Avainsana: maniaperhe

DIY – Paperdori ja vihko

Kivaa kässäkeskiviikkoa kaikille. Tämän päivän postauksessa näytän miten syntyy paperdori, tai paremminkin TiaDori. Tein ensimmäisen paperdorini 2016 kolmella itsetehdyllä vihkolla, kun aloitin kisällikoulutuksen. Halusin oman muistion kouluasioille. Paperdori on nimensä mukaisesti tehty paperista ja useimmiten päällystetty kontaktimuovilla suojaamaan paperia. Nyt sain kuitenkin idean käyttää vanhaa lempivinyylitapettia, jota löytyi vielä varastosta. Kaveriksi käytin koristepaperia.

Paperdorin tekoon tarvitaan:

kuviopaperia (paksumpaa) sekä itse käytin vahvaa vinyylitapettia

– kontaktimuovia ja liimaa tai

mod podge (matte / vesipohjainen tiiviste, liima sekä viimeistelyyn)

– viivoittimen tai lastan ilmakuplien varalle tai siveltimen

– pyöreää kuminauhaa

sirkka-/ purjerengas (prym 4mm) ja työkalun (esim. prym – nepparipihdit)

– vasaran ja alustan

– sakset

– korun / helmiä

Vihkoihin tarvitaan :

paperia

– koristepaperia

– kontaktimuovia

paperileikkurin tai sakset

liimaa

koristeluun vaikka die cutseja, tarroja

– terävän ja paksun parsineulan

– karhunlankaa tai vastaavaa vahvaa lankaa

kaksipuolista teippiä (taskujen tekoon)

Aluksi mittasin minkä kokoisen paperdorin haluan tehdä. Tässähän on vain taivas ja käyttötarkoitus rajana. Ajattelin standard-kokoisen traveler’s notebookin kokoa, jonka vihkot on noin 11×21 cm. Kansien mitoiksi suunnittelin 22x27cm tai x30cm, riippuen montako vihkopaikkaa haluan. Tätä kannattaa mallata millä vain vihkoilla ja katsoa paljonko kannet ”kutistuvat” vihkoja lisätessä. Näin tietää paljonko haluaa lisätä senttejä kansien leveyteen. Päädyin isompaan kokoon.

Ensin leikkasin oikean kokoiset palat. Kansipalojen kulmat halusin pyöristää kulmanpyöristäjällä ennen liimaamista. Käytin kuviopaperia sekä paksua vinyylitapettia yhteen liimattuna mod podgella. Nyt käytin mod podgea myös kansien suojaamiseen ja viimeistelyyn. Tämä vaatii riittävän kuivumisajan. Kontaktimuovi ei olisi toiminut vinyylitapetin kanssa. Aiemmin olen liimannut kaksi paksumpaa kuviopaperia yhteen tuomaan tukevuutta ja olen päällystänyt ne kontaktimuovilla. Taivutan paperia kontaktimuovilla päällystäessä, jotta ilmakuplia ei muodostuisi. Silloittelen viivoittimella ja tarvittaessa painan huomaamattoman reiän neulalla ilmakuplaan. Lopuksi leikkaan kontaktimuovin reunat siistiksi paperin mukaan.

Mietin pitkään haluanko laittaa vinyylitapetista erilaisia taskuja kansien sisäpuolelle, mutta kalapaperi oli niin hauska, etten halunnut peittää sitä. Olisin todennäköisesti kokeillut pysyvyyttä ensin kaksipuolisella teipillä ja viimeistellyt mod podgella. Toivotaan, että tämä minulle vieras mömmö toimii muutenkin liimauksessa suunnitellusti, käytössäkin.

Seuraavana vuorossa oli kumilenkkien paikkojen katsominen. Merkkaan paikat kynällä ja nepparipihdeillä teen sirkoille reiät. Itse käytän viivoitinta, koska haluan reiät symmetrisesti, mutta ne voi nakella silmämääräisesti. Kansien keskelle tehtävä sirkkareikä on hankalampi. Siihen minulla on sirkkarengaspaketista tullut muovinen rei’ittäjä/sirkankiinnitin, joka tarvitsee avukseen vasaran sekä alustan. Olen poikkaissut pinsettimäisen varren, jotta saan osat kummallekin puolelle kansia. Ensin reiät, sitten sirkat. Itselläni oli kotona Prymin 4mm sirkkarenkaat, jotka olen ostanut Jätti-Rätistä. Nepparipihdeillä kansien reunoihin saa renkaat ihan käsivoimin puristamalla, mutta keskimmän sirkan lyön vasaralla käyttäen muovista apuvartta. Suosittelen kokeilemaan sirkkojen kiinnittämistä ennen varsinaista työtä. Omassa pöydässäni on lasipinta, joten kävin heilumassa vasaran kanssa ulkona kivimuurin reunalla.

Enää puuttuu kuminauhat ja halusin myös koristeita kansiini. Laitan kuminauhan sirkoista kaksi kertaa ja solmin. Näin minulla on valmiina neljä vihkopaikkaa. Ei kuitenkaan liian kireäksi, ettei kuminauha vedä kantta pyöreäksi tai ettei vihkojen reunat ole heti rytyssä.

Viimeinen kumilanka sulkee kannet ja sen pujoitan kansien keskellä olevasta reiästä. Laitoin ensin kuminauhaan valitsemani korut ja tekaistun ”reunaläpän”. Olen liimannut ja viimeistellyt ”reunaläpän” samoin kuin kannet. Se oli jotain mitä kokeilin ulkoasuun, vapaalla kädellä leikattu ja sen voi jättää pois halutessaan. Kuminauhan solmukohta jää sisäpuolelle ja koska kuminauha on liian ohut reikän nähden, laitoin sisälle reikään isomman helmen lukoksi ennen solmua. Jos en olisi laittanut koruja kumilankaan, olisin valinnut paksumman pyöreän kumilangan. Tykkään että vihkopaikkojen kumilanka on kuitenkin ohutta.

Kannet ovat valmiit ja ne kaipaavat enää vain täytettä. Samalla kun annoin kansien kuivata liimauksen ja viimeistelyn välillä, tein vihkot valmiiksi. Tykkään aina leikata materiaalit valmiiksi ja kasata sarjatuotantona.

Vihkojen kansiin valitsin ohuemman kuviopaperin, pyöristin kulmat ja suojasin kontaktimuovilla. Kannet voi koristella ennen kontaktoimista tai jälkeenpäin. Omat koristeet olivat paksuja, joten liimasin ne jälkeenpäin kontaktimuovin pinnalle. Vihkojen kannetkin voi tehdä tukevammaksi käyttäen kahta koristepaperia ja vaihdella paperin paksuutta oman mieltymyksen mukaan. Itse tein nyt vain yhdestä ohuesta paperista. Kontaktimuovi kuitenkin tukevoittaa.

Vihkojen sivuiksi voi käyttää mitä vain ylijäämäpaperia tai tavallista A4 tulostuspaperia. Itselläni oli tavan A4 paperia, joista leikkasin paperileikkurilla 8cm pois pituussuunnasta. Noin kuusi paperia per vihko, jotka taitoin kaksin kerroin ja pinosin sisäkkäin. Tässä kohtaa kulmienpyöristäjäni hajosi, joten vain kannet on pyöristetty. Ajattelin seuraavaksi kokeilla We R Memory Keepersin kulmienpyöristäjää.

Asetan kaikki vihkon paperit päällekkäin ja laitan viivoittimen kanssa merkin taitesaumaan keskikohdaksi. Keskikohdasta merkitsen 4 cm päähän taas merkin ja siitä 4cm päähän merkin. Toistan saman keskipisteen toiselle puolelle. Paperipinon alla on leikkaussuoja ja käyn merkit neulalla läpi. Apuna voi käyttää kevyesti vasaraa, huomio, kevyesti. Sitten otin pinon käteen ja kävin neulan kanssa reiät uudestaan läpi. Neula on vähän paksumpi reikien tekovaiheessa, kuin tuleva sidontavaiheessa.

Laitan vihkon kannen oikeaan kohtaan paperipinon alle ja painan reikäkohdat kevyesti kanteen. Otan kannen käteen ja painan reiät kansista läpi ulkopuolelta sisäpuolelle, niin että varsinainen reikä osuu taitoksen (selän) kohdalle. Reikiä on viisi.

Niputan kannet sekä paperin yhteen, otan lankaa neljä kertaa vihkon korkeuden verran ja laitan ohuempaan parsineulaan langan kaksin kerroin. Aloitan vihon sisältä keskimmäisestä reiästä, jättäen häntää vapaaksi sisäpuolelle 5-6cm. Vien neulan ulkopuolelta viereiseen reikään takaisin sisälle ja sisältä ulos reunimmaisesta reiästä palaten päinvastaisesti takaisin keskelle. Jatkan samoin vihkon toiseen päähän ja takaisin.

Palatessa pujotan neulan keskellä vastapuolen langan ali, jotta saan kireän tuplasolmun tehtyä. Pujotan langan keskimmäisen reiän toisen vastapuolen langan ali tehden jälleen tuplasolmun. Tämän jälkeen leikkaan langan, jättäen sentin ennen solmua. Taitan sivut kiinni jättäen kannet auki ja käyn kummaltakin puolelta viivoittimella taitoksen läpi. Laitan kannet kiinni ja toista saman viivoittimella painelun kansien kummaltakin puolelta.

Halutessa voi kaksipuolisella teipillä ja koristepaperilla tehdä taskuja vihkojen sisäkansiin. Toivottavasti vaiheistani sai selvää ja kokeilemalla oppii, mikä on oma tyyli tässäkin asiassa. Tästä tuli mielestäni oikein onnistunut kokonaisuus.

Mukavia tuunaushetkiä – Linksu <3

Tyylitön tyyli

Moikka, muruset! Mikä on sinun tyylisi? Mitkä ovat lempivärisi? Mitä ilman et tulisi toimeen? Valitettavasti minun on ohitettava nämä kysymykset. Ei ole mitään yhtenäistä tyyliä, ei selkeää lempiväriä eikä tarviketta, jota ilman en voisi koristella kalenteriani. Kalenteriakaan ei ole pakko olla, koska sen voi tehdä itse. Tänä vuonna käytössäni on standard-kokoinen Traveler’s notebook, ensi vuodesta en vielä tiedä. Kalenterielämäni on vailla selkeitä suunnitelmia, eivätkä ne pienetkään aina toteudu tai toimi. Onko se huono asia, säälittävä puute minussa, merkki huonommuudesta? Ehkä jonkun mielestä, mutta itse näen sen rikkautena.

Olen tyytyväinen siihen, ettei tyylittömyydessäni ole rajoja. Voin vaihtaa näkymän täysin erilaiseksi milloin tahansa. Toki myös toistan itseäni käyttämällä samoja materiaaleja useaan kertaan. Tänä vuonna olen päättänyt kuukausille omat värit, kyseessä on siis epänormaali suunnitelmallisuus. Tammikuu oli ruskea, helmikuu sininen, maaliskuu vihreä ja huhtikuu lila. Kuluva toukokuu on keltainen. Kesäkuusta tulee turkoosi, tosin sen voin vielä vaihtaa, kuten koko loppuvuoden. Kuukausi- ja viikkopohjissa on siis tuota määrättyä väriä, mutta se ei esiinny täysin samalla tavalla.

Washiteippejä käytän reunustamaan sivuja sekä jaottelemaan päiviä tai asioita. Tarroja käytän enimmäkseen palkinnoksi arkipäivän askareista, jos muistan. Nyt, kun kodin ulkopuoliset aktiviteetit ovat todella vähäiset, näytän tiskaavan paljon. Löysin viime viikolla vanhan tarrakätkön ja lätkin sieltä itse tulostettuja tarroja sivulle ihan vain siksi, että löysin ne. Ei siihen siis ollut mitään suunnitelmaa. Sivusta tuli omasta mielestäni ihan mukavan näköinen. Olen varsin vähän viehättynyt tarroihin, vaikka minulla niitä onkin, washiteippejä omistan sen sijaan omituisen runsaan määrän.

Varsinaisia, kalenterituunaukseen suunniteltuja, tarvikkeita minulla ei ole paljon. Kaikkea muuta askartelutarviketta löytyy sitten sitäkin enemmän. Korttien tekemisessä, art journalissa ja mixed mediassa käytettävää tavaraa pursuilee joka paikassa. Yleensä se, jota etsin, on hukassa. Käytän kalenterissani siis varsin sekalaisia tuunaustarvikkeita. Leimamusteet, leimat, sapluunat, kynät, vesivärit, vanhat kirjan sivut, lehdistä leikatut kuvat ja sanat jne. ovat käyttökelpoisia myös kalenterin tuunaamisessa. Viime aikoina erityisesti kartonkileikkeet (die cuts) ovat olleet erityisen kiinnostuksen kohteina. Myönnän, että olen ostellut paljon kaikenlaista, mutta siitä huolimatta olen käyttänyt myös esim. kierrätysmateriaalia ja ystäviltä saatuja juttuja. Ajatus siitä, että piirtäisin itse koristeita, on tosin alkanut kiehtoa kovasti. On siis mahdollista, että kartonkileikkeet saavat väistyä kohta laatikkoon kynien tieltä odottelemaan parempia aikoja, vaikka suihkevärit voisivat olla toinen vaihtoehto.

Ihailen kalenterinäkymiä, joissa näkyy selkeä tyyli! Sellaiseen harmoniseen kokonaisuuteen en varmaan koskaan pysty itse, sillä vaikka alku olisi hieno, lisään siihen kuitenkin jotain tyyliin kuulumatonta. Onko tämä hyppelevä ja rönsyilevä, aivottomalta vaikuttava tyylittömyys puute vai rikkaus? Minulle se on arkipäivää, rentoutumista, hauskanpitoa, pään nollausta eli tätä juuri sillä tuunauksen hetkellä elettävää elämää.
Olen sellainen kuin kalenterinikin!

Leena