Avainsana: maniaperhe

Lempimuisto Kalenterimaniasta – Piia

Tämänkertaisen ylläpidon haastepostauksen aiheena on, kuten otsikostakin voi päätellä, lempimuisto Kalenterimaniasta. Liityin ryhmään 2016 ja jo samana vuonna aloitin mukana ylläpidossa. Oma lempimuistoni juontaa juurensa alkuvuoteen 2017, jolloin tapasin ensimmäistä kertaa ihanaisen ryhmämme perustajan Miran sekä muita ryhmäläisiä.

Tapasimme rennon yhdessäolon merkeissä Tampereella ja muistan edelleen, miten valtavasti miitti jännitti. Edellisenä yönä en nukkunut silmällistäkään. Koko junamatka Jyväskylästä Tampereelle meni panikoidessa, kun jännitin niin kovaa, että löydänkö muita miittailijoita perillä juna-asemalta. Olin jo perua koko osallistumiseni, mutta onneksi en kuitenkaan tehnyt sitä, sillä olisin katunut suuresti etten lähtenyt mukaan.

Suuntasimme kahvilan kautta kohti Hämeenpuistoa ja erästä tiettyä liikettä. Arvasit oikein! Vihkokauppa oli päämääränämme. Ihanainen Sandy oli meitä vastassa ja tuli todella tervetullut olo, kun astuimme ovesta sisään.

Vaikka meitä oli monta paikalla samaan aikaan, tervehti Sandy jokaista erikseen ja saimme vapaasti ihastella Vihkokaupan monipuolista tarjontaa. Valikoimaan tutustumisen ohella vaihdoimme kuulumisia ryhmäläisten kesken ja se sama positiivinen fiilis, mikä näkyy ryhmässäkin, vallitsi myös tuossa tapaamisessa. Oli todella ihana tutustua eri ihmisiin, jotka jakavat samanlaisen innostuksen kalentereihin ja niiden tuunaamiseen. Kun on osallistunut ensimmäiseen miittiin, on helpompi lähteä mukaan seuraaviinkin. Itselleni oli helpompi aloittaa tutustuminen pienemmässä miitissä verrattuna kerran vuodessa järjestettävään suurmiittiin.

Kalenterimanian myötä olen saanut tutustua aivan ihaniin ihmisiin, joista on tullut myös ystäviä sanan varsinaisessa merkityksessä. Sellaisina päivinä, kun on niin kiire, ettei lainkaan ehdi ryhmää selailemaan edes pikaisesti, tuntuu kuin jokin oleellinen puuttuisi. Myönnän että Kalenterimania on vienyt suuren palan sydämestäni, enkä ole siitä lainkaan pahoillani.

-Piia

#kmkesämiitti20 – Jennin päivä

Vihdoin oli koittanut kauan odotettu miittipäivä. En ollut aiemmin ollut Kalenterimanian suurmiitissä ja olin todella innoissani, mutta minua myös jännitti. Odotin kovasti monien Facebookista tuttujen ihmisten tapaamista livenä sekä miitin tunnelmaa ja haasteita.

Lähdimme Nannan, Sadun ja Sinnan kanssa matkaan kello 7. Karkkilassa olimme perillä yhdeksän aikaan. Minä, Satu ja Sinna lähdimme tutustumaan Karkkilan tarjontaan. (Kiitos Jaanalle kyytien järjestämisestä.) Karkkila vaikutti hauskalta pieneltä kaupungilta. Eniten mieleen jäi ihana PikkuLeppis sekä tunnelmallinen KäsityöKahvila.

Palasimme takaisin miittipaikalle ennen kello 12. Ihana Mira toivotti meidät ovella tervetulleeksi. Sisällä meidät ohjattiin käsienpesulle ja sitten omaan pöytäämme. Olin innoissani. Iso konepajahalli oli täynnä pöytiä ja se oli koristeltu kauniiksi Kalenterimanian tyyliin. Tunnelma oli mahtava. Paikoille oli jaettu yritysten sponsoroimat miittikassit. Tutkimme niitä ja huomasimme, että sisältö oli todella runsas ja monipuolinen.

Ensimmäisenä haasteena oli tuunata ATC-kortti miittikassin sisällöllä. Haasteen jälkeen oli vapaata tuunailua. Myöhemmin oli toinen haaste, siinä piti tehdä unelmakartta loppuvuoden 2020 unelmista. Osallistuin molempiin haasteisiin. Tämänkin haasteen jälkeen oli vapaata tuunailua.

Miitin lopuksi oli arvonnat. Yritykset olivat lahjoittaneet todella runsaasti palkintoja ja moni osallistuja sai kassin lisäksi muutakin kotiinviemistä. Itse voitin penaalin ja One Line a Day viiden vuoden päiväkirjan. Olin pohtinut sellaisen hankkimista jo pidempään, joten palkinto osui nappiin. Lopuksi siivosimme yhdessä tilan.

Kotimatkalle lähdin monta upeaa kokemusta ja montaa uutta ystävää rikkaampana. Kiitos kaikille, jotka teitte tämän miitin mahdolliseksi.

T. Jenni