Avainsana: maniaperhe

Kalenteriharrastuksen kulmakivet – Suvi

Moikkamoi! Tänään kerron oman kalenteriharrastukseni kulmakivistä tai ainakin, mitä ajattelen niiden olevan. Arki tuppaa usein viemään aikaa ja resursseja – työt haittaavat harrastusta, sanotaan. Mutta kun oikein pysähtyy miettimään, huomaa silti tekevänsä asioita joista tykkää, vaikka mittakaava onkin pienentynyt.

Ihan ensimmäinen kulmakiveni on muuntautuminen. Vaikka hamstraaminen ja hilloaminen ovat osittain jopa merkki järkkyvästä mielenterveydestäni, tykkään siitä, että minulla on yleensä vaihtoehtoja tarjolla, jos senhetkinen käytössä oleva kalenteri tai muistikirja ei tunnu toimivan arjessani. Olen huomannut että olen selkeästi kausi-ihminen ja opetellut myös hyväksymään sen. Siispä jemmassani on traveler’s notebook -kannet, rengasplannerin kannet ja muistikirjoja. En siis epäröi vaihtaa kalenteria, jos sen hetkinen tökkii.

Seuraava kulmakiveni on ehdottomasti poispyyhittävät kynät. Olin – ja olen edelleen – niin onnellinen, että Suomalaiseen kirjakauppaan tuli myyntiin korkillisia, poispyyhittäviä kuulakärkikyniä, joihin saa myöskin vaihtosäiliöitä ja värivaihtoehtoja on useampi. Pidän henkilökohtaisesti niistä enemmän kuin esimerkiksi Pilot Frixioneista. Kannan aina mukanani kahta tai kolmea eri väristä kynää, eri tyyppisten menojen ja tapahtumien merkkaamiseksi, vaikka varsinaista värikoodausta en yrityksestä huolimatta ole saanut vielä kunnolla käyntiin.

Aasinsiltana edelliseen, yksi tärkeimpiä juttuja kalenterissa on kynälenkki. Kahdessa viimeisimmässä kalenterissani ei ole ollut valmiina kynälenkkiä, joten olen hankkinut sellaisenkin Suomalaisesta kirjakaupasta – ilman moista lenksua kun on hyvin vaikeaa tulla toimeen ja edes yksi kynä on kokoajan saatavilla, kun ja jos loput kierivät pitkin kassinpohjaa.

Yksi tärkeimpiä viikkoaukeamaltani löytyviä asioita on viikkotracker jossa merkitsen ylös aina, kun olen muistanut ottaa lääkkeeni ja vitamiinini dosetista. Se on ehkä yksi hienoiten toimivia rutiinejani, pillerien ottaminen ja ruksin merkitseminen. Saan siitä outoa mielihyvää, ja valmiin trackerin katselu miellyttää minua joka sunnuntai. Lääkkeiden ja vitamiinien trackaaminen on myös kuitenkin helpoimmasta päästä toteutettavia asioita, ne kun vaikuttavat olennaisesti arkeen jos jäävät ottamatta.

Kalenteriharrastus itsessään on toki mielekästä puuhaa, mutta kivemmaksi sen tekee Kalenterimanian Facebook-ryhmä sekä YouTube-kanava, jolle minäkin teen videoita. Vaikka koronavuodet vetivät livetapaamiset ja muut minimiin, on ryhmässä ollut kiva viettää aikaa. Maniaperhe on siellä edelleen. Ja YouTube-videota tehdessäni saan aina yhden hetken kuukaudesta, jossa tuunaan ajatuksella ja rauhassa, jotta videossa on jotain katseltavaa muillekin. Someista mainittakoon vielä Kalenterimanian Twitter-tili, jota ylläpidän yhdessä ihanan Terhin kanssa.

Viimeisempänä mutten vähäisempänä mainitsen tarrakansioni, johon olen jo lähemmäs kaksi vuotta kerännyt pieniä, pääosin funktionaalisia tai koristeellisia tarroja.

Suvi

Pipsan paikka kaikelle

Moni kalenterituunaaja varmasti törmää hetkiin, jolloin kaivelee tarvikevarastojaan ja löytää jotain mitä ei muistanut omistavansakaan. Yllätykset voi olla kivojakin, mutta itse tykkään mieluummin olla perillä siitä, mikä on missäkin ja hyödyntää kaikkia herkkuja koko ajan.

Tykkään, että tavaroilla on oma paikka. Missään ei kuitenkaan varsinaisesti ole ohjeita, miten järjestellä kalenteritarvikkeet ideaalisesti. Varsinkin kun oma työtila puuttuu, käytäntö on sanellut säilytyksen osalta paljon. Vuosien varrella olen oppinut kantapään kautta ja keksinyt yhä toimivampia ratkaisuja. Joskus on menty askel taaksepäin ja opittu. Nyt tuntuu, että olen päässyt melko toimivaan järjestelmään nykyisten puitteiden sallimissa rajoissa.

Kirjoitan ja tuunaan lähes aina keittiön pöydällä. Ruokapöytään istahtaa väkisin kotona ollessa monesti päivässä, jolloin bullet journalin huomaa ja muistaa kurkata oliko jotain vielä to do-listalla. Lisäksi olen huono aloittamaan asioita, joten kun istun joka tapauksessa ruokapöytään, tulee monesti siinä inspiraatio kirjoittamiseen ja koristeluun. Ongelmaksi on muodostunut keittiönpöydän reunalle kasautunut tarvikemäärä. On kokeiltu erilaisia vieressä olevia säilytysratkaisuita, mutta jos tavaroita joutuu vaivalla kurottamaan, ne jäävät pöydälle. Tällä hetkellä olenkin palaamassa tarjoiluvaunuun, joka odottaa vielä ostamistaan. Edellinen päätyi kirjojen kodiksi, ja nyt on uusi ajatus siitä, miten aion järjestellä uuden kärryn.

Kerron oman ratkaisuni siitä, miten tarvikkeeni on järjestelty, jotta löydän heti mitä etsin. Pidän lähellä ne, mitä käytän päivittäin, ja lipastossa ne, mitä harvemmin. Olen kokenut toimivaksi rajata käyttöetäisyydellä säilytettävien tarvikkeiden määrää. Koko kynä-, tarra-, washivalikoima on lipastossa, ja ajankohtaiset suosikit on otettu erikseen. Vaihdan sisältöä, kun kyllästyn. Täten ei iske runsauden pula, kun alan tuunaamaan. Sitä voisi verrata kesä-talvivaatesäilytykseen.

Lipastossa säilytän washeja, tarroja, skräppipapereita, diecutseja ja kyniä. Suurin osa kynistä ovat horisontaalisesti muutamassa korissa, monia kyniä suositellaan säilytettävän kyljellään. Washit säilytän matalissa leveissä laatikoissa, joiden pohjalla on pitkittäin leikattuja talouspaperirullia. Näin näen heti kaikki washit, ja ne eivät pääse rullailemaan ympäriinsä niin pahasti. Saatan pitää muutamia rullia lähellä tuunailualuetta, uusia lemppareita. Skräppipapereita on pienessä rengaskansiossa muovitaskuissa, helposti selattavissa ja kyljellään säilytettävissä. Samassa kansiossa on tulostettuja tarrakittejä ja muita settejä. Toisessa pienessä rengaskansiossa on viikkonumeroilla merkattuja muovitaskuja, ja niissä kalenterini viikkokitit, jos olen aloittanut viikkojen tuunailun. Näin löydän täydennykseen sopivat tarrat nopeasti, kun jatkan tietyn viikon tuunailua suunnitelmien tarkennuttua. Isossa rengaskansiossa on muovitaskuja, joissa on tavalliseen A4 -paperiin liimarullalla kiinnitettyjä tarra-arkkeja. Siinä säilytän tarroja, joita myydään esim kolmen pakkauksissa ja käytän osan heti, ja loput jäävät myöhemmälle käytölle. Näin näen selaamalla, mitä aarteita löytyy. Toki lipastossa on myös muovitasku-ö eli epämääräinen sälä hätäsiivottuna.

Lähellä ruokapöytää haluan pitää hallitun määrän tarvikkeita, jotka saan käsiini nopeasti. Eniten käyttämässäni bullet journal:ssa on kynäpidike, josta löytyy 0.5 musta geelikynä. Kannen sisätaskuun on laitettu sabluunat, joita käytän lähes päivittäin päivämerkinnöissäni. Mujista löydetyssä muovitelineessä säilytän isoa penaalia, tarrojensäilytyskansioita, liimoja, saksia sekä lempikyniäni. Telineessä on nostokahva kätevää siirtelyä varten. Isossa penaalissa on valikoima kyniä, joita mustan lisäksi käytän ajankohtaisesti eniten. Myös korjausrulla ja pyyhekumi sekä askarteluveitsi ovat pussukassa. Pussukka toimii myös silmäkarkkina, kun olen siihen kiinnittänyt koristeita. Mujin muovikansio on juuri sopivan kokoinen tilattaville pienille tarra-arkeille, ja sieltä selaan sopivia päivittäin. Nahkainen pieni travelers notebook on tulostetuille ja leikatuille tarroille tehty tarravihko, olen liimannut pienten vihkojen sivuille käytettyjä tarrapohjia. Hyvin toimii!

Lehtitelineessä on päivittäin täytettävä bullet journal, tulevaisuuden suunnitteluun käytössä oleva iso Life Organizer sekä Muji:n viikkokalenteri muistoja varten. Eri lokeroita sisältävässä paperitelineessä on muovitaskuja, isompien tarrojen tarrakirja sekä liikuntavihkoni. Muovitaskuissa on vellumeita, valikoima papereita ja muita askartelumateriaaleja lipastosta. Aiemmin ostetun pistevihon säilytyslaatikosta muodostui ajankohtaisille decotarroille säilytyspaikka ja pienestä tyhjästä muovilaatikosta muodostui laatikko tulostetuille tarroille, jotka on tarkoitus leikata ja lisätä tarravihkoon valmiiksi käyttöön. Kahdessa eri penaalissa on valikoima korostuskyniä ja sen kaltaisia, joita käytän otsikoiden pohjana, ja toisessa on viimeistelykoristeluun käyttämiäni glittergeelikyniä. Vaihdan sisältöä välillä, sen mukaan mikä värimaailma on milloinkin mieleen.

Itselle tärkeintä on, että kun inspiraatio iskee, saa heti käsiinsä mieluisia tarvikkeita toteuttaa itseään. Ihanaa on myös se, että kun on hyvin selattavissa oleva sopivan pieni valikoima käsillään, syntyy uusia ideoita koristeluun. Harmillisinta olisi, että ihanuuksia hautautuu laatikonpohjalle, ja lopulta päätyy kirjoittamaan aina mustalla 0.5 kynällä kun ei jaksa etsiä ja päättää mitä tekisi. Suosittelen etsimään itselle toimivan järjestelmän, niin pääsee nauttimaan täysillä tämän harrastuksen tuomasta ilosta!

-Pipsa