Avainsana: maniaperhe

Perhekalenterit – Hidasta elämää

Joko olette hurahtaneet perhekalentereiden maailmaan? Meillä on ollut sellainen jo useamman vuoden. Kirjaan siihen perheen menot jäsenten omiin sarakkeisiin ja toivon, että sen avulla kaikki ovat kartalla asioista. Tänä vuonna meillä on Oot niin ihana -perhekalenteri ja edellisvuonna meillä oli Putingin Muumi -perhekalenteri. Jokaisessa layout on samankaltainen, useampi pystysarake usealle henkilölle.

Ensivuodelle meillä on Hidasta elämää -perhekalenteri, jossa on itseasiassa sama pohja, kuin Putingissa oli. Tutustutaanpa siis meidän perheen tulevaan kalenteriin. Sarakkeita on yhteensä viisi ja perheessämme on neljä ihmistä, joten jokaiselle kirjataan oma sarake. Näin jokaiselle on oma rivistö kirjata harrastukset, koulumuistettavat, työvuorot, treffit sekä synttärit, jne. Lisäksi sarakkeista riittää yksi otsikolle yhteiset menot, eli ”yle”, jonne merkataan koko perheen yhteiset asiat.

Perhekalentereista yleisemmin näkee kerralla koko kuukauden, kuten tässäkin. On huomattavasti helpompi hahmottaa viikot, kun sunnuntait ovat eri väriset muista päivistä. Näin pystyy nopeastikin katsomaan missä mennään. Ulkoasu on mieleinen, pastellin sävyjä ja tsemppilauseita. Kyllähän jokainen tarvitsee pientä tsemppausta päiviin.

Joka kuukausi on erivärinen ja yläreunassa vaihtuvat tsemppaavat lauseet ja viisaudet, kuten ”Joskus pysähtyminen on tärkeämpää kuin tekeminen”. Sivun vasemmalle reunalle päivämäärien viereen, on kirjattu juhlapyhät mustalla sekä pyhäpäivät punaisella, sinisellä tai violetilla, riippuen kuukauden pohjavärityksestä. Oikealla juoksevat viikkonumerot.

En voi kuin suositella tällaista työkalua perheiden elämän helpottamiseksi. Ainakin meillä tämä on toiminut. – Linksu

Heitä kamua kirjeellä!

Muistatko, milloin viimeksi sait oikean käsin kirjoitetun kirjeen? Entä milloin kirjoitit itse?

Innostuin viime kesänä pitkästä aikaa kirjoittamaan kirjeitä. Oli paljon aikaa. Ystäväni sairastui ja oli viikkoja sairaalassa ja sen jälkeen kotona toipilaana. Kirjeiden välityksellä hän pääsi käymään rannalla, näyttelyissä ja salakuuntelemaan kahvilakeskusteluita.

Muutama vanha ystävä on innostunut vastaamaan kirjeisiin, osa ei ollenkaan, osa tekstarilla tai kortilla. Nyt marras-joulukuussa itsellänikin tahti on harventunut erittäin paljon mörkömäisen pimeysväsymyskiireen takia. Aion kuitenkin taas toisinaan kirjoittaa kirjeitä. Käsin kirjoitettu (tai piirretty, askarreltu) kirje on tapa antaa aikaa kirjeen saajalle. Kirje tuo kuulumiset lähelle tai kauas: missä kävit, mitä ajattelit? Minkälainen ilma on? Millaista oli, kun lapset olivat pieniä?

Monet ovat varmaan lapsena ja nuorena kirjoittaneet kirjeitä ystäville, luokkakavereille tai ehkä kauempana asuvalle serkulle tai toisessa maassa asuvalle kirjekaverille. Omassa koulussani enkun ope organisoi liittymisen johonkin kirjekaverisysteemiin. Jostain syystä emme kirjoittaneet kovin kauan englantilaisen Karenin kanssa. Ehkä hänen osoitteensa muuttui. Vielä noin 30-vuotiaaksi kirjoitin säännöllisesti muutaman ystävän kanssa. Osa kirjeistä on edelleen tallessa, ehkä luen niitä jonain päivänä.

Jaoin kesällä Kalenterimanian Facebook-ryhmässä lyhyen vinkin ja kuvan kirjeiden kirjoittamisesta, tässä vielä vinkit uudestaan:

Haastan juuri Sinut:

– Kirjoita kortti tai kirje ystävälle, sukulaiselle, työpaikan kahvihuoneeseen tms.

– Ota rennosti. Istu mukavasti kotona, parvekkeella, pihalla, puistossa, kahvilassa tai vaikka museossa.

– Pidä osoitemuistio ajan tasalla, varaa mukaan retkille kynä, kirjepaperia, kortteja, kuoria ja postimerkkejä. Ei paina paljon laukussa.

– Kirjoita tai piirrä. Lähetä ja jää odottamaan oikeaa etanapostia, ei aina someviestejä. Esimerkiksi EMMA-museosta lähetettyihin tulee erikoisleima, wau!

– Erityiskiitos kirje- ja korttiperinteen ylläpidosta ystävilleni K, K ja K ja inspiraatiosta Terhi Rannela: Kirjeiden lumo. Karisto 2021.

PS. Ei ole pakko. Ei ole pakko ainakaan lähettää 100 loma- tai joulukorttia. Totta kai saa, voi. Tai sitten ei.

– Tuulikki