Avainsana: maniaperheen jäsen

Itsensä työllistäjän kalenterimatka

Työllistän itseni sanataideohjaajana ja alalle ryhdyin vuonna 2017. Kalenterimatkani alkoi oikeastaan Googlen kalenterista, mutta pian huomasin, että tarvitsin kurssisuunnittelua varten paperisen kalenterin. Minun täytyy nimittäin tehdä suunnitelmat aina puoli vuotta etukäteen. Kävin katselemassa paperikalentereita kirjakaupassa, mutta en löytänyt yhtään mieleistä. Siihen aikaan tiesin kalentereista vain sen verran, että niitä löytyi kirjakaupasta. Olin tosin nähnyt kirjastossa bujoiluoppaan, mutta systeemi vaikutti turhan monimutkaiselta.

Päätin kuitenkin bujoilun inspiroimana tehdä itselleni kalenterin. Halusin siihen isot kuukausiruudut, jotta pystyin merkkaamaan asioita värikoodaamalla washiteipeillä. Ostin luonnoskirjan, jonka kannen koristelin, ja piirsin kalenteriruudukot. Washeilla merkkasin päivät, joiden aikana jokin asian pitäisi tapahtua. Tämä kuukausikalenteri toimi useamman vuoden ajan, koska yksi vuosi vie vain 12 sivua koko luonnoskirjasta. Hankin oheen irrallisen viikkoplannerin, jossa minulla oli tilaa merkitä päivän tehtävät.

Lopulta alkoi tuntua, että iso kalenteri ja sen ohessa viikkoplanneri vievät liikaa tilaa työpöydällä. Kyllästyin siihen, että minulla oli kalenterissa toisaalta liian vähän tilaa tehdä merkintöjä, ja erillinen viikkoplanneri alkoi tuntua hankalalta, vaikka tarvitsen arkisia tehtävälistoja. Päädyin ostamaan Ajasto Wega Life -lukuvuosikalenterin, koska sen yksinkertainen ulkoasu miellytti silmää, ja se vaikutti palvelevan tarpeitani. Olinkin siihen tyytyväinen monta kuukautta. Koristelin viikkoaukeamia maltillisesti, koska tarvitsin tilaa merkinnöille. Käytin ohessa post it – lappuja, jos tuli tarvetta tehdä ylimääräisiä muistiinpanoja. Tabit tein itse Kalenterimanian postauksen innoittamana. Olin harrastanut paperiaskartelua jo lähemmäs kymmenen vuotta siinä vaiheessa, kun ryhdyin tekemään ensimmäistä kalenteriani, joten kotoa löytyi kaikki tarvittava. Askartelin aiemmin paljon kortteja sekä ATC:tä, mutta kalenterituunauksessa pidän siitä, että teen kaiken yksityisesti, vain itseäni varten. Se on vähän kuin värityskirjan värittämistä, jossa lopputuloksen tarvitsee miellyttää ainoastaan tekijäänsä.

Tämän vuoden alussa alkoi tuntua siltä, että viikkonäkymä ei sittenkään riitä. Siinä ei ollut tilaa palastella tehtäviä pienempiin osiin, vaan jouduin käyttämään erillisiä tehtävälistoja, joista pyrin alkujaan pois. Lisäksi olin kokeillut kolmea erilaista tapaseurantaa. Ensin printtasin trackerit tarrapaperille, ja liimasin ne kuukauden etusivulle, mutta unohdin aina, että ne ovat siellä. Sen jälkeen yritin palkita itseäni tarroilla kunkin päivän kohdalle, mutta siinäkin ilmeni ongelmia: piti löytää riittävän pieniä tarroja, jotta saan viisi tai kuusi asiaa palkittua, ja kalenterin näkymä kävi tarrojen paljoudesta sekavaksi. Lopulta kokeilin tehdä kunkin päivän kohdalle mustalla tussilla ruudut, joihin laitoin valkoisella rastin.

Ratkaisin tilanteen hankkimalla Hobonichi Cousinin. Kevätversio muistuttaa lukuvuosikalenteria, koska kurssien kevätkausi loppuu yleensä huhtikuun lopulla. Hobonichiin siirtymistä avitti se, että olen ryhtynyt kirjoittamaan mustekynällä. Kirjoitan paljon paitsi läppärillä, myös käsin, ja mustekynä on tuntunut siihen käyttöön parhaalta. Aluksi vierastin tuntiaikajanaa, mutta olen opetellut hyödyntämään time blockingia, aikablokkeja. Visuaalisena ihmisenä minulle on mukavan havainnollista nähdä väritettynä se aika, mikä kuhunkin asiaan kestää. Hobonichin päiväsivuilla on myös sopivasti viisi valmiiksi tehtyä ruutua, joihin saan merkattua tapaseurantani. Tehtävälistat kirjaan päivänäkymään, ja kuukausia sekä viikkoja käytän suunnitteluun.

Tein kirjanmerkeiksi pampulan ja tupsun, jotka solmin paperiklipsiin. Kirjanmerkeillä merkkaan kuluvan kuukauden ja viikon. Sitaatteja ja katkelmia suosikkirunoistani olen printannut tarrapaperille. Pidän siitä, että joka päivä on jotain, mikä tarjoaa ajattelemisen aihetta, tai vain muistuttaa jostakin tärkeästä.

Elina

Maijun bujo

Aloitin ensimmäisen kerran bujoilun vuosia sitten silloin, kun Ryderin kirjan myötä bujobuumi iski koko internetkansan tietoisuuteen. Ensimmäisen bujoni myötä olin aivan koukussa. Oli niin upeaa tehdä juuri omannäköistä kalenterin, päiväkirjan ja tehtävälistojen sekoitusta, että en osannut enää kuvitella tekevänikään mitään muuta. Joitain kalentereita yritin välillä pitää bujon sivussa, mutta ne jäivät aina ”kesken”, kun taas bujo pysyi sitäkin tiukemmin mukana.

Vuosien saatossa bujoiluni on kehittynyt pelkästä huvikseen koristelluista ja piirroksia täynnä olevista aukeamista siihen, että sullon bujoni täyteen muistoja. Muistojen tallentamisen tärkeys on eritoten teroittunut esikoiseni menehtymisen myötä. Kuukausien päästä hänen kuolemastaan luin tippa silmässä vanhoja bujojani ja kaikkia niitä häneen liittyviä merkintöjä, jokainen yhtäkkiä kultaakin arvokkaampi välähdys menneestä ja nyt saavuttamattomasta ajasta. Siten tänä vuonna aloittamani bujon olen nimennyt ”Muistojen Hamstraajaksi”.

Valitsen kuukauden teemat sen mukaan, mikä juuri sillä hetkellä on lapsistani ”trendikästä” ja hurjan mieluista. Jokainen bujoon tehty piirros onkin oma muistonsa lapsistani ja arjestani. Tähän mennessä teemat ovat olleet:

Tammikuu: Bluey -tv-sarja. Tätä Disney+:lla näkyvää tv-sarjaa meillä katsotaan päivittäin.

Helmikuu: Cinnamoroll. 8-vuotias tyttäreni on aivan hullaantunut kaikkeen Sanrio-aiheeseen liittyvään, ja hän itse toivoi Cinnamorollia helmikuulle.

Maaliskuu: Pokemon Go. Pelaamme tätä niin lasten kuin kavereiden, perheen ja suvun kanssa. Piirtämäni Pokemonit liittyvät joko täysin peliin, kuten Sprigatito, johon liittyi yksi pelin sen hetkisistä tehtävistäni, tai sitten tyttäreni oli toivonut tiettyjä Pokemoneja bujooni.

Huhtikuu: Futurama. Edesmenneen tyttäreni ikisuosikki tv-sarja. Huhtikuu on hänen syntymäkuukautensa, miksi Futurama pääsi huhtikuun teemaksi.

Toukokuu: Miraculous Ladybug & Cat Noir. 8-vuotiaan tyttäreni yksi suosikkielokuva ja tv-sarja, josta hän katsoo jatkuvasti editoituja videoita YouTubesta. Hän valitsi kuukauden teeman Miraculous -sarjan ja Encanton välillä.

Rakennan bujoni hyvin systemaattisesti. Ensimmäisillä aukeamilla on ”tulevaisuusloki”, jonne kirjaan kaikki tapahtumat ja vastaanottoajat ylös eritoten silloin, jos kyseiselle kuukaudelle ei ole vielä omia sivuja tehtynä. Bujostani löytyy myös vuoden tavoitteet ja toiveet sekä listaukset luetuista kirjoista ja kuunnelluista äänikirjoista, siivousträkkerit, ”milloin viimeksi” -sivu, katsotut elokuvat ja niin edelleen. Yksi tärkeimmistä alkupään aukeamista on ”vuosi kuvina” -sivut, jonne jokaiselta kuulta valitsen yksi tai kaksi muistorikasta kuvaa jostain erityisen ihanasta hetkestä. Tämä on aiemmissakin bujoissani noussut yhdeksi arvokkaimmista bujoni sivuista. Kuukaudet rakennan niin, että en käytä arvokkaita sivuja kuukauden ”kansisivun” tekemiseen, vaan aloitan suoraan kuukausiaukeamalla. Sen jälkeen tulee kuukauden ”tee nämä” -lista, ostoslista ja tapamonitori, jonka moni tuntee sanalla ”habit tracker”. Sitten päästään jo itse viikkoaukeamiin. Sivuja säästääkseni piirrän aina kaksi viikkoa per aukeama, sillä niihin aukeamiin täytän vain tarkemmat tehtävälistat kyseisille päiville ja sovitut menot.

Tulevaisuuden kannalta kaikkein tärkeimmät bujoni sivut tulevat viikkoaukeamien jälkeen, sillä kirjoitan joka ilta niille ”päiväsivuille” kaiken sen, mitä siltä päivältä haluan muistaa. Oli se sitten luetteloa kaikesta, mitä olin sinä päivänä saanut aikaiseksi tai niitä hauskoja juttuja, mitä olimme lasten kanssa sinä päivänä tehneet. En ikinä rajoita sitä, kuinka paljon pitää jokaiselta päivältä kirjoittaa. Joskus tekstiä tulee vain parin rivin verran, joskus täyttyy kokonainen sivu ja enemmänkin. Mutta näiden merkintöjen takia olen säästellyt muissa sivuissa, sillä juuri näitä ”päiväjuttuja” on ihana lukea myöhemmin.

Aiemmissa bujoissani olin muun muassa pitänyt ”One line a day” -tyyppisiä juttuja, eli ”yksi rivi päivässä”, ja juuri ne olivat niitä antoisimpia muisteluhetkiin herkistäviä asioita. Oma yksityiskohtansa päiväsivujen ja tapamonitorin välillä on se, että jokaisella päivällä on oma yliviivaustussivärinsä päiväsivuilla, ja käytän samaa väriä tapamonitorissa kuin mitä sinä päivänä yliviivaustussina päiväsivuilla.

Kun minä haluan muistaa. Haluan muistaa kaiken, mitä lapseni ovat tehneet ja mistä he ovat milloinkin olleet kiinnostuneita. Ajattelen, että sitten aikanaan nämä minun kirjaset tulevat olemaan hyvin arvokkaita lapsilleni. Hehän pääsevät lukemaan näiltä sivuilta omasta lapsuudestaan minun näkökulmastani. Jo nyt he tykkäävät selata bujoani ja lukea merkintöjä, katsella kuvia ja hihkua, että tuo päivä se muuten oli äiti se paras päivä ikinä, kun me teimme sinun kanssasi sitä ja tätä… Tällaiseksi bujoni on vuosien saatossa kehittynyt. Yhdeksi muistojen laariksi. Inspiroiko sinua jokin minun tavassani pitää bujoa ja miksi? Haluaisin mielelläni kuulla siitä, mitä ajatuksia minun bujoni juuri sinussa herätti!

-Maiju

Maiju on kirjailijan urasta unelmoiva kotiäiti, joka on 7-vuotiaasta saakka pitänyt päiväkirjoja ja on aina tuunannut kalenterinsa. Kalenterimanian rivijäsen hän on ollut vuoden 2016 lokakuusta lähtien. Hän postaa Instagramiin silloin tällöin materiaalia bujoistaan nimimerkillä @meriannenbujo.