Avainsana: maniaperhe

DIY – Penaali / Pussukka

Ompelu on lähellä sydäntä, ollut aina lapsuudesta asti. Tässä postauksessa ohjeistan helpon penaalin tekoon. Materiaalina voi käyttää esimerkiksi vanhoja farkkuja ja vuoriksi tyynyliinaa. Sulkemisvaihtojakin on vaikka ja kuinka monta.

Tässä ohjeessa penaalin tekoon tarvitaan:

– kangassakset

– ompelukone + lankaa / neula + lankaa

– nuppineuloja / klipsejä

– mittanauha / viivoitin

– vetoketju ja ompelukoneeseen tarkoitettu vetoketjupoljin

– kangasta

-halutessasi koristeita

Penaalin pituuden voi määrittää pisimmän kynän mukaan, lisäten molempiin päihin muutaman sentin tilaa sekä saumavarat. Tämä mitta määrittää vetoketjun pituuden. Penaalin voi tehdä vuorikankaalla tai ilman ja valita kankaat vaikka omasta vaate- tai liinavaatekaapista kierrättämällä. Vuorin kanssa lopputulos on siistimpi ja saumat eivät näy.

Pyrin pitämään ohjeet yksinkertaisena ja vähällä termistöllä, jotta kaikki pysyisivät mukana ilman ompelukokemusta. Kaavan voi piirtää paperille tai leivinpaperille, jos haluaa hahmottaa penaalin kokoa ennen varsinaisen kankaan leikkaamista. Mittasin kankaasta taitteella 28×21 cm (eli ilman taitetta pala on 28x42cm) sisältäen saumavarat (1cm/reuna) ja vetoketjuni on 25cm. Taitteelle, kun kangas on kaksin kerroin, ei tule saumavaroja ja säästät yhden sivun ompelun. Kaava on helpompi piirtää saumavaroilla niin saa vain leikata reunoja pitkin. Saumavara on yleensä 1cm, eli kankaan reunasta 1cm päähän ommellaan tikkaus. Jos teet vuoritetun penaalin, tarvitset kaksi samankokoista kangaspalaa.

Vetoketju ommellaan ensin päälikankaaseen. Aseta vetoketjun oikea puoli vasten kankaan oikeaa puolta. Minulla tässä 28cm sivulle. Ompele läheltä vetoketjua vetoketjupolkimella, muttei liian läheltä, että vetoketju mahtuu aukeamaan. Toistetaan vastakkaiselle sivulle. Tärkeää muistaa ommella ompeleen alussa ja lopussa edestakaisin pieni pätkä, jotta ommel ei aukea ja sauma pitää.

Kun vetoketju on ommeltu, kiinnitetään vuori. Tämän voi jättää pois mikäli teet vuorittoman. Laita vuorin oikea puoli vetoketjun yläreunaan ja ompele. Laita vuorikangas samoin vastakkaiselle puolelle ja ompele. Kuvista saa paremman vinkin.

Ompelin itse ehkä turhankin läheltä vetoketjua, koska en tahdo sen liikaa näkyvän. Käännän työn oikein päin ja avaan vetoketjun. Laitan kankaat samaan suuntaan ja vetoketjun toiseen ommellen tukitikkauksen läheltä ettei kangas mene käytössä vetoketjun väliin. Huomaa, ompelen vain vetoketjun mitan, en reunasta reunaan, koska sivusaumaa ei saa silloin nätisti kiinni. Kuvassa.

Käännetään työ takaisin väärinpäin jättäen vetoketju auki kunnolla. Nuppineulataan päälikankaan reunat vastakkain ja vuori vastakkain aloittaen kohdistamalla vetoketjun reunat yhteen.

Tykkään taittaa saumavarat aina vuoriin päin. Ommellaan toisesta sivusta koko kylki kiinni ja toiselta sivulta jätetään vuorikankaan puolelle kääntöaukko. Muista peruuttaa ommel joka työvaiheessa, jotta saumat kestää. Vetoketjun kohdan ajan varovasti tai ompelen käsipyörää käsin kääntäen, ettei neula katkea. Halutessasi voit päälikankaan saumaan ommella kantolenkin saumavaroihin, jolloin lenkki jää oikeiden puolten väliin.

Jos haluat litteän pussukan, voit kääntää penaalin oikein päin ja sulkea kääntöaukon sauman ja penaali on valmis. Jos haluat penaalin niin sanotusti seisovan, jatka seuraavasti…

Litistä pohjista kulmat kuvan mukaan kolmioksi, jokainen neljästä kulmasta. Voit tarkistaa viivoittimella, että keskelle jäävän sauman molemmille puolille jää saman verran kangasta, näin kulmasta tulee suora. Mitä syvemmälle ompelet, sitä leveämpi pohja. Paksummissa, esimerkiksi farkkukankaissa, kulmat voi kääntää ylöspäin ja ommella käsin muutamalla pistolla kiinni saumavaraa, niin eivät törrötä kääntäessä. Oikein paksut kulmat uskaltaa leikata, jos sauman ommel on tehty hyvin.

Käännä kääntöaukosta penaali oikein päin ja sulje sauma kääntämällä saumavarat tasaisesti sisälle. Ompele niin läheltä reunaa kuin uskallat. Siisti langan pätkät, laita vuori sisälle ja penaali on valmis.

Mikäli haluat päälikankaaseen jotain koristeita (niitit, pitsi, kangasmerkit), pitää ne ommella ennen kuin aloittaa penaalin ompelemisen. Toivottavasti postaus innosti tekemään omanlaisenne penaalit.

Kivaa kässäilyä kaikille – Linksu

Mitä kalenterimaanikko tarvitsee

Postauksessa näkyvä muistikirja saatu kaupallisessa yhteistyössä Ajastolta

Hellurei ja iloista keskiviikkoa! Tässä kolme vuotta kestäneen mania-aikani varrella olen sentään joskus pysähtynyt miettimään, mitä loppupeleissä on tarvinnut omakseen kuluneina vuosina. Omistuksessani ja hallussani on ollut lukuisia kalentereita ja muistivihkoja laidasta laitaan. Jotkut ovat vain käyneet hyppysissäni, toiset oleilleet hyvän tovin. Oheistarvikkeista voisi kirjata sivumäärältään maailman paksuimpaakin eeposta paksumman listan, sillä tältä naiselta ei tule loppumaan tarrat tai teipit kesken ihan heti. Aloitettuani julkisen ostolakkoni 7.7.2020, oli aika katsoa siihen kuuluisaan peiliin ja sen jälkeen ympärilleen. Mitä kaikkea onkaan kasaantunut kolmessa vuodessa ja mikä on oikeasti tärkeätä?

Jos puhutaan ensin materiaaleista, niin alkuunhan pääsee vaikka ruutuviholla ja kynällä. Harrastuneisuus tuo tähän pieniä lieveilmiöitä, sillä myös erilaisia kyniä on suurensuuri valikoima. On kuulakärkikyniä, mustekyniä, lyijykyniä, sivellinkyniä, vesivärikyniä jne. Tärkein, kaikkein tärkein kynä on kuitenkin se, jota kannat mukanasi kaikkialle – myös stand up-keikalle tai junan vessaan. Oma suosikkini on Pengemsin kimalteleva kuulakärkikynä, sellainen kulkee mukanani kaikkialle, aina.

Kaikki jo kokeneemmat harrastajat ovat kuulleet sanan kalenterirauha [eng. planner peace]. Varsinkin harrastuksen alussa on täysin normaalia, että kalenteri ja tyyli vaihtuu paljon ja useasti. Toisaalta saatat heti löytää kalenterin, jota tuunaat koko pitkän vuoden. Itselläni oman tyylin löytyminen on ollut pitkällinen prosessi, ja vasta kuluneena vuonna pesiydyin yli puoleksi vuodeksi samoihin kansiin. Nyt olen taas hieman tuuliajolla, mutta ainakin tiedän jo mihin olla hairahtamatta. Lyhyestä virsi kaunis: kun sinulla on kynä ja alusta, johon sillä piirtää tai kirjoittaa, olet jo aloittanut harrastuksen.

Kalenteritarvikkeiden oheismateriaalivalikoima on loputon. Erilaisia tarroja, teippejä, koristeleikkeitä ja muuta kivaa löytyy nykyään miltei jokaisesta marketista ja kaupasta, joten tältä tulvalta alkaa olla mahdoton välttyä. Oman tyylin löytyminen tietenkin helpottaa hankintojen tekoa. Itselläni on ollut vähän turhankin kaikkiruokainen tyyli joten hankintoja, niitä hyviä että huteja, on tullut tehtyä urakalla. Lompakon ja luonnon onneksi myös kierrätys on erinomainen tapa tuunata kalenteria, eli saatat sittenkin tarvita postiluukusta tipahtavat mainokset sekä ilmaisjakelulehdet!

Osana omien kulutustottumusten muutosta olen havahtunut miettimään kalenterituunausta ja erityisesti Kalenterimaniaa ihan eri kantilta ja syvemmin. Jopa materiaakin enemmän tuunaus on tuonut elämääni kokonaisen yhteisön. Uusia kavereita, uusia ystäviä. Miittejä, jossa samanhenkiset mutta kuitenkin erilaiset ihmiset kokoontuvat saman asian äärelle. Ryhmästä löytyy usein vertaistukea ihan mille vaan, on kyseessä sitten valinnanvaikeus kalentereiden välillä, hammaslääkäripelko tai mikä tahansa iloinen uutinen, jonka haluaa jakaa. Tärkein asia, minkä maanikko tarvitsee, on tämä yhteisö. Kalenterimania. Maniaperhe.

Rakkautta päivääsi!

Suvi