida ottaa huomioon, ettei jätettäis hommia kesken tai tiskattais edes siellä taukohuoneessa ne omat ruokailuvälineet, meillä kun on se just YKSI haarukka. Lisäksi yksi työkaveri harrastaa ammatikseen valittamista, joten joudun kuuntelemaan korvat punaisena jatkuvaa motkotusta asioista, jotka eivät ole mun tekemiä virheitä, tai mitenkään mun vallassani. Oon tässä makustellut, että jättäisin tuon leikin kesken, vaikka tykkään työstä itsestään todella paljon, en jaksa tommosia ”vibojen tappajia”, varsinkaan pienellä palkalla kun tulen toimeen freelance-hommien avulla ihan hyvin.

Löysin vuoden lopussa oikein täysillä audiokirjojen kuuntelun, ja vedin loppuvuoteen sellaisen 10 kirjan spurtin. Tämän vuoden olen aloittanut jo ”lukemalla” 5 kirjaa tähän mennessä. Nää on jotenkin auttanut pitkäjänteisyyttä ja kärsivällisyyttä vaativissa tehtävissä ja ADHD:n kanssa. Pystyn keskittymään todella paljon paremmin töiden tekemiseen (tietokoneella) kun kuuntelen samalla kirjaa. Laitoin tämän ansiosta Goodreadsissa mun vuoden 2024 tavoitteeksi lukea 52 kirjaa, mikä olisi ihan tavaton saavutus, mutta uskon pääseväni siihen nyt kun voin ”lukea” töiden ohessa, lenkkeillessä ja niin edespäin. Nautin myös taas lukubujon pitämisestä ja oon tehnyt sitä innolla eteenpäin.

Uudenvuoden haaveita ja tavoitteita:

  • Saan ostaa vain tarpeellista / kauan suunniteltua kalenterikamaa, jos haluan ostaa jotain ylimääräistä, pitää myydä tavaraa eteenpäin
  • Vegaanihaaste! Syön mahdollisimman vegaanisesti tästä lähtien. Ekat pari viikkoa on sujunut oikein mallikkaasti itseasiassa koska oon ollut jo pitkään kasvissyöjä
  • Roinan ja vaatteiden minimointi kotona. Jotain Konmari-settiä varmaan!
  • Lukea/kuunnella ainakin 52 kirjaa!

Miten sulla on uusi vuosi lähtenyt käyntiin? Teitkö jotain suunnitelmia, lupauksia tai asetitko tavoitteita?

Nähdään ryhmässä <3
– Emmi

Perjantaipäiväkirja – Emmi

Heippa taas, päiväkirja! Edellinen päiväkirjakirjoitukseni olikin aikamoinen novelli. En voi väittää elämän ihan palanneen raiteilleen sen jälkeen, mutta päivät eivät näytä enää ihan niin epätoivoisilta.

Olen käynyt tasaisesti terapiassa parin viikon välein, ja otin myös vihdoinkin askeleet ADHD-tutkimuksiin pääsemiseksi. Selvitin ensimmäiset vaiheet jatkoon pääsemiseksi, mutta meidän sairaanhoitopiirissä on kokonaisen vuoden jono nepsytiimin hoitoon pääsemisessä, joten se homma tuntuu nyt vähän ikuisuusprojektilta. Päivien kulku vaihtelee epätoivoisten alamäkipäivien ja pirteiden onnen hetkien väliä. Mutta sellaista elämä on, ja nettona kuitenkin nautin olostani suurimman osan ajasta.

Tässä on tullut tehtyä syksyn mittaan vaikka mitä: Luettu paljon kirjoja (uutena rakkautena Aasiasta inspiraationsa saaneet YA-fantasiat!), käyty WoW-pelikillan porukan kanssa risteilyllä (tuli pää kipeäksi), otettu uusi tatuointi (Starfield-pelin inspiroimana) ja pidetty Halloween-juhlat (taas tuli pää kipeäksi).

Viime aikoina elämä on enimmäkseen kuitenkin pyörinyt täysin kahden asian ympärillä: Starfield-pelin pelaamisessa ja töissä. Kyllästyin työttömänä istuskeluun ja ”sen unelmien pelialatyöpaikan” odotteluun ja hain takaisin ns. alkuperäisille juurille ja kaupan kassalle. Olen nyt sitten vajaa puoli vuotta ollut kassatäteilemässä pienessä K-marketissa. Se on tosi kiva paikka, tykkään meidän kauppiaasta ja mun työkavereista, ainoa huono puoli siinä on tietysti aika pieni palkka ja työvuorot. On ollut jotenkin raskasta taas olla jaloillaan monen vuoden tietotyöläisyyden jälkeen, mutta toisaalta nautin tosi paljon siitä että saan tehdä aktiivista työtä jossa saa paljon hyötyliikuntaa!

Jos oot nähnyt mun viimeisimmän maanantaipostauksen, tiedät, että kalenteriharrastus ei ole ollut ihan ruusuilla tanssimista sekään. Elämän ylä- ja alamäet vaikuttavat myös luovaan tekemiseen. Yleensä erityisesti lokakuu Halloween-kuukautena on mun ehdoton tuunailusuosikki, mutta nyt ei töiden ja masentuneisuuden takia ole oikein ollut ”lusikoita” kauheasti kaikkeen luovaan. Olen kuitenkin oppinut tärkeää armollisuutta itseäni kohtaan, enkä ota enää stressiä jos en ole tarpeeksi hyvä tai tarpeeksi tuottelias, osaan tehdä tätä harrastusta itseäni varten ja nauttia tekemisestä silloin kun jaksamista löytyy.

Osallistuin ajan ja jaksamisen puitteissa lokakuussa oleviin luovuushaasteisiin, meillä Facebook-ryhmässä tein meille Journaltober-haasteen, ja löysin Instagramista ihanan ”piirtokuu”-haasteen, johon myös rustailin vähän. Molemmat jäivät kesken, mutta nautin askartelun parissa olemisesta ja se oli ehdottomasti tärkeintä!

Nyt on Spooktober taputeltu ja jouluihmiset voi päästää irti, eli ihanaa alkavaa talvea ja joulun odotusta kaikille. <3

– Emmi