#maniaperhe Archives - Sivu 4 4:stä

Heipparallaa kaikille <3

Rakastan kaikkea käsillä puuhastelua ja yksi lempiajanvietteistäni on matonkuteista virkkaaminen. Nyt sairaslomalla ollessani, kun jalkojen käyttö on rajallista, sain inspiraation tehdä matonkuteista kalenterille suojapussin. Onneksi virkkausta voi harrastaa sohvan pohjalla.

Mietin, että mille kalenterille tai parille haluaisin tehdä pussukan. Muistin vanhan Happy Plannerini ja sen, kuinka koin sen renkaiden takia hankalaksi kuljettaa. Ehkä siksi se jäi aikoinaan vähemmälle käytölle, vaikka todella pidin siitä. Ajatuksesta innostuneena lähdin rinta rottingilla ”noin vain” tekemään pussia. Ensimmäiseksi tietenkin mittasin kalenterin strategiset mitat ja pengoin kudevarastoani. Löysin tumman violetin värisiä keriä kolme ja valitsin ne. Matonkuteen paksuudesta riippuen virkkuukoukun kokona käytän 8-10, nyt kokoa 9.

En ole mikään ammattilainen, joten itseoppineella termistö ei ole hallussa. Innostus ja rakkaus lajiin ovat valttini, joten koittakaa pysyä mukana.

Aloitin tietenkin aloitussilmukasta ja luomalla 28 silmukkaa. Mallailin silmukkaketjua kalenterin ylle. Aloitin ensimmäisen kerroksen toisesta ketjusilmukasta koukusta laskien, eli ensimmäisestä vapaasta silmukasta. Tykkään jättää ulkopuolelle koristeeksi raitakuvion, eli oikealle puolelle. Teen silmukat oikealta puolelta katsottuna silmukan takimmaiseen lenkkiin menemällä koukulla silmukan keskeltä läpi. Teen tuplasilmukan jotta korkeutta tulisi nopeammin, eli koukulla silmukan keskeltä takalenkin ali ottaen langan ja tuomalla läpi. Puikolla näin ollen kaksi silmukkaa. Otan langan uudelleen koukulle ja vedän sen nyt kahden silmukan läpi. Teen näin kerroksen loppuun eli 27 silmukkaa. Rivin lopussa teen käännökseen joka kerroksella yhden ketjusilmukan, jonka jälkeen käännän ja jatkan kerrosta taas normaalisti. Näin säilytän kerroksella 27 silmukkaa.

Kääntäessä työn nurjalle puolelle tehdessäni toista kerrosta, pitää minun muistaa jatkaa niin, että kuvio jatkuu oikealle puolelle. Nurjapuoli tehdään siis pujottamalla koukku nyt silmukan edestä keskelle ottaen lanka koukulle ja vetäen se takaisin, ottaen lanka uudelleen koukulle ja vetämällä kahden silmukan läpi.

Toivottavasti ymmärrätte edes jotain itseoppineen ohjeistuksesta. Olen itse pahoissa paikoissa katsonut neuvoja Novitan videoista tai hakusanalla ”matonkude” ja ”virkkaus”.

Matonkuteessa on usein umpisolmuja. Itse avaan ne ja teen tavallisen kireän tuplasolmun. Jätän solmut nurjalle puolelle ja piilotan koukulla lopuksi solmujen päät silmukoiden väliin, niin ettei ne näy oikealle puolelle.

Tein aloitussilmukkaketjun lisäksi 17 oikeaa ja 17 nurjaa kerrosta. Taitoin työn kaksin kerroin nurjat puolet vastakkain ja parsin sivut kiinni aloittaen yläreunasta. Mallasin koko ajan, että oikeiden puolten raitakuviot menisivät tasan kummallakin puolella. Otan kummastakin ulkoreunasta yhden lenkin, koukulla siis kolme silmukkaa. Otan langan koukulle ja vedän sen kaikkien kolmen silmukan läpi. Jatkan rivin loppuun katsoen, että reuna menee kauniisti suoraan, eikä isoja koloja jäisi. Viimeisestä silmukasta vedän langan läpi, niin kuin solmussa ja vedän langan pään nurjalle puolelle. Käännän työn ja pujotan langan pään silmukan alle tehden toisen solmun. Tämän jälkeen pujotan hännän piiloon 4-6 silmukan joukkoon, niin ettei se näy oikealta puolelta. Sivu on päätelty valmiiksi.

Toisen reunan vuoro. Tee se samalla lailla aloittaen yläreunasta. Ota koukulle kummastakin ulkoreunasta ensimmäiset silmukan lenkit (2), ota lanka puikolle ja vedä silmukoiden läpi. Lanka ei ole vielä kiinni missään, joten ole varovainen ettei silmukat karkaa tai löysty. Voit solmia langanpään nurjalle puolelle, niin kuin päättely vaiheessa.

Ennen kuin päätin tehdä pussista ihan yksinkertaisen kirjekuorimallin, tein jo 100 silmukkaa pitkän, sekä 4 kerrosta korkean sivupalan. Tämä olisi lähtenyt kyljestä jatkuen kahvana ja loppunut toisen kyljen loppuun. Aloin jo kiinnittämään tätä työhön, kunnes totesin sen olevan liian massiivinen. Matonkude on jo itsessään useimmiten paksua ja siitä tehdyt työt massiivisia. Joten jos aiemmin lähdin tätä työstämään rinta rottingilla, tässä kohtaa tipuin pilvenreunalta, purin sekä virkkasin useaan otteeseen ja meinasin jo luovuttaa. Ihan aina ei mielikuva ja toteutus kohtaa, heh.

Halusin pussiin vielä lukitusremmin ja laskun keskikohdan työn yläreunaan. Tein reunaan viisi tukevaa silmukkaa, vetäen langan heti kummankin silmukan läpi. Nurjalle puolelle tein neljä silmukkaa ja rivin lopussa teen käännökseen joka kerroksella yhden ketjusilmukan. Näin säilytän kerroksella 4 silmukkaa. Tein 8 kerrosta ( 4 O+ 4 N ) tuplasilmukoilla (kuten pussinkin) . Viimeisen kerroksen lopussa tein 4 ketjusilmukkaa, jonka kiinnitin saman kierroksen alkupäähän, niin ikään napinläveksi. Päättelin työn niin kuin aiemmin.

Enää puuttui nappi. Mittasin paikan kalenterin ollessa sisällä ja ajatuksella, että kude voi venahtaa hiukan käytössä.

Nappi on nyt mitä kotoa löysin, koska vallitsevan tilanteen takia en lähtenyt sitä varten kangaskauppaan. Mitä isompi nappi, sitä paremmin pysyy kiinni 🙂

Saas nähdä kuinka hurahdan ja alan muokkaamaan mallia täydelliseksi 🙂 Niin kuin yleensä korien kanssa käy. Olenkin tehnyt sisustuskoreja paljon matonkuteista ja niihin saa kivasti kalenteritarvikkeita säilöön.

Ihanaa kevättä kaikille ja positiivista mieltä <3

Nähdään ryhmässä – Linksu

Suurin osa varmasti innostuu alati tuleviin ihaniin uutuuksiin ja kalentereihin useammin kuin olisi tarvetta vaihtaa. Itsekin olen herkässä haluamassa kaikkea ihanaa ja uutta, mutta yllättäen pärjännyt vain muutamalla hutiostoksella (mielestäni) ja nekin olen säilönyt myöhempää käyttöä ajatellen. Ajattelinkin kertoa teille muutamasta kalenterista, jotka ovat olleet mukanani Kalenterimanian aikana.

Tottuneesti ostin 20-30-vuotiaana useimmiten Burden kalenterin vertikaalina, muutama Mikki- ja Nalle Puh -kalenteri joukossa vilahtaen. Nuorempana kun tuli testattua jos jonkin näköistä Soodasta lukiolaiskalenteriin.

Varsinainen mania ja ymmärrys, että edes harrastan kalenterituunausta tuli, kun Mira huuteli yhdessä ryhmässä, että pitäisikö kalenteriharrastajille olla oma ryhmä? Vastasin kyllä, liityin heti remmiin ja sillä tiellä ollaan.

Uusia elämyksiä, kalentereita, joista en edes tiennyt ja ihana porukka, joka jakoi fiilikset ja inspikset. Aika heti siinä tehtiin kimppatilausta Happy Plannereista porukalla. Niin fiiliksissä kuin olinkin, se ei jotenkaan koskaan iskenyt, enkä oppinut käyttämään. Ehkä kokonsa puolesta? Se jäi hautumaan. Tilasin tilalle Webster’s Pagesin Color Crushin personal-koossa, pinkin, ja se tuli jäädäkseen. Elettiin siis vuotta 2016.

Seuraavalle vuodelle tilasin uudet insertit Color Crushiin, eli CC:hen ja kaveriksi Carpe Diemin A5- kokoiset kannet aquan värisenä. Taas Color Crush vei voiton ja Carpe Diem jäi kotikäyttöön päiväkirjaksi.

Tuli vuosi 2018 ja CC oli menossa mukana. Tilasin kuitenkin Recollectionsin Zipper Plannerin (personal), koska kannessa oli ranskis, niin kuin meidän Alma-koira. En koskaan aloittanut Zipperiä, mutta päiväämättömänä hillosin sen odottamaan auvoisempia hetkiä. Voitin myös Katrin arvonnasta ihanan Munken-kalenterin, joka ihastutti väreillään. Siitä tuli CC:n rinnalla kulkeva henkilökohtainen hyvinvointi -/ruoka-/terveys-kalenteri, joten se on jäänyt kuvaamatta ryhmään.

Vaihtui vuosi 2019 ja päätin olla tilaamatta inserttejä Color Crushiin. Ostin pitkästä aikaa Burden, ja kalenteriksi valikoitui Scribble. Ihana erilainen kalenteri, mutta kolmen vuoden rengasplannerin horisontaalisen näkymän jälkeen Burden vertikaali tuntuikin yllättävän hankalalta. Annan mahdollisuuden, mutta tuunaustyyli on ihan hakusessa, ja koska olen itselleni välillä vähän turhankin armoton lopputuloksen suhteen, ärsyttää kun suunta on hukassa. Pitäisi muistuttaa itselleen aina, että omaksi ilokseen tätä tehdään, aivot narikkaan, inspiraatio kukkimaan ja mikä parasta, jos joku vielä inspiroituu juuri minun kuvista.

Sorruin kuitenkin tilaamaan Color Crushiin kauan himoitsemani Ajaston Timex Planner -lukuvuosipaketin. Ihastuin inserteissä kaunokirjattuihin viikonpäiviin. Palaan näihin myöhemmin blogissa.

Rengasplanneri on siis selkeästi enemmän minua. Olen myös aina ihastellut kauniisti somistettuja kansien taskuja koristeineen. Niitä en itse vielä osaa oikein hyödyntää, tai antanut niin paljon ajatusta. Haluaisin omistaa kauniita kokonaisuuksia.

A5-kokoisia kansia minulle on kerääntynyt Carpe Diemin lisäksi muutamia vailla aikaa. Disney-fanina olen varastoinut Simple Storiesin Sn@p-kansia sarjasta Say Cheese eli ”Mikki”-kannet. Löytyy insertit, tarroja, insta pocket -sivuja ja washia. Kun aikaa löytyy, on tästä tarkoitus tehdä lapsille yhteinen muistokansio.

Jemmasta löytyvät myös vaihtarina ja kirppisostoksena kauniit Heidi Swappin ja Kaisercraftin kannet. Teen ehkä toisesta päiväkirjan ja toiseen olisi tarkoitus joskus suunnitella häitä, jotka ovat jääneet ruuhkavuosien, koulun ja kolmivuorotyön jalkoihin. Tavoitteena on tehdä myös kansio käsitöille ja tulevaisuudessa se olisi jatkumo tilaustöille: mitä, kauanko kestää, materiaalit, kulut yms.

Tigerin hyllystä harakka löysi kiiltävät holo-kannet, joista kasataan jouluplanneri. Rakastan joulua ja sen tuomia askareita: kortit, ruuat, käsityöt, lahjat, koristeet, laulut, tunnelma. Niitä kasataan joka joulu samojen kansien väliin.

Project me ei oikein lähtenyt lentoon, mutta ehkä palaan siihen vielä kiitollisuuskalenterin muodossa? Disneyn muistikirjan ostin yhdeltä jäseneltä, joka jaksoi ulkomaan reissultaan raahata muutamalle onnekkaalle omansa, siis ihan mieletöntä porukkaa meillä ryhmässä!

Koulua varten valmistin itse 2016 paperidorin YouTubesta löytämieni ohjeiden mukaan ja sen sisälle kolme vihkoa. Vihkoja olen hamstrannut lapsesta asti ja niitä löytyykin ”muutama”. Olen tehnyt myös Happy Mailiin paperdoreja. Tarkoitus on tehdä lisää tulevaisuudessa ja jalostaa projektia kankaisiin myöhemmin. Kankaita löytyy joka lähtöön, mutta se aika on kortilla. Ideoita olisi vaikka ja kuinka! Niillekin on oma vihko, tietty!

Yhtä kaikki harrastus vie mennessään tunneiksi, kunhan vuorotyöläinen löytää aikaa kaaoksen keskeltä. Olen onnellinen, että olen löytänyt näin ihanan porukan ja saanut uusia ystäviä.

Kirjoitin kerran Miran korttiin #maniaperhe, ihanaa että se elää, koska sitä me kaikki todella olemme!

Ihanaa toivottavasti pian alkavaa kevättä kaikille teille #maniamussukat ja muistetaan olla ystävällisiä ja armollisia toisillemme ja ennen kaikkea itsellemme!

Rakkaudella Linksu alias Linkinen

Avainsana: #maniaperhe

DIY – Virkattu kalenteripussi

Planner Peace – mikä se on?