Avainsana: maniaperhe

Valoa pimeyteen – Mira

Kun Carita ehdotti tätä aihetta seuraavaksi torstaihaasteeksi, tiesin heti miten haluan toteuttaa sen. Kerrankin en lähde itselleni tyypillisesti toteuttamaan viikkoaukeamaa tai jotain muuta ”perusjuttua”, vaan uskallan ajatella ns. laatikon ulkopuolelta.

Alusta asti kaikenlaiset vaihdot ja rak-postit ovat olleet iso osa ryhmää. Olen itsekin ollut useaan kertaan rak-postin kohde ja joka kerta se ilahduttaa yhtä paljon. Että joku ihan oikeasti on ajatellut minua ja halunnut lähettää minulle postia. Juuri minulle. Siksi päätin kirjoittaa kirjeen ja lähettää mukaan muutamat tarrat.

Tiesin myös heti kenelle postin omistan. Tämä posti lähti ryhmäläiselle, jota ihailen valtavasti. Joka on minusta kaikkien voimakkaiden naishahmojen kaltainen, supermutsi, ihmenainen, joku jota voi katsoa hieman ylöspäin. En aina ymmärrä, mistä hän löytää sisunsa jatkaa eteenpäin ja toivon, että minäkin löydän itseeni yhtä paljon sisua joskus.

Ryhmä on läpi vuosien toiminut minulle siis inspiraationa niin monella tapaa. Tottakai olen löytänyt iloa ja ideoita tekemiseen, mutta ryhmän tärkein anti on kuitenkin sen ihmiset. Sillä ilman ihmisiä, ei ole ryhmää. Kiitos kun olette olemassa. Teidän takianne huominen on aina hieman parempi.

-Mira

Valoa pimeyteen – Suvi

Hellurei! Taas on tullut aika uusien haasteiden. Sain jälleen kunnian aloittaa toteutusten kimaran – sen lisäksi että koko kuluneen viikon päässäni on soinut eräs teinivuosieni renkutus, olen miettinyt aihetta monelta kantilta. Siispä tämäkään aihe ei kohdallani ole yksiselitteinen eikä ole yhtä tiettyä asiaa, jonka tähän postaukseen nimeäisin. Aloitan kuitenkin konkreettisesti ihan oikeista valoista.

Jo samoihin aikoihin, kun kauppojen hyllyt alkoivat pikkuhiljaa notkua joulumakeisista, hiippaili muistini perältä viimevuotinen kalenterini, johon hankin pienet lankavalot. Asensin oitis langan myös nykyiseen Personal Planneriini.

Lankavalot eivät ole kallis ostos ja ne tuovat heti hauskaa fiilistä kaamosajan tuunailuun. Nämä minun valoni ovat Tokmannilta, ja niissä on litteä paristokotelo. Kotelo on helppo sujauttaa kalenterinkansien taskuun ja hieman rautalankaa muistuttava valolanka pujotella menemään.

Mutta kuten sanottua, konkreettinen valo on vain yksi puoli koko asiasta. Mielestäni koko vuoden kantavana valopilkkuna on toiminut koko Kalenterimanian ryhmä. Pimeimpänä, synkimpänä ja koleimpanakin päivänä ryhmän seinältä ja off topic-ketjusta löytää valoa ja lämpöä. Olen nyt ollut ryhmässä jo kolme vuotta, mutta tänä vuonna olen alkanut toden teolla hahmottaa kuinka hieno, suuri perhe minulla on muutaman napsautuksen päässä – Maniaperhe.

Kiitos, että olette ja kiitos, että saan olla!

Rakkaudella, Suvi