Avainsana: maniaperheen jäsen

Life binder, eli missä on kaikki

Mikä life binder?

Yksinkertaisimmillaan life binder – tai kodinkansio, kuten sitä itse nimitän – on kansio tai mappi, johon säilötään kaikki viralliset paperit: vakuutuskirjat, työsopimukset, luottosopimukset, ajoneuvoa koskevat dokumentit, lasten syntymätodistukset, testamentti, avioehtosopimus, asunnon lainapaperit ja niin edelleen. Nykyään sen voi halutessaan luoda pelkästään virtuaalisena, mikä onkin järkevää, jos valtaosa kansioon tulevista dokumenteista on sähköisessä muodossa.

Elämän tärkeimpiä asioita yhteen kokoava mappi ei liene ajatuksena uusi, vaan monen vanhemmilla tai isovanhemmilla on saattanut olla sellainen. Bujo– ja kalenterointiharrastuksen uuden tulemisen myötä internetistä löytyy runsaasti ideoita ja vinkkejä kaikenlaisten kodin paperien organisointiin.

Kodinkansion hyötyjä on, että kaikki löytyy yhdestä paikasta ja tulipalon tai muun onnettomuuden kohdatessa kotia ne on helppo napata mukaan. Nykymuodossaan ilmiön juuret juontanevatkin USA:han, missä joistakin dokumenteista on hankalaa saada kopioita alkuperäisten tuhouduttua. Tässä mielessä paperien skannaaminen ja säilöminen joko pelkästään tai lisäksi pilveen tai muistitikulle on hyvä ratkaisu.

Itse tykkään ajatuksesta fyysisestä kodinkansiosta. Vaikka rakastan myös muistiinpanojen tekemistä sähköisesti, aineettoman kansion koristeleminen on erilaista kuin fyysisen, ja koska tämä projekti liittyy vahvasti bujoharrastukseeni, päätin tehdä omasta kodinkansiostani konkreettisen esineen.

Aina ei tarvitse uutta

Karsin hiljattain vanhoja laskuja, yliopiston papereita ja muuta tietosuojajätettä, jonka roudasin hävitettäväksi kirjaston tuhottavien papereiden säiliöön (voit tarkistaa oman lähimmän toimipaikkasi täältä; listassa on myös kirjastot, joissa on vain paperisilppuri!). Yksi vihreä kansio jäi tyhjäksi ja sai kunnian olla tuleva kodinkansio. Varastosta löytyi lisäksi pari vajaata mutta ehjää sarjaa valmiita välilehtiä, joista valitsin värikkäät pääosioiden merkitsemiseen ja numeroidut lisävälilehdiksi.

Toinen syy rakentaa kodinkansio oli, että minulla on paljon erilaisia kuvioituja ja yksivärisiä kartonkeja ja papereita – innostuin korttiaskartelusta 5+ vuotta sitten, ei siitä sen enempää – jotka halusin käyttää pois. Isot kartongit sopivat loistavasti välilehtien pohjiksi ja materiaalia jää ylikin käytettäväksi muuhun askarteluun. Nimitänkin tätä joskus leikkisästi “jämäprojektikseni”: ei ole niin väliä, ettei välilehtien yleisilme ole yhtenäinen tai että kaikki ei aina näytä siltä kuin piti.

Päätin jakaa kansion kuuteen osaan: 1) henkilökohtaiset, 2) koti, 3) työ, 4) terveys, 5) talous ja 6) muut tärkeät paperit. Suunnittelin projektibujooni, millaisia asioita laitan kuhunkin osioon, ja aloin koota kansion asiasisältöä. Minulta puuttuu vielä tarpeeksi isot vetoketjulliset muovitaskut, joihin voi laittaa vaikkapa passin, joten olen soveltanut tavallisia muovitaskuja paperiliitinten kera.

Värikkäistä kartongeista syntyy välilehtiä melko helposti. Käytin yhtä valmista välilehteä mallina, jonka mukaan piirsin reunat ja tarpeelliset reiät kartongille lyijykynää käyttäen. Sitten kiinnitin kartongin leikkuualustalle parilla klipsillä ja leikkasin viivoja pitkin katkoteräveitsellä viivoitinta apuna käyttäen.

Huom! Koska kansio saattaa joutua kovalle käytölle, kannattaa reiät ensin vahvistaa kunnollisella teipillä tai vaikka kontaktimuovin palalla ja leikata auki vasta sitten.

Välilehtiä voi koristella tarroilla, washeilla, maaleilla… mitä ikinä kotoa sattuukaan löytymään. Olen testaillut näihin kaverilta saamiani alkoholipohjaisia tusseja, jotka sopivat parhaiten kartonkien ja pahvien kanssa työskentelyyn. Mm. asuntomessujen esitteistä ja ilmaislehdistä on löytynyt hyviä kuvia kansiin.

Lisää sisältöä elämäkansioon

Hyvät perusteepaidat. Siedettävän hajuiset siivousaineet. Pirkka-kaupasta ostettavat tuotteet. Monstera deliciosa. Eläinkokeeton kosmetiikka. Voimassa olevat takuut. Lehtitilaukset. Maustesekoitusten reseptit.

Siinä vain muutama niistä asioista, jotka haluan sisällyttää kodinkansioon. Olen parin viime vuoden aikana innostunut kasvattamaan yrttejä kesäisin, ja joka kesä kaivan ja luen läpi samat taimenkasvatusohjeet ja yrttien hoito-ohjeet eri lähteistä. Olisi paljon yksinkertaisempaa koota ne yhteen paikkaan, eikö? Samoin en ikinä joulun alla muista, mikä glögi / piparitaikina / torttutaikina oli se paras ja maukkain, joten soitan äidille, joka on jo viime jouluna kirjoittanut ne ylös tulevan vuoden seinäkalenteriin.

Aioin ensin kylmästi leikata Tigerista ostetusta isosta bujosta sivuja, jotka olisin rei’ittänyt ja liittänyt kodinkansioon, mutta muistin, että minulla on jossain valmiiksi rei’itettyä ruutupaperia ja tulostuspaperia. Kokeilin, mihin kirjoittaminen eri kynillä on kivempaa, ja helppous ja valkoinen paperi voittivat! Ruutupaperi on tavallista konseptipaperia, joka on lähes läpikuultavaa.

Kodinkansion parhaita puolia on helppo muokattavuus ja se, ettei se ole koskaan valmis. Toki sen käyttämisen opettelu voi vaatia totuttelua, jos olennaiset tiedot ovat aiemmin olleet ripoteltuna sinne sun tänne. Melko pian sitä kuitenkin lakkaa automaattisesti miettimästä, mihin niistä kymmenestä eri paikasta on sujauttanut jonkin tärkeän kuitin tai kirjoittanut muistiin eri kauppojen omalle kropalle sopivat vaatekoot.

Riittää, kun vetää hyllystä esiin kodinkansion ja avaa sen oikeasta kohdasta.

PS. Virallisesti “kodinkansio” on tällainen haitarimainen muovikansio nimikoitavilla lokeroilla. Säilytän siinä käyttöohjeita ja takuukuitteja!

-Aro

Matka Hobonichi-perheen jäseneksi

Moikka! Vähän jännittävää ja tämmösen postauksen tekeminen teille, mutta kerran sitä pyydettiin niin kokeillaan, mitä tulee.

Tärkeä virstanpylväs on ylitetty, jonka takia päädyin tätä teille kirjoittamaan, sillä ensi vuonna ensi kertaa minäkin kuulun Hobonichi-perheeseen. En kyllä muista millon, jos koskaan, mulla on näin ajoissa ollut seuraavan vuoden kalenterikuvio selvillä. Nyt mulla on ollut käytössä Ajaston Maker 2024 kalenteri ja se on ajanu asiansa. Viime vuonna rehellisesti en kerennyt tai jaksanut kauheasti kalenterin valintaa miettiä. Päädyin silloin ottamaan tämän, koska mulla oli vastaava kalenteri muutama vuosi takaperin ja siitä oli jäänyt hyvät mielikuvat.

Mulle on tärkeää että viikko on kerralla näkyvissä ja muistiinpanoille on tilaa. Tykkään kuukausiruudukosta ja tyhjästä tilasta. Innostun välillä astetta enemmän tekeen trackereitä ja ihan vakiona kulkee seurattavana useampia asia. Tämä innostumisjakso osottautui haasteelliseksi Makerissä tilan puutteen takia. Niinpä elokuun puolessa välissä rinnalle aloitin ensimmäisen bujon ikinä, käytössä Putinki Notebook. Ajatuksena että loppuvuoden voin tutustua käytännössä ja harjoitella bujon tekoa. Katsoa ottaako bujo tuulta alleen, jos innostus siitä jatkuu voisin 2025 nojautua bujoon enemmänkin muun muassa trackereiden kanssa. Toistaiseksi oon jäänyt koukkuun bujon tekoon. Päädyinkin hyvin nopeasti bujon aloittamisen jälkeen ajatukseen, että itse kalenteri tulevalle vuodelle voisi olla A5 pienempi. Bujo (A5) pysyisi kotosalla ja pienempi kalenteri kulkisi sitten kätevästi mukana.

Pitkän googlettelun, Kalenterimanian blogia ja Facebook-ryhmää tutkittuani huomasin mieltyneeni ajatukseen kalenterista koossa A6-B6 tai B6. Ajattelin etten halua kaikkien rakastamaa ohutta Tomoe River -paperia, mielikuva kynien läpitulosta hirvitti. Viikkoaukeaman näkymäksi halusin erilaisen kun Makerissä, sillä en osaa tarpeeksi hyödyntää sen jaoteltua muistiinpanotilaa. HP Mini dashboard layout oli mielenkiintoinen ja inspiroivan oloinen. 2025 vuoden kalenterissa oleva kuosi oli mulle ylitsepääsemätön ongelma, ei ollut yhtään minun näköinen. Paperblanks Midi oli vakavasti harkinnassa ja ajatuksena oli käydä fyysisesti tutkimassa se ja mahdollisia muita ehdokkaita.

Sitten siskolta tuli viesti;”Ootko ensi vuoden kalenterin hommannut”. Mullahan oli kaikki vielä enemmän tai vähemmän hakusessa joten sisko selvitti tilanneensa itselleen Hobonichi Techo Weeks Pistachio kalenterin. Pistaasikalenterin väri oli silmääni livenä kuulemma vihreämpi kuin verkkokaupassa ja kuulemma karmaiseva yhdistelmä nahkasten kansien kanssa. Siskolla ollut weeks vuoden kalenterina useamman kerran joten noita suojakansia hän ei tietenkään ollut vaihtamassa. Niinpä aloin tutustua kyseiseen kalenteriin.

Vihreä väri on ihan minun näköinen, sieltä löytyi kuukausille näkymät, viikko on yhdellä aukeamalla, kalenteri on pienempi kuin A5 ja nostalgisesti saisin sen siskolta. Riippuvuuteni paperikalenteriin ja sen tuunauksesta juontaa juurensa suoraan siskooni. Hän värkkäsi kalenterinsa kanssa ja yli kymmenen vuotta vakituinen joululahjani oli siskon mulle valitsema ja ostama kalenteri, jonka sivujen välistä löytyi jotain pientä, esimerkiksi inspiroivaa tekstiä. Toisaalta harkintaa ja epäröintiä weeksissä aiheuttivat etenkin kalenterin kapeus sekä siinä, kuinkas muutenkaan, oleva ohut Tomoe River -paperi. Testattiin mun suosikki kynät ja kerran ne ei tullu sivuista läpi, niin päätin haastaa itseni ja ottaa kalenterikseni tämän Hobonichin. Nopeasti innostuin kalenterista ja odotan et pääsen sen kanssa säätämään. Se on oikeesti näppärän kokoinen mukana kulkevaksi ja sieltä löyty ne mulle tärkeimmät pointit mitä kaipailin.

Hetken varmasti kestää että tottuu layouttiin sekä ylipäätään kalenterin rakenteeseen; alussa kuukausinäkymät, sitten viikot ja viimeisenä vapaat ruudulliset sivut. Aiemmin mulla on aina ollu ekana kuukauden kuukausinäkymä, viikot, ehkä pari vapaata sivua ja taas sama seuraavan kuukauden kohdalla. Kalenterin lopussa mahdollisesti tilaa muistiinpanoille. Nyt ajatukseen tottuneena mua innostaa toi rakenne, tosin jännitän vähän miten osaan hyödyntää lopun sivut. Nyt oonkin paljon etsiny inspiraatioksi kuvia miten tota weeksiä on muut käyttäneet. Oon myös ehkä vähän tilannut jotakin vain tota kalenteria aatellen.

Sisko tarjosi mulle weeksiin kirkkaita suojakansia jotka oli jäänyt hällä turhaksi. Ne halusin ehdottomasti. Mää olen semmoinen tuuliviiri että ajatus helposta matalan kynnyksen kalenterin ulkonäön muuttamisesta viehättää ja innostaa. Törmäsin tarraan joka huusi mun nimeä ja hommasin sen nimenomaan kalenterin kantta ajatellen. Kalenterista vaahtosin äidin, isosti askarteleva ihminen, kanssa kun puhe tuli kansista ja niiden tuunauksesta hän nappasi kasasta tommosen nahkajäljitelmää muistuttavan mustan paperin ja kysyi mielipidettä. Minä silmät kiiluen totesin et näyttäisi täydellisesti minulta kalenterissani. Varmasti astetta epätyypillisempi tämä minun taival vuoden kalenterivalintaan, mutta rehellisesti en kyllä voisi olla tyytyväisempi ja innostuneempi lopputuloksesta.

Aika näyttää miten bujon kanssa käy, mutta ainakin mulla on nyt ihan itseni näköinen kalenteri, jonka uskon täyttävän mun tarpeet paremmin kuin hyvin. Oon todella innoissani ja toivonkin teidän ensi vuoden kalenterien tuntuvan yhtä hyviltä ja innoittavilta valinnoilta!

Eve~