Avainsana: maniaperhe

Melkein itse tehty kalenteri

Eli siis kun aloittelija lähtee toteuttamaan diy-kalenteria vuodelle 2024.

Heippa hei! Täällä kirjoittelee kalenteriharrastuksen tänä vuonna aloittanut kahden lapsen äiti. Sain kalenterituunailuun innoituksen ystäväni julkaisusta ja olihan se menoa sitten aikalailla heti. Aikaisemmin olin mieltänyt kaikki tarrahommelit lähinnä lasten jutuiksi, piirtelynikin olivat mallia peruskoulussa joskus ennen 2000-lukua, ja hieman hämilläni olen tästä edelleenkin.

Tämän vuoden olen tuunaillut Burden Exclusive -taskukalenteria. Olen hieman nuuka ja tämä kyseinen kalenteri oli arvoltaan pari euroa Tokmannin alessa. Hämmästelin sosiaalisessa mediassa kuinka kauniita aukeamia ihmiset olivat kalentereihinsa loihtineet, ja aika pian huomasin että tuunailuun oli olemassa ihan settejä joissa oli toinen toistaan kauniimpia ja hienompia yhteensopivia tarroja.

Kuten aiemmin mainitsin, olen aika nuuka (ja köyhä) joten lähdin metsästämään niitä settejä (jotka siis tuunailukielellä ovat kittejä) Etsystä. Etsyn ihmeellinen maailma oli itselleni aikaisemmin tuttu sillä olen sieltä tilaillut kasvien siemeniä. (Voitte varmasti arvata kun sitä himo silmissä shoppailee kasveja ja sitten vasta käy lainsäädäntö selväksi, ettei tietyistä maista edes saisi tuoda siemeniä. Sitten odoteltiin kusi sukassa että päädynkö linnaan salakuljetuksesta… Kaikki päättyi hyvin, enkä joutunut tiilenpäitä lukemaan, huh.) Mutta Etsystä tilailu on siis itselleni tuttua ja sitä kautta löysinkin kivoja PDF-kittejä tuohon ”taviskalenteriini”. Ainoa ongelma että nuo kitit olivat väärän kokoisia, tietenkin, onneksi ATK -taitoni mahdollistivat sen että osasin skaalata ne tulostaessa sopivaan kokoon.

Kalenterimatkaa taapertaessani alkoi ohuesti harmittamaan ettei tuossa pikkuvihkossa oikein ollut tilaa tuunailuun ja valmiit tarrat eivät mahdu sivuille. Kuukausiaukeamat huutavat poissaolollaan. Mieleeni alkoi salakavalasti kehkeytymään kuva millaisen kalenterin haluan. Mutta koska olen tarkan markan muija, niin pitäähän tuo jo valmiiksi ostettu kalenteri käyttää loppuun (sitä paitsi olen jostain syystä hieman kiintynyt siihen). Joten päätin sitten että mietin kalenteria valmiiksi ensi vuodelle.

Mikään valmiskalenteri ei täyttänytkään toiveitani! Vaadinko kalenterilta siis liikoja ja mitä voin asialle tehdä? Halusin kalenterin kaikilla herkuilla, kuukausiaukeamat, viikkoaukeamat pystysarakkeilla ja ehdottomasti jollain ruudukolla koska kivan näköistä, kaikki päivät pitää olla samankokoisia koska elän myös ja etenkin viikonloppuisin, joka välissä pitää olla muistiinpanotilaa ja olettekos koskaan kuulleet trakkereista? Itse meinaa tutustuin niihin ja… niin, kalenterin pitää olla omaan mielialaani muokattavissa vaikka joka toinen päivä. Hetken aikaa ahdistuin mutta sitten se puolihimmeä lamppu syttyi pääni päälle. Voinhan mä itsekin tehdä tämän! Aloin ensin ruutuvihkoon kötöstämään jonkinlaista aihiota, mutta se ei ollut minun juttuni sitten mitenkään päin! En jaksaisi sitä tehdä loppuunkun en saa edes viivoittimella aikaiseksi suoraa viivaa ja se on hankala jälkikäteen muokata uuteen uskoon.

Hetken vedin happea. Muutamia kuukausia sitten sain uuden älynväläyksen, että ei tätä kokonaan tarvitse itse tehdä. Kävin läpi Canva -suunnitteluohjelman ja kaikenlaisia ilmaisia vaihtoehtoja, mutta mikään ei oikein iskenyt. Sitten menin Etsyyn ja sieltä silmieni eteen tippui aivan täydelliset pohjat hetken hakusanailun jälkeen. Kalenterin pohja oli näin valmis! Kuukausiaukeamat olisivat kaikki samanlaisia, ja niissä on tilaa jollekin todo-listalle myös. Viikkoaukeama kaikki toiveeni täyttävällä pohjalla. Mutta mitäs sitten? Millaisiin kansiin tämän laittaisin? Minkä kokoisen kalenterin haluaisin, millaiselle paperille? Ensin ajattelin että sivut saisivat olla A4-kokoa koska kyllähän tilaa tarvitaan. Hetken löin päätäni seinään tämän pakkomielteen kanssa kunnes tajusin ettei tuon kokoinen kalenteri mahtuisi käsilaukkuuni. Eli A5-kokoinen kalenteri olisi ehdoton; mahtuu kirjoittamaan ja mahtuu laukkuun.

Tein muutaman testitulostuksen ja totesin, ettei 80g tulostuspaperi ole hyvä. Muste meinaa tulee läpi. En tiedä toimisiko jollain useiden satasten tulostimella mutta itse ostin tulostimen jonka hinta taisi olla alle 50€. Jälleen ongelma, sillä paperi saisi olla huomattavasti paksumpaa ja meidän periferiasta ei varmasti löydy sellaista. Ja vaikka löytyisi niin ei varmasti ainakaan koossa A5. Seuraavaksi teinkin testitulostuksen jossa leikkasin itse paperin kahtia oikeaan kokoon. Toimii. Eihän niitä kovin paljon tarvitsekaan leikellä ja säästää ainakin tilauskulut jostain paperikaupasta.

Entäpä ne kannet sitten? Ajattelin aluksi, että hankin jonkinlaiset valmiit kannet tähän. Aika nopeasti tajusin, että tämän kokoisissa valmiissa kalenterikansissa täytyy olla kuudet reijät paperissa. Eihän minulla sellaista rei’itintä ole. Lisäksi lähdin intopiukeana etsimään kivoja kansia ja totesin että no way, en maksa kun käytetyistäkin pyydetään 40€. Tällä hetkellä siis tilanne on se, että olen päättänyt tehdä kannet itse. Olen muutamia junk journaleja tehnyt tässä viime aikoina ja tottakai osaan tämänkin tehdä itse! Se juttu, miten saan paperit siihen kiinni niin, että sinne voi kalenterisivuja lisätä ja poistaa jatkossakin, on vielä hieman hämärän peitossa. Jotain rengaskalenterihässäkkää on mielen perukoilla kehkeytynyt mutta tämä täytyy vielä käytännössä testata.


Jatkoa seuraa.
Kiitos ja anteeksi!
-Piia Aa.

Perjantaipäiväkirja – Inka

MAINOS: kuvissa näkyvä kalenteri saatu Ajastolta.

Heipä hei perjantaipäiväkirja, täällä kirjoitteleepi Inka. Melko väsynyt Inka. Mutta huomattavasti pirteämpi kuitenkin kuin tuossa pari kuukautta takaperin. Alkuvuodesta nimittäin ikävä ja vanha tuttu masennus pääsi taas hiipimään läsnä elämään. Se luikerteli sielun sopukoihin ja mieleen, ja ennen kuin sitä huomasikaan, oli se tarrannut otteensa kiinni lujaa eikä päästänyt irti itsekseen.

Jos voi sanoa että aiemmasta masennustaustasta on jotakin ”iloa”, niin se että tiesin kokemuksesta tarvitsevani apua ja sain lähdettyä sitä hakemaan. Ja nyt täytyy nostaa hattua meidän työterveyshuollolle, koen että asiastani on otettu hyvä koppi enkä ole kokenut tulleeni vähätellyksi tai ohitetuksi. Jaksaminen ei ole vieläkään niin sanotusti normaalia, mitä normaali nyt sitten ikinä onkin, mutta elämä alkaa pikkuhiljaa voittaa. Sairausloma, keskustelukontakti ja lääkitys ovat saaneet kuuluisan valon tunnelin päässä taas syttymään. Enkä ole viime viikkoina enää esimerkiksi laittanut juustoa mikroon, joten sanoisin että keskittymiskykykin on lähtenyt paranemaan! Lukeminen on kyllä jäänyt pois päivittäisestä rutiinista ja se kyllä harmittaa, mutta kun ei siihen tällä hetkellä riitä paukkuja keskittyä niin minkäs teet.

Tällä hetkellä arkeen kuuluukin lomailevasta taaperosta huolehtimista, sekä päivittäisten ja viikottaisten arkiaskareitten priorisoinnista ja jaksamiseen sopivasta skaalaamisesta. Sekä omien ilonaiheiden etsimisestä, onnen tunteiden keräilemisestä pala palalta kohti parempaa vointia. Ehkä tämä romahdus herätti myös miettimään sitä kuka minä olen, ja mistä nautin – sen lisäksi että olen äiti. Ei sitä oikein haluaisi ajatella hukanneen itseään äitiyteen, mutta aika paljon aiempaa enemmän huomaan että voisin upottaa elämään myös ihan ikiomia juttuja. Ja olen kiitollinen siitä että Kalenterimania ja ihmiset tässä yhteisössä on yksi niistä asioista, jotka kuuluvat arkeen ja pitelevät pinnalla silloinkin kuin vain ajelehtii. Mutta en ole uponnut kokonaan, täällä kellutaan!

-Inka