Avainsana: maniaperhe

Sinä ihana kamala harrastus!

Löysin Kalenterimaniaan marraskuussa 2017, ja se oli menoa. Aloitin samana iltana bullet journalin teon kotoa löytämälläni mustasivuisella viholla ja metallisävyisillä puuväreillä (ovat käytössä yhä) ja luulin pärjääväni niillä (ja olin varma etten koskaan luovu mustista sivuista).

Sitten tulivat kuvioihin tarrat ja taaaaas oli menoa, kun kirjoittaminen sai jäädä kokonaan pois, kun joka toiminnalle piti olla tarra. Listaukset ja bujomainen hallittu kaaos jäivät pois seuraavassa vihossa (jonka sivut olivat pahvinruskeat.) Kappas, tämä taitaa mennä DIY-kalenteriksi tämä homma.

Kirjoittaminen palasi kuvioihin DYMO juniorin ostettuani! Rakastan koholle nousevaa tekstiä ja kokeiltuani erivärisiä nauhoja totesin, että kyllä se musta nauha on se yksi ja oikea tähän tarkoitukseen. Samoihin aikoihin washit löysivät tiensä kalenteriini. Ensimmäisissä Happy Maileissa mainitsin inhokikseni washin. Niin se tuunaaminen muuttuu ja kehittyy, sillä nykyään jo toivon washeja.

Ensivuodelle ostin Kalenterimanian kirppikseltä Carpe Diem A5:sen ja tuntuu että se on taas menoa! Sinä ihana kamala harrastus! Onneksi joululahjojen hankkiminen on mulle tänä vuonna helppoa, joku kun on kysynyt niin olen suoran linkin johonkin verkkokauppaan ja tiettyyn tuotteeseen laittanut, että tämä!

Mä tahdon kaikkia Manialaisia kiittää, sinä ihana kamala harrastus olet meitä yhdistävä tekijä. Ja taaaaaas mennään!

-Tiia

Ote kalenterimaanikon päiväkirjasta

Rakas päiväkirja… Noin 7 kuukautta sitten löysin Kalenterimanian, ryhmän Facebookista. Kuuluin joihinkin muihin kalenteriaiheisiin ryhmiin, ja Facebook ehdotti minulle Kalenterimaniaa. Päätin heti liittyä sinne.

Heti ensimmäisenä löysin ryhmän Off topic -keskustelun ja bongasin sieltä vanhan tuttuni kommentin. Päätin hypätä suoraan pää edellä Maniaan ja kirjoitin myös oman kommenttini Offiin. Minut otettiin lämmöllä vastaan.

Alkuun sähläsin usein sääntöjen kanssa, mutta aina minut ystävällisesti opastettiin ylläpidon toimesta korjaamaan virheeni. Kalenterimania tuntui heti minun jutultani.

Pian Maniaan liittymiseni jälkeen vointini huononi ja masennus nosti päätään. Sain paljon tukea ja tsemppausta ryhmästä ja myös kortteja ja kirjeitä, joissa minua kannustettiin jaksamaan. Kalenterimaniasta oli tullut minulle enemmän kuin vain Facebook-ryhmä. Koin tulleeni osaksi #maniaperhettä.

– Jenni