Helou helou helou! Inka täällä, pohdin tänään esikoisen syntymän vaikutusta tuunailuharrastukseen. Ja iso on vaikutus ollutkin, mutta ihmekös tuo. Kun koko elämä mullistuu pienen pienellä ihmisellä ja kaikki muukin elämässä tuntuu olevan päälaellaan tai ainakin vähän vinksin vonksin, olisi outoa jos tuunailuhommat olisivat pysyneet täysin ennallaan. Mutta ilokseni ovat kuitenkin pysyneet!
Ensimmäiset viikot vauvan kanssa olin aivan poissa kalenteripelistä, kaikki energia mitä vähänkään oli jäljellä kului itsensä ja vauvan hengissä pitämiseen. Kalenteriin ei siis todellakaan tullut merkintöjä ajantasaisesti jälkeenpäin muisteltaviksi. Onneksi kuitenkin jaksoin edes hieman merkkailla ensimmäisiä vieraita, kyläilyjä sun muita ylös puhelimen muistiinpanoihin, joten olen saanut jälkikäteen kirjata asioita ylös myös kynällä kalenteriin – sekä vauvakirjaan. Isoin muutos tuunailuissa onkin ollut vauva-arjessa se, että aukeamat sisältävät huomattavasti vähemmän koristeluita kuin aiemmin. Musteet ja maalit ja luovat kokeilut ovat jääneet tauolle, sen sijaan nopeasti läiskittävät tarrat ja teipit ovat olleet suosiossa koristerintamalla. Ja esimerkiksi ristiäisviikon aukeamalta taitaa löytyä vain yksi ainoa tarra, ja sekin on koristeellisuuden sijaan to do -listapohja!
Hetkittäin iskee harmitus siitä, ettei ole oikein aikaa tai energiaa läträtä art journalin parissa sormet sotkussa, mutta tämä on hyvää harjoitusta itselleen armollisena olemissa. Nyt on arki täysin erilaista kuin koskaan ennen, ja tuo pieni, ihmeellinen ihminen on etusijalla ajankäytössä. Ehdin vielä elämässä maalaamaan ja tuunaamaan ja askartelemaan varmasti vaikka ja mitä, nyt tehdään sitä mikä tilanteeseen sopii! Kuten esimerkiksi sitä vauvakirjaa, aivan uutta tuunaamisen aluevaltausta…
Tiivistettynä: kaikki on täysin muuttunutta, mutta kalenteriharrastus ei ole onneksi jäänyt kokonaan kooman jalkoihin! Ei kai sitä enää edes osaisi kalenterimaniasta lähteä kulumallakaan, tuunailutarrat taitaa olla pysyvästi sielussa asti kiinni, #maniaperhe.
Heippa ja hyvää alkavaa viikkoa, Linksu täällä. Kyselin ylläpidon kesken mielipidettä, mikä voisi olla kiva maanantaimanian-aihe? Ehdotuksena tuli, jos avaisin teille vähän alkanutta taivaltani Kalenterimanian tuoreena ylläpitäjänä. Matkani kalenterimaniassa on yhtä pitkä, kuin on ryhmän olemassa olokin. Olen ollut mielestäni suhteellisen aktiivinen jäsen ja osallistunut kaikkiin miitteihin mihin vain on ollut itsellä mahdollisuus. Ryhmän lämminhenkisyys teki heti oloni kotoisaksi ja olen saanut tutustua mahtaviin tyyppeihin. Mirppu on muutamasti ”vitsaillut”, että kyllä minä vielä ylläpidon remmiin eksyn, tuttavallisemmin kalenterimafiaan. Olen aina perustellut itselleni, että ruuhkavuodet vuorotyöläisenä ja reissumiehen kihlattuna, olisi hullua haalia itselleen lisää tekemistä. Kuinkas kävikään? Ylläpitoon kaivattiin lisävoimaa ja minä suostuin, eihän sitä aikaa koskaan lisää tule ja mitä sitä ei tekisi rakkaan harrastuksensa parissa.
Ylläpidon tiimiin liityin virallisesti heti vuoden alusta 1.1.2020, samoihin aikoihin, kun piti joululomalta palata töihin. Kuitenkin sairastuin ja samalla sairaslomalla ollaan edelleen läpi kesän. En ole tottunut perumaan sovittuja juttuja ja nyt en ole päässyt esimerkiksi tapaamisiin, miitteihin, en ole voinut ajaa autoa, saati siivota omaa työhuonettani. Onni onnettomuudessa, oli aikaa perehtyä Kalenterimaniaan uusin silmin ja koittaa pysyä perässä älylaitteiden avulla. Sairaslomalla en juuri ole pystynyt fyysisesti toimimaan, vaan tuunaustarviikkeet löysivät tiensä kanssani sohvalle. Positiivisella asenteella pyrin kulkemaan läpi elämän; ” When life gives you lemons, make lemonade”, joka on muuten parasta kesäjuomaa, ainakin Salme-tädin ohjeella.
Sain itseni hetkellisesti parempaan kuntoon ja pääsin ensikertaan edustamaan ylläpitäjänä Suvin kanssa Turun Hansakortteliin Hansamanian aikaan pidettävään minimiittiin, yhteistyössä Suomalaisen kirjakaupan kanssa. Täytyy myöntää, vaikka olen sosiaalinen hölösuu, niin vähän jopa minua jännitti (damn, paljastuin), koska halusin kaiken menevän hyvin ja saada kaikille kivan kokemuksen. Meillä oli todella hauskaa ja siitä kiitokset mahtavalle miittiporukalle sekä yhteistyöstä Hansan Suomalaiselle kirjakaupalle ja Inspiration 4 You Oy;lle.
Olen aina miettinyt blogin kirjoittamista kaikista askartelujutuista mitä teen, mutta lukihäiriö ja sosiaalisen median raadollisuus ovat työntänyt ajatusta aina kauemmas ja kauemmas. Päädyttyäni Kalenterimaniaan tein ensimmäisen jäsenpostaukseni. Mafiassa postauksen tekeminen ei ollutkaan niin ”pelottavaa”, koska kokonaisuutta tehdään yhdessä, niin kuin ryhmässäkin, maniaperheenä. Tosin juuri tämän postauksen matka oli kivinen ja vaikea, koska tietokoneeni päivitys käynnistyi, teksti hävisi ja jouduin kirjoittamaan kaiken alusta, ihanaa! Sisällön tuottaminen onkin ollut monipuolista, keskiviikon Do it yourself eli DIY -postaukset ovat kuitenkin ehkä se omin ja turvallisin aihealue. Samalla on myös uskomattoman kiitollinen fiilis siitä, että saan olla mukana erilaisissa yhteistyöprojekteissa.
Mafiaporukan kirjo on värikäs (ja uskoisin että äänekäs), ihanat mafiasiskoni, tehonaiset. Hommat hoidetaan aina porukassa ja untuvikkokin on otettu hyvin mukaan remmiin, kiitos siitä. En malta odottaa että nähdään taas livenä, koska nyt saan olla ensimmäistä kertaa mukana järjestämässä Kalenterimanian joka vuotista ja isointa tapahtumaa, kesämiittiä (#kmkesämiitti20). Nämä naiset ovat uskomattomia ja tekevät suurella sydämellä asioita ryhmän eteen. Mahtavaa olla menossa mukana, vaikkakin muiden vauhti on 200 ja minä olen vielä mummotunnelissa, heh.
Jokaisella ylläpitäjällä on tietenkin oma tonttinsa ja minulle vetovastuuksi annettiin teemahaasteet. Yritän parhaani mukaan kehittää teille ryhmäläisille tekemistä kalenteriharrastuksen parissa. Tarvitsen teiltä kuitenkin rohkeaa mukaan heittäytymistä. Ryhmän teemahaaste 2020-albumista löytyvät kaikki haasteet ja niitä saa tehdä jälkeenpäin omaan tahtiin, jos joku on mennyt uutisvirrassa ohitse. Kaikkia haasteita voit seurata someissa aihetunnisteella #kmhaaste.
Mikä minua sitten inspiroi Kalenterimaniassa? Ehkä se, että tätä voi tehdä juuri niin, kuin itselleen parhaaksi näkee ja juuri niin pienellä tai suurella budjetilla kuin haluaa. Toisten tekemistä jutuista inspiroituneena omat ideat voi lähteä laukalle ja joskus on ihan ok pitää etäisyyttä, kunnes taas inspiraatio palaa. Toisten tukeminen, uusien kavereiden löytyminen, ei ole tyhmiä kysymyksiä ja ei, en todellakaan tiedä kalentereista saati askartelusta kaikkea, mutta se ei haittaa. Opetellaan yhdessä.
Matkani ylläpitäjänä on vasta alussa ja odotan innolla mitä kaikkea se tuo tullessaan. Ryhmäläisiltä toivon inspiroivaa ja kannustavaa tekemistä ja pidetään Kalenterimanista hyvää huolta.
